perjantai 21. lokakuuta 2016

Lontoosta pakit, Praha kutsuu

Viidennen kerran Lontoon maratonilta vastaanotettiin tällainen sähköposti, joten huhtikuussa ei ole asiaa Lontoon maratonille.

Ei nämä pakit viidennen kerran mikään ihme ole. Se on jopa erittäin todennäköistä. Tällä kertaa paikkojen arvontaan merkittiin 253.828 arpalipuketta. Paikkoja arvonnan kautta oli tämän vuoden maratonille tarjolla 18.000, joten sisäänpääsyprosentti jää alle kymmenen.

Toki Lontooseen pääsisi sisään hyväntekeväisyyskampanjoiden kautta, joille Lontoossa ohjataan paljon paikkoja. Se kuitenkin vaatisi keskimäärin n. 100 £ osallistumismaksuja ja 2 000 £ varainkeruun hyväntekeväisyyskampanjaan. Vetikko Travel on Lontoon maratonin suomalainen yhteistyökumppani ja heidän kauttaan maratonille voisi päästä, mutta Lontoon matkan hinta on 1.960 euroa yhdeltä hengeltä. Matkaileva maratoonarin tyypillisen Lontoon matkan lennot ja hotellit ovat kahdelta hengeltä olleet yhteensä noin 400-500 euroa, joten arvontoihin osallistutaan jatkossakin.

Koska Lontoon meni ohi, niin varamaratoniksi oli jo etukäteen päätetty Praha. Prahan maraton toukokuussa on saanut IAAF:n kultamitalin, joten järjestelyt ovat varmasti parasta A-luokkaa. Maratonin osallistujamäärä on rajattu 10.500 ja se alkaa jo olemaan yllättävän täynnä, sillä maratonin maksu 6.400 ilmoittautuneen jälkeen nousee 110 euroon ja sen siitä joutui jo nyt maksamaan.

Muuten Prahan matkan sai kohtuullisella kustannuksella, sillä Norwegianin lennot ja kolme yötä hyvätasoisessa MGallery By Sofitel -ketjun keskustahotellissa aamupaloilla sai kahdelle hengelle yhteensä noin 550 euron kustannuksilla.

Kevään maratonin kiinnittämisen kunniaksi kävin eilen lenkillä ensimmäistä kertaa Budapestin maratonin jälkeen. Maratonista oli aikaa 10 päivää ja Budapestin jälkeen jalat ovat tuntuneet paljon normaalia maratonin jälkeistä aikaa paremmalta (kompressiosukat taitaa oikeasti auttaa). Siitä huolimatta juoksu tuntui todella vaikealta ja 8 kilometrin lenkin jälkeen tuntui, että olisi kaikkensa antanut. Ja kun kelloon katsoi, niin keskiaika kilometrille oli 6,14 min/km, kun se Budapestin maratonilla oli 5,31 min/km. Kyllä se palautuminen vain aikansa ottaa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Budapest marathon - syksy 2016

Budapestin maraton oli positiivinen yllätys, vaikka ei se nyt maailman suurimpia maratoneja olekaan. Tosin samaan hengen vetoon on todettava, että ei odotuksetkaan nyt maailman suurimmat olleet.

Maan yleiseen hintatasoon nähden maratonin osallistumismaksu (n. 85 €) oli suuri. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen, että osallistumismaksu sisälsi ruuan pasta partyssä (ruokajuomanakin sai jopa oluen). Numeroiden haku oli isoista teltoista Sankareiden aukion vieressä (Hösök Tere), exposta ei ehkä voi puhua. Lauantaina oli hieno huomata, että aukiolla oli täysi säpinä päällä, sillä puistossa järjestettiin koko viikonlopun erilaisia juoksutapahtumia mm. kouluryhmille.

Maratonin suurin ruuhka koettiin sunnuntaiaamuna jo ennen starttia, kun Hösök Terelle menevä vanha metrolinjan lyhyet metrot oli tupaten täynnä. Itse juoksu olikin sitten yllättävän ruuhkaton. Starttilinjan yli pääsi viisi minuuttia kärjen jälkeen.


Hösök Tereltä lähdettäessä reitti lähti Budapestin "ykköskatu" Andrassy Utia keskustaan päin. Leveä katu oli erinomainen juoksun alkuun. Andrassy Ut on hieno, siinä on tilaa ja ensimmäiset kolme kilometriä oopperatalolle oli loivaa alamäkeä, joten juoksu lähti helposti rullaamaan.

Oopperatalolle pitää antaa pisteet, sillä oopperan portailla oli talon väestä koottu noin 30 hengen kuoro laulamaan. Loistavaa mainosta oopperalle! Alkumatkalle nähtävyyksiä reitillä oli paljon, sillä siinä juostiin mm. ketjusillalla ja Budapestin linnan maisemissa (ei sentään mäelle noustu).

Reitin ylivoimaisesti hienoin osuus oli 15-25 km kohdalla. Silloin juostiin Budan puolella aivan Tonavan rannassa kymmenen kilometrin pätkä Margaretin saaren pohjoispuolelta aina Kopaszi-gatin puistolle saakka. Siinä ei liikenteen äänet kuuluneet ja oli uskomattoman rauhallista ja hiljaista juosta virtaavan veden reunaa pitkin aivan eurooppalaisen suurkaupungin sydämessä.


Myös Pestin puolella juostiin pari kilometriä Tonavan vartta pitkin, mutta siellä ei niin lähelle Tonavaa päässyt. Lopussa viimeiset neljä kilometriä juostiin kaupunginpuistossa.


Huoltopisteistä Budapest saa isot plussat. Niitä oli nomaalia enemmän (noin 4 km välein, yleensä 5 km välein) ja joka lähes pisteellä oli "täysi tarjoilu" (vesi, urheilujuomat, banaanit, rusinat yms.). Vessoja oli lähtöpaikalla riittävästi ja matkallakin jonkin verran.

Kaikesta hyvästä huolimatta Budapestillä on vielä matkaa IAAF:n mitalimaratoniksi. Isoimmat puutteet ovat väliaikojen täydellinen puuttuminen (Facebook/Twitter-seurannasta puhumattakaan) ja "vastaanjuoksu" muutamassa kohdassa maratonia. Matkalta ei saanut väliaikoja mistään, ainoan kerran "ajanottomaton" yli mentiin 27 km kääntöpaikassa. Kelloja ei ollut kuin lähdössä ja maalissa. Pisin tien jakaminen vastakkaisiin suuntiin juoksijoiden välillä oli vajaan parin kilometrin pätkä noin 25-29 km. Kohtuullisen kapeat väylät oli merkattu harvakseltaan muovitötteröillä, joista monet olivat kaatuneet. Tiet oli osittain käytössä eikä parkissa olevia autoja oltu putsattu reitiltä (IAAF:n vaatimukset). Yleisesti väylät olivat kyllä riittävän leväitä. 

Oma juoksu meni hienosti ja tuloksena oli oma ennätys 3.53,00. Tiesin olevani kunnossa, mutta parin viikon kovat niska-hartiat säryt huolettivat. Haaveena oli 3.55. Budjetoin tahdin niin, että ensimmäiset 35 km menisi 5,30 min/km vauhtia ja loput 6,00 min/km tahdilla. 35 kilometrissä olin aikataulua edellä vajaat kaksi minuuttia ja se piti loppuun asti. Alle 5,30-tahtia pystyin pitämään 31 kilometriin asti (kilometriajat 5,15-5,25 välissä). Pari viimeistä kilometriä meni yli kuuden minuutin.

Tuskaisen ja yllättävän hetken koin noin 40 kilometrin huoltopaikalla, kun muovimukin reuna tuli juomisen jälkeen ihan veriseksi. Sylki oli myös punaista. Ensin sitä mietti, että lopetanko heti vai kävelenkö maaliin, jos verta tulee suusta. Taskussa oli paperia ja pyyhin sillä suun. Verijäljistä huomasi, että veri taitaa tulla huulesta ja niin olikin. Ylähuulen toinen kulma oli auennut aika lailla, mutta sehän ei juoksemista pysäyttänyt. Vedellä pienet pesut ja tassua taas toisen eteen.

Maratonin palautusjuomat nautittiin Bryan Adamsin konsertissa. Paikallisessa Hartwall Areenassa tuoppi olutta maksoi lähes kaksi euroa, mikä oli kaupungin halvimpia hintoja. Uskomatonta bisnestä.

Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009