Kevätmaratonin valinta

Talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeys painaa päälle iltaisin ja lenkille lähtö on entistä haastavampaa. Syksyn maraton on takana ja on aika suunnata kevääseen, jotta motivaatiota saa lenkkeilyyn nostettua.

Keväisistä maratoneista on koettu Wien (huhtikuu), Tukholma (toukokuu), Pariisi (huhtikuu), Rooma (huhtikuu), Madrid (huhtikuu), Praha (toukokuu) ja Helsinki (toukokuu). Isot eurooppalaiset kevätmaratonit alkaa olemaan koluttu ja nyt puntaroidaan pienempiä. Jos näistä koetuista kevätmaratoneista yhtä pitäisi suositella, niin se olisi ehkä Madrid. 

Maaliskuun kiinnostavimmat:

Barcelona

Reitiltään Barcelona olisi mielenkiintoinen ja aika lailla koko kaupungin keskusta-alueen kattava, mutta ajankohta (10.3.) on turhan aikainen. IAAF:n pronssimitali takaa tietyn tason järjestelyissä. Kaupunkina Barcelona ei vain kuulu allekirjoittaneen suosikkeihin.

Jerusalem

Amsterdamin maratonin aamun hotelliaamiaisella samassa pöydässä istui Jerusalemin maratonin myyntihenkilö, jonka kanssa tästä puhuttiin. Jerusalem olisi varmasti erikoinen kokemus. Maratonin kartta on niin sekava, että ei siitä selvää oikein saa ja juoksupäiväkin on perjantai. Kaupunkina siitä jäi 90-luvulla yhden päivän retkellä erikoinen kuva ja toki maraton olisi hyvä tapa tutustua kaupunkiin paremmin. Tosin reitti ei kulje vanhassa kaupungissa. 

Soul

Jokerikortti pidemmälle reissulle. Ei kokemuksia kaupungista. Maratonilla IAAF:n kultamitali, joten järjestelyt on kunnossa. Nettisivuilta vaikea vain hahmottaa reittiä, mutta lienee sama kuin Tokiossakin, että lähtö on toiselta puolelta kaupunkia kuin maali. Olisi mielenkiintoinen vaihtoehto, jos olisi aikaa ja rahaa. 

Huhtikuun kiinnostavimmat:

Bratislava

Bratislavan maraton järjestetään erikoisesti samana viikonloppuna (7.4.) kuin 70 kilometrin päässä oleva Wien. Bratislava ei kaupunkina kyllä hurmaa ja näistä Wien on varmasti järkevämpi valinta. 

Rotterdam
Legendaarisen maraton. Todella tasainen ja nopea reitti. Rotterdamissa tehtiin aikoinaan useampi maailmanennätys, nykyään ne on tehty Berliinissä. Iso maraton kaupungin kokoon (noin Helsinki) nähden ja maraton näkyy kaupunkikuvassa. Tänä keväänä pitkittynyt flunssa esti juoksemisen, mutta paidan kävin hakemassa. Joskus tarvitsee ottaa toinen yritys. Helppo päästä junalla suoraan ja nopeasti Amsterdamin lentokentältä ja lähikaupungit (Haag, Leiden) myös mielenkiintoisia.

Big Sur International marathon
Tämä on ehdottamasti yksi kevätmaratoneja, jotka tulee vielä joskus kokea. Maraton juostaan San Franciscon eteläpuolella juostaan huikeissa Big Surin maisemissa, legendaarisen upeaa highway 1:stä pitkin kohti Monterayn kaupunkia. Ennätyksiä täällä ei mäkisellä maratonilla tehdä, mutta autollakin ajaessa maisemat olivat todella mahtavat. Maratoniin pääsee vain arvonnan kautta ja arvonta suoritetaan jo edellisenä kesänä. 

Hampuri ja Dusseldorf
Aina varma Saksa pettää harvoin. Molemmat puoli-isoja maratoneja, Hampuri toki isompi ja maineeltaan kovempi. Myös reittinä Hampuri ehkä mielenkiintoisempi kuin neljään looppiin jaettu Dusseldorf. Dusseldorfissa olin kerran käymässä maratonin aikaan ja keskustassa oli kyllä hieno tunnelma kannustuksen osalta.

Lontoo 
Kevään ylivoimainen ykkönen. World Marathon Majors-osakilpailu. Äärimmäisen vaikeaa vain päästä mukaan. Olen ollut arvonnassa seitsemänä vuonna, mutta sisään en ole päässyt. Ensi kevään 18.000 arvottavaa paikkaa haki 414.000 henkilöä, joten prosentit on aika pienet. Rahalla toki sisään pääsee (Vetikko Travelsin reissu noin 2.000 euroa / hyväntekeväisyyspaikat alkaen 1.000 euroa). Arvontaan pitää ilmoittautua edeltävän vuoden toukokuussa.

Toukokuun kiinnostavimmat:

Kööpenhamina 
Tanskan suurimman maratonin reitti kulkee kiitettävän paljon kaupungin keskustassa (joitakin vuosia sitten ei tainut ihan näin olla) ja kiertää kyllä hyvin nähtävyydet. Osallistumismaksu hintava 95 euroa, mutta mielenkiintoinen vaihtoehto lyhyen lentomatkan päässä.

Riika 
Reitti näyttää kartalla aika toistavalta, josta tulee miinusta. Riika on saanut IAAF pronssimitalin, joten järjestelyjen pitää olla ihan hyvällä tasolla. Riika on edullinen vaihtoehto, kun lentoja ja hotellit ovat usein halpoja kuten myös osallistumismaksu.

Mont-Saint Michel
Mont-Saint Michel on reitiltään upea, monesti rankattu kauneimpien maratonien joukkoon. Maraton juostaan Normandian Cancalesta merenrantaa pitkin Mont-Saint Michelin upealle, maailmanperintökohteena olevalle Mont-Saint Michelin luostarille. Must-see maratoneja, vaikka juoksijoita ei olekaan kuin reilut 5000.

Kesäkuun jokeri:

Torshav
Torshavin maraton ei massoja kokoa. Maraton on varmasti ainoita syitä vierailla Färsaarilla, jossa muuten ei tulisi käytyä. 

Maratoneja maailmalta on koottu kalenteriin aika kattavasti täällä  

Tallinna marathon / syksy 2018

Tallinnan maratonille suuntasin kaksijakoisin miettein. Tallinnaan on helppo mennä ja se on ihan mukava lenkkikaupunki (linkki lenkkipäivitykseen Tallinnasta).

Aikaisemmin Tallinnan maraton ei ole kiehtonut, kun maraton on juostu kahtena lenkkinä Piritaan eli Piritan suoraa olisi pitänyt taivaltaa neljä kertaa. Viime vuonna reittiä taidettiin muuttaa ja ilmeisesti tänä vuonnakin se oli hieman erilainen kuin 2017. Myös osallistuminen Viron 100v.-juhlamaratonille antoi valintaan pienen lisäsäväyksen.

Maratonin reitti kartalla ei ihmeitä lupaillut, mutta se osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi. Toki on myös myönnettävä, että Tallinnan länsipuoleinen osa ei ollut itselle tuttua seutua Rocca Al Maren ostoskeskusta lukuunottamatta.

Lähtö ja maali oli Vapaudenaukiolla, joka toimi ihan hyvin. Varsinkin lähdössä oli oikein mukava lähteä juoksemaan loivaa alamäkeä satamaa kohti.

Reitin ehdoton suosikkipätkä osui 15-20 kilometrin välimaastoon. En edes tiennyt, että Tallinnassa  on Viron ulkoilmamuseo (eli "paikallinen seurasaari") Rocca al Maren lähistöllä.

Ulkoilmamuseossa oli upea juosta ja sen jälkeen tuli oikein mukava muutaman kilometrin matka pyörätietä merenrannalla keskustaan päin.

Reitin ylivoimaisesti tylsin osuus oli iski lopussa, kun 32-37 kilometrin välissä juostiin huonokuntoista Paljassaarentietä edestakaisin Katariinan laiturille. Siinä olisi ollut mielenkiintoisemmassakin maisemassa kestämistä, kun askel alkaa painaa ja ajatukset ei enää lennä...

Erikoisen Tallinnan maratonista teki puolimaratonin lähettäminen matkaan kaksi tuntia maratonin jälkeen. Puolimaratonin kärkijoukko nappasi allekirjoittaneen kiinni Pelgurannalla, kun maratonia oli takana noin 25 kilometriä. Poliisimoottoripyörä teki kärjelle tilaa. Mahtoi siinä kärkijuoksijoilla olla normaalista poikkeavaa mestaruustaistoa, kun maratoonareiden seassa juoksivat. Vauhti oli kyllä huimaa, kun sitä pääsi näin läheltä todistamaan.

Tallinnan maratonin järjestelyt olivat ihan toimivat. Maratoonilla juoksijoita oli vajaat 3.000 ja kaikkiaan juoksijoita taisi olla 12.500. Juomapisteitä oli riittävästi ja bajamajojakin jopa reitin varrella. Isoin puute oli kilometritaulut. Allekirjoittaneen mielestä 5 km välein olevat kilometritaulut ovat aivan liian harvassa, vähintään joka toinen kilometri pitäisi olla merkattu. Edes puolimaratonin kohtaa ei oltu merkitty.

Erityismaininta annetaan juoksupaidasta ja Gerd Kanterille. Maratonilta sai Viron väreihin tehdyn juoksupaidan, jonka käyttöön 100v. juhlien takia kannustettiin sähköposteilla. Itsekin jopa juoksin sillä, vaikka normaalisti en uutta paitaa käytä. Silmämääräisesti maratonilla lähes joka toinen juoksija käytti sitä ja se oli kyllä hienon näköistä. Virolainen kiekon olympiavoittaja ja monikertainen arvokisamitalisti Kanter saa myös isot plussat erittäin ystävällisestä esiintymisestä, selfien ottamisesta ja nimmareiden jakamisesta messuilla.

Oma juoksu sujui vähän liiankin vauhdikkaasti ja lopussa askel alkoi vähän painamaan. Loppuaika oli kuitenkin neljännen kerran alle neljän tunnin. Tallinnan reitti on ennätyksen tekoon varsin toimiva, isompia mäkiä ei ole, tosin tiet ei aina ole ihan priimakuntoisia. Toki samaan hengenvetoon on sanottava, että reittinä Helsinki City Maraton oli kyllä hienompi.

Aika 3.57.10
Sports Tracker 

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Tukholma

Tukholma on erinomainen lenkkeilykaupunki, onhan kaupunki rakentunut yli kymmenelle saarelle. Myös pyöräilyn puolella Tukholma tuntuu nostaneen profiiliaan melkoisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pyöriä näkee nykyään liikenteessä melkein kuin Kööpenhaminassa, mutta juoksijoille pyöräilijät tuntuvat olevan vihaisia, jos pyörätielle eksyy.

Tukholmassa pääsee meren rannalla juoksemaan enemmän kuin kiitettävästi. Hyviä juoksureittijä löytyy niin keskustasta kuin lähiöistä.

Tukholman keskustahoteilleissa yöpyessä normaali aamulenkki sen enempää ajattelematta on ollut kierros Västerbron sillan kautta eli Mälärstrandin kierros. Siinä on hienot maisemat juosta kaupungintalolta Kungsholmenin etelärantaa (Norr Mälärstrand), kavuta ylös Tukholman maratonilla tutulle Västerbron sillalle ja juosta Södermalmin pohjoisrannan (Södra Mälärstrand) ja vanhan kaupungin kautta takaisin hotellille.

Toinen mukava tunnin lenkki keskustahotellista on vähemmän tunnettu Kungsholmenin kierros. Kungsholmenia on muutenkin vaikea edes mieltää saareksi. Kungsholmenin pystyy lähes kokonaan kiertämään aivan rantaviivaa pitkin, ainoastaan länsipuolella noustaa merenpinnalta hieman korkeammalle.

Mukava noin tunnin lenkki keskustasta on myös Djurgårdenin saaren kierros, kun siinä hieman oikaisee itäpuolella Manillavägeniä juosten. Meren rannalla Djurgårdenissa ei niin pääse juoksemaan, mutta upeaa seutua Djurgården ehdottomasti on ja lenkkeilijälle Djurgården tarjoaa leveät tiet.

Puistossa juoksemiseen myös Hagapark tarjoaa hyvät mahdollisuudet, mutta ainakin Matkaileva maratoonari suosii mielummin Djurgårdenia. Sinne meno ja paluu on mukavampi juoksupätkä rantaa (Strandvägen) tai Östermalmia pitkin kuin Vasastadenin läpijuoksu.

Helsinki City Marathon - kevät 2018

Helsinki City Maraton tuli ohjelmistoon hiukan yllättäen, kun huhtikuussa Rotterdamissa jäi flunssan takia kevätmaraton juoksematta. Helsinki oli sen jälkeen helppo valinta paikoksi.

HCM:n mielenkiintoa lisäsi Hämeenlinnan matkailuseminaarissa kuultu puheenvuoro Helsingin matkailun keihäänkärki-tapahtumista, joihin HCR oli nostettu mukaan mm. Flow-festivaalin kanssa.

Reitti oli Helsingissä oikein kaunis. Normaalisti saman reitin juokseminen kahteen kertaa (17 km kierros) saa miinusta, mutta nyt se ei tuntunut niin pahalta. Ilma oli hieno ja näin keväällä, kun luonto on heräämässä kukoistukseensa, oli upeaa juosta Lehtisaaressa lintujen laulua kuunnellen. Ennätyksen metsästykseen HCR:n reitti ei ole ehkä kaikkein optimaalisin.

Tein jälki-ilmoittautumisen noin 1,5 tuntia ennen lähtöä ja kaikki sujui hyvin. Tosin jälki-ilmoittautuneena paitaa en saanut. Kisahallilla ja Telia Areenalla oli mukava pöhinä, kun puolimaratonilta (HCR) juoksijat saapuivat maaliin. Juomapisteitä reitillä oli riittävästi ja vapaaehtoiset olivat oikein iloisia. Myös maaliin tulon jälkeen palvelut olivat hyviä.

Negatiiviselle puolelle menee reittijärjestelyt. On lähes juoksijoiden pilkkaa, että Suomen ykkösmaratonilla autot ajaa toista kaistaa ja toisella kaistalla on autoja parkissa. Vaikka juoksijoita ei ollut kuin pari tuhatta, niin ahdasta välillä oli.

Lähdön jälkeen Mannerheimintiellä oman kaupungin HKL:n bussi tuli väkisin juoksijoiden sekaan Töölöntullilta. OK, toinen kaista vain oli varattu juoksijoille, mutta ei millään väki noin alkuvaiheessa juokse ahtaasti. Myös bändit puuttui Helsingistä kokonaan, mikä tuntui kieltämättä oudolle.

Omia maratoneja kartoittaessa ensimmäisenä kalenterina käytän IAAF:n Label Road Races -kalenteria. Se on takuu sille, että hommat pelaa maratonilla kunnolla. Tälle listalle pääseminen olisi turismin kasvattamisen kannalta oleellista, mutta se vaatii kyllä katujen "sulkemista ja siivoamista" ja sitä ei Pohjoismaissa tehdä (vain Kööpenhaminen puolimaraton on listoilla). Nyt SUL:lla voisi olla paikka yrittää parempaa, kun pormestarina on neljän maratonin Jan Vapaavuori...

Turistina en myöskään tykkäisi klo 15.00 alkamisajasta, koska päivä olisi maratonin jälkeen pulkassa. Näin kotimaassa juostuna se oli ihan ok ja toki suurin osa juoksijoista on suomalaisia. Tosin ilahduttavan paljon juoksijoiden joukossa oli matkailevia maratoonareita ja kaikkiaan 63 kansallisuutta mainittiin olleen edustettuna.

Juoksun aikana keskustelua herätti HCR:n siirto elokuusta toukokuulle. Itse pidin sitä hyvänä, mutta joku sanoi, että juoksijamäärä oli pudonnut 5.000:sta puolella. Se on kyllä huolestuttavaa, sillä lahden toisella puolella Tallinnan maratonin suunta on ollut täysin päinvastainen. Tallinna kerää syyskuussa jo yli 10.000 osallistujaa. Sinne Matkaileva Maratoonarikin seuraavaksi suuntaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi syyskuussa.

Oma juoksu oli harvinaisen vaikea. Kunto ei ollut priima kevään flunssien jäljiltä ja ensimmäistä kertaa tuli varusteongelmia, kun 28 kilometrin kohdalla jalkapohjaan oli hiertynyt vesikelloa. Hetken aikaa pidin taukoa, revin sukan pois ja pistin huulirasvaa jalkapohjaan, kun ei muutakaan ollut mukana. Harkinnassa oli myös keskeyttäminen, mutta onneksi tuli taisteltua maaliin. 

Aika 4.29.45
Sports Tracker 

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Bangkok ja Hua Hin

Ensimmäisen kerran Thaimaassa vierailutta Matkailevaa maratoonaria yllätti eniten se, että lämpötila ei laskenut pahemmin edes yöllä. Hiihtolomien aikaan aamulenkkiäkin sai jo juosta +30 asteen lämpötiloissa.

Bangkok

Bangkok ei tarjonnut lenkkeilijälle suuria elämyksiä. Suurkaupungiksi lenkkeilymahdollisuudet ovat aika olemattomat. Keskustassa ei pahemmin puistoja tai muita rauhallisempia ulkoilualueita ole. Lumpini-puisto lienee ainoa isompi vapaassa käytössä oleva puistoalue keskustassa alueella

Lumpini-puistossa on muutama pieni järvi, mutta puisto itsessään on aika vaatimattoman kokoinen. Puiston ympäri kiertävä reitti oli mitaltaan n. 2,5 km. Lisäksi siellä risteileen teitä poikittaisuunnissa. Aamuisin lenkkeilijöitä, kävelijöitä ja Taiji-harrastajia puistossa riitti ihan mukavasti. Pyöräilijöille oli omat aikansa iltapäivästä kiertää 2,5 km reittiä.

Kaupungilla juostessa isoimmilla teillä löytyi hyvin kävelyteitä, joita pitkin sai ainakin aamuisin ihan rauhassa juoksennella. Toki isompien risteyksien ylitykset oli ongelmallisia, mutta myös ylikulkusiltoja oli aika paljon. Skytrainiä vierustavat tiet (kuva) olivat omalla tavallaan mukavia juosta; sen minkä maisemassa hävisi, varjossa voitti.  

Hotellisuosituksena lenkkeilijöille annetaan Hotel Pathumwan Princess. Hotellin majoittujana sporttiklubille pääsee ilmaiseksi ja siellä hotellin kahdeksannessa kerroksessa löytyy erittäin monipuolisen kuntosalin lisäksi myös 500 metrin juoksurata (250 metriä suuntaansa). Iltaisin lenkkeily Bangkokin yövaloissa oli mukava kokemus. Hotellin sijainti oli myös erinomainen, jos haluaa uudessa keskustassa ostoskeskuksien lähellä asua (kiinni MBK-ostoskeskuksessa) ja aamupala oli erittäin hyvä.

Hua Hin

Jos Bangkokissa oli parempi käydä lenkillä aamusta, Hua Hinissä parempi aika on ilta. Paras lenkkipaikka oli ranta ja nimenomaan illasta viiden jälkeen. Ainakin hiihtoloman aikaan itään päin oleva ranta oli varjossa ja laskuveden myötä alusta oli kova. Aamulla rannalla joutuu juoksemaan pehmeämmällä hiekalla ja auringossa.

Hua Hinin pääkadulla vielä oli kapeat jalkakäytävät, mutta siitä sivuun mentäessä ei ollut. Skoottereita/mopoja liikenteessä oli paljon ja välillä meno oli aika huimaa. Tiet oli ahtaita ja monesti parkissa olevaa autoa tai mopoa väistäessä tuli katseltua tarkasti eteen ja taakse. Pari kertaa skootteri meinasi tulla ihan väkisin päälle eikä kyllä yhtä turvaton olo ole lenkillä ollessa ennen ollut.

Hieman rauhallisemman ja vaihtelevamman lenkin saa kiipeämällä Khao Hin Lek Fain näköalapaikalle. Khao Hin Lek Fai on ihan keskustan tuntumassa rautatieaseman tasolla, mutta näköalapaikalle kierretään Royal Hua Hin golfkentän "takakautta". Näköalapaikalta on hienot maisemat Hua Hinin yli. Nousu vuorelle oli ajoittain varsin jyrkkä, joten ihan helpolla sinne ei pääse. Paikalla oli kahvila, josta sai jo aamutuimaan ostettua pullon vettä. Matkaa 94-kadulla olleesta hotellista tuli noin yhdeksän kilometriä edestakaisin.

Toinen vaihtoehto on kiivetä apinavuorelle (Wat Khao Takiap), mutta sinne matkaa tulee hieman enemmän keskustahotelleista. Liikennettä apinavuorelle oli enemmän kuin Khao Hin Lek Faille mentäessä. Molemmissa paikoissa sai apinoita juoksuseuraksi.

Lenkkeily / Bremen

Hansakaupunki Bremen on Matkailevan maratoonarin suosikkikohteita nopealle viikonloppulomalle. Ryanair lentää Tampereelta suoraan Bremeniin ja Bremen on erittäin helppo kaupunki omatoimimatkailijalle, sillä keskusta on tiivis ja lentokentältä voi vaikka kävellä keskustaan. Samoin liikkuminen kauniissa kaupungissa on helppoa, syöminen edullista ja Bundesliigan jalkapalloakin on tarjolla. Lokakuussa vuodesta 1035 asti pidettyjen Freimarkt-festivaalien aikaan Bremen on parhaimmillaan.

Lenkkeilijällekin Bremen tarjoaa mukavia juoksumahdollisuuksia, sillä Weser-joen rannoille on rakennettu mukavasti juoksumahdollisuuksia.

Parhaimmat ja leveimmät kävelyreitit menee Weserin pohjoispuolella, mutta myös joen eteläpuolella pystyy juoksemaan varsin hyvin joen vartta pitkin. 

Allekirjoittaneen suosikkireitti kulkee keskustahotelleista Weser-joen pohjoista rantaa pitkiin itään  Werder Bremenin kotistadionin (Weserstadion) ohi Weserwehrin padolle, jonka päältä pääsee siirtymään joen eteläpuolelle.   

Joen rannan lisäksi yli puolen miljoonan asukkaan kaupungiksi mukavia lenkkeilymahdollisuuksia löytyy kaupundin keskustassa olevista Burgerparkista ja jopa pienemmästä Am Wallin puistosta. Burgerparkissa puiston kierrokselle tulee mittaa reilut viisi kilometriä ja leveillä teillä voi lenkkeillä ilman ruuhkia mihin aikaan päivästä tahansa. Sadesäällä pienempi Am Wallin puisto osoittautui hienoksi, sillä suurten lehmusten ja tammien alla sade ei edes pahemmin haitannut.  

Bremenin hotelleista pidän Radissonista enemmän kuin Swissotelista, mutta budjettimatkaajalle myös Ibis Styles Bremen Altstadt tarjosi noin 50 euron huonehinnalla oikein hyvän vaihtoehdon lähellä keskustaa.