Polkujuoksutapahtumiin Matkailevaa maratoonari ei ole montaa kertaa osallistunut. Nyt kuitenkin Eerikkälä Trail Run veti puoleensa, kun tähtäimessä olleelle Riian maratonille ei koronatilanteen myötä ollutkaan asiaa. Toki se jää harmittamaan, mutta harmitusta lieventää huomattavasti se, että Eerikkälä Trail Run osoittautui oikein positiiviseksi kokemukseksi.
Kolmatta kertaa järjestetyn polkujuoksun osallistujamäärä oli rajattu 200 juoksijaan (joka tosin on enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla) ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Osallistujat jakautuivat aika tasaisesti 11 km, 28 km ja 42 km matkoille.
Tapahtuman kasvua ei tarvitse ihmetellä, sillä Eerikkilä Trail Run oli kokonaisuutena erittäin ammattitaitoisesti järjestetty tapahtuman kokoon nähden. Eerikkilän urheiluopistolle (tai Sport and Outdoor Resortille) ja Tammelan Ryskeelle lähtee virtuaaliset papukaijamerkit. Viestintä oli erittäin ammattimaista ennen tapahtumaa ja itse tapahtuman aikana, joka erityisesti poikkeusoloissa on merkittävää.
Juoksujen reitit kulkivat Ruostejärven virkistysalueen ja Liesjärven kansallispuiston maisemissa ja Hämeen järviylängöt tarjosivat upeita maisemissa syksyn ruskassa. Allekirjoittanut juoksi lyhimmän matkan, joten huomiot liittyvät vain siihen.
Short Trailillä polut olivat pääasiallisesti leveitä ulkoilureittejä/metsäteitä, varsinaisia polkuja oli vähemmän. Mielyttävää oli myös jousta paljon järvimaisemassa.
Isoimman haasteen juoksuun toivat pitkospuut, jotka olivat yön sateen jäljiltä hieman liukkaat ja normaalia kapeammat. Huomattavaa tosin on, että pitkospuille mentäessä järjestäjien edustajia oli metsässäkin liukkaudesta varoittamassa. Reitti oli merkattu maastoon hyvin pienillä lipuilla.
Lähtö- ja maalialue oli päärakennuksen viereiselle tekonurmikentällä. Viereinen juoksukenttä olisi ehkä juoksutapahtumaan sopivampi, mutta ei sillä sinänsään mitään merkitystä ole.
Allekirjoittaneen mielestä tapahtuma oli alihinnoiteltu, sillä Short Trailin 29 euron maksu sisälsi keittolounaan (+kahvi ja jälkiruoka) lisäksi normioloissa rantasaunan. Ajanotto oli numerolapussa olevalla sirulla, josta siitäkin tulee järjestäjälle lisäkustannuksia. Miinuksena toki on, että lyhyellä matkalla huoltopisteitä ei ollut ja pidemmilläkin niitä oli vain kolme. Kokonaisuutena tämä lienee nähtävissä Eerikkilän markkinointitoimenpiteeksi ja siinä se kyllä onnistuu, sillä ainakin allekirjoittanut kiinnostui alueen uusista huviloista ja niiden yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista.
