Aikaisemmin Tallinnan maraton ei ole kiehtonut, kun maraton on juostu kahtena lenkkinä Piritaan eli Piritan suoraa olisi pitänyt taivaltaa neljä kertaa. Viime vuonna reittiä taidettiin muuttaa ja ilmeisesti tänä vuonnakin se oli hieman erilainen kuin 2017. Myös osallistuminen Viron 100v.-juhlamaratonille antoi valintaan pienen lisäsäväyksen.
Maratonin reitti kartalla ei ihmeitä lupaillut, mutta se osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi. Toki on myös myönnettävä, että Tallinnan länsipuoleinen osa ei ollut itselle tuttua seutua Rocca Al Maren ostoskeskusta lukuunottamatta.
Lähtö ja maali oli Vapaudenaukiolla, joka toimi ihan hyvin. Varsinkin lähdössä oli oikein mukava lähteä juoksemaan loivaa alamäkeä satamaa kohti.
Reitin ehdoton suosikkipätkä osui 15-20 kilometrin välimaastoon. En edes tiennyt, että Tallinnassa on Viron ulkoilmamuseo (eli "paikallinen seurasaari") Rocca al Maren lähistöllä.
Ulkoilmamuseossa oli upea juosta ja sen jälkeen tuli oikein mukava muutaman kilometrin matka pyörätietä merenrannalla keskustaan päin.
Reitin ylivoimaisesti tylsin osuus oli iski lopussa, kun 32-37 kilometrin välissä juostiin huonokuntoista Paljassaarentietä edestakaisin Katariinan laiturille. Siinä olisi ollut mielenkiintoisemmassakin maisemassa kestämistä, kun askel alkaa painaa ja ajatukset ei enää lennä...
Erikoisen Tallinnan maratonista teki puolimaratonin lähettäminen matkaan kaksi tuntia maratonin jälkeen. Puolimaratonin kärkijoukko nappasi allekirjoittaneen kiinni Pelgurannalla, kun maratonia oli takana noin 25 kilometriä. Poliisimoottoripyörä teki kärjelle tilaa. Mahtoi siinä kärkijuoksijoilla olla normaalista poikkeavaa mestaruustaistoa, kun maratoonareiden seassa juoksivat. Vauhti oli kyllä huimaa, kun sitä pääsi näin läheltä todistamaan.
Tallinnan maratonin järjestelyt olivat ihan toimivat. Maratoonilla juoksijoita oli vajaat 3.000 ja kaikkiaan juoksijoita taisi olla 12.500. Juomapisteitä oli riittävästi ja bajamajojakin jopa reitin varrella. Isoin puute oli kilometritaulut. Allekirjoittaneen mielestä 5 km välein olevat kilometritaulut ovat aivan liian harvassa, vähintään joka toinen kilometri pitäisi olla merkattu. Edes puolimaratonin kohtaa ei oltu merkitty.
Erityismaininta annetaan juoksupaidasta ja Gerd Kanterille. Maratonilta sai Viron väreihin tehdyn juoksupaidan, jonka käyttöön 100v. juhlien takia kannustettiin sähköposteilla. Itsekin jopa juoksin sillä, vaikka normaalisti en uutta paitaa käytä. Silmämääräisesti maratonilla lähes joka toinen juoksija käytti sitä ja se oli kyllä hienon näköistä. Virolainen kiekon olympiavoittaja ja monikertainen arvokisamitalisti Kanter saa myös isot plussat erittäin ystävällisestä esiintymisestä, selfien ottamisesta ja nimmareiden jakamisesta messuilla.
Oma juoksu sujui vähän liiankin vauhdikkaasti ja lopussa askel alkoi vähän painamaan. Loppuaika oli kuitenkin neljännen kerran alle neljän tunnin. Tallinnan reitti on ennätyksen tekoon varsin toimiva, isompia mäkiä ei ole, tosin tiet ei aina ole ihan priimakuntoisia. Toki samaan hengenvetoon on sanottava, että reittinä Helsinki City Maraton oli kyllä hienompi.
Aika 3.57.10
Sports Tracker
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
