Lenkkeily / Andalusia

Andalusian kierroksella ehti testaamaan juoksumaastoja Malagassa, Rondossa, Sevillassa, Corbodassa, Frigilianassa ja Aurinkorannikolla. 

MALAGA 

Malagassa keskustassa paras lenkkipaikka on Malagan puisto (Parque de Malaga). Keskuspuisto on tunnelmaltaan mukava paikka, vaikka vilkasliikenteiset tiet menee molemmin puolin. Liikenteen melulle vastakohdan tarjoaa papukaijojen iloinen laulanta. Puiston kierrokselle tulee mittaa noin 1,5 kilometriä. 

Toinen vaihtoehto on lähteä keskustasta juoksemaan merenrantaa pitkin. Itään lähtiessä liikenne on vilkkaampaa kuin etelään mennessä, mutta uimarannat ovat tyylikkäämpiä. Etelään mennessä on rauhallisempaa ja merkitty juoksureitti menee rantabulevardia pitkin Gualdelhorcen luonnonsuojelualueelle ja yleisurheilustadionille. 

RONDA

Ronda on monelle Aurinkorannikon kävijälle tuttu päiväretkikohde ja tunnettu erityisesti 1700-luvulla Puente Nuevon sillasta ja vanhasta kaupungistaan. Lenkkimaastot ohjautuu automaattisesti El Tajon rotkon ympäristöön. Vuoristomaisemat ovat upeita, mutta maasto on varsin mäkistä. Rondan reiteillä tulee monessa paikassa mieleen, että turvallisuus ei ole ihan ykkösjuttu, vaikka turisteja poluilla kulkee paljon. Kapeillakaan poluilla ei ole kaiteita ja pudotukset on hurjia. Amerikassa olisi täysin päinvastainen meininki...

 

SEVILLA 

Sevillasta monelle tulee mieleen ensimmäisenä katedraali, joka on lajissaan maailman suurimpia. Lenkkeilijälle katedraalin seutu ja vanha kaupunki tarjoaa hienot puitteet, mutta ehdoton vaatimus on olla liikkeellä aamusta aikaisin. 

Kaupungin paras lenkkipaikka kuitenkin on Maria Luisan puisto ja Plaza de Espana. Plaza de Espana on rakennuksena upea kokonaisuus.

Hyvän lenkkipaikan tunnistaa aina siitä, että paikalliset juoksuklubit ovat aamuisin siellä lenkeillään. Maria Luistan puistossa juoksuporukoita tuntui tulevan vastaan paljon ja kaikki tervehtivät aina iloisesti. Kyllä siitä päivälle saa hienon startin. 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä vahva suositus Unescon maailmanperintökohde Real Alcazarin kuninkaalliselle palatsille.

CORDOBA 

Värikkäästä historiastaan huolimatta Corboda oli jäänyt allekirjoittaneelle tuntemattomaksi. Lenkkeilijälle Cordobaan tarjotaan harvinaista vihjettä: Eksy! Ja tee se Unescon maailmanperintökohteena olevassa vanhassa kaupungissa. Se ei ole niin iso, että siellä oikeasti eksyisi, mutta se on riittävän iso risteilevää lenkkeilyä varten.

Cordoban vanha kaupunki on upea kapeine kujineen ja seinäkukkaruukkuineen. Aamulenkeilijä pääsee juoksemaan tyhjillä kujilla eikä väkeä ollut häiriöksi myöskään päiväsaikaan. 

Guadalquivir-joen toisella puolella menee joen penkalla mukavasti juoksureittejä, mutta maisemat eivät säväytä vanhan kaupungin rinnalla. Parasta joen toisella puolella on roomalaiselta sillalta näkymät vanhaan kaupunkiin. 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä vahva suositus Unescon maailmanperintökohteille Cordoban moskeijalle ja Madinat al-Zahran palatsin raunioille.

GRANADA

Jos Cordoba oli allekirjoittaneelle vieraampi tuttavuus, niin Granadassa on aina tehnyt mieli vierailla. Osittain se toki liittyy lähellä olevan Sierra Nevadan laskettelumahdollisuuksiin.

Lenkkikaupunkina Granada osoittautui hieman haastavaksi, mutta muuten kaupunki teki odotetun vaikutuksen. Harvoin toki lenkkeilemään pääsee Unescon maailmanperintökohteeseen, kun aamulenkki suuntautui Albayzinin kaupunginosaan. Maisemat San Nicolaksen kirkon näköalapaikalta oli hulppeat. 

 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä todella vahva suositus Unescon maailmanperintökohteille: maurien linnoitukselle ja palatsi Alhambralle ja sen puutarhalle Generalifelle (lenkkeilen Alhambraan ei kannata mennä, ellei halua kunnon ylämämäkitreeniä. Pakkohan sinne oli juosta, mutta ei siellä oikein pääse mihinkään, jos ei mene pääsymaksulliselle alueelle sisään).

FRIGILIANA

Lyhyesti sanottuna Frigiliana (kutsuttu Espanjan valkoisimmaksi kyläksi) on enemmän Instagram-kuvaajille kuin lenkkeilijöille. Maisemat ovat kieltämättä upeita ja tunnelma on kuin Mamma Mia -musikaalissa. Lenkkeilijälle kylä on vähän pieni, mutta muutaman tunnin päiväkohteena Frigiliana on ehdottomasti käymisen arvoinen. 

AURINKORANNIKKO

Aurinkorannikon kohteissa (Benalmadena, Torremolinos, Fuengirola, Marbella) lähes poikkeuksetta parhaat lenkkimaastot löytyy rantabulevardilta, jotka kieltämättä ovat hienoja. Omalla tavalla se on tylsää juosta samaa pätkää kahteen suuntaan, mutta harvoin sitä meren rantaa pääsee juoksemaan. Ja kyllähän Chirinquitoista leijailevat tuoksut ja kylmillä olueilla istuvat ihmiset pistävät miettimään, pitäisikö sitä tehdä jotain muuta kuin juosta... 

Munchen marathon / syksy 2021

Pandemian jälkeen maratonille palattiin Munchenissä. Maratonin ja maratonmatkan valmistelu on muuttunut huomattavasti pandemian myötä, sillä selvitettäviä asioita on tullut hurjasti lisää. Ensimmäisen kerran yritys oli Riian maratonille elokuun lopussa, mutta Omakannan rokotustodistukseen ei päivittynyt ajoissa toinen rokotus ja reissu jäi väliin. Munchenin maraton 10.10. ilmoitti olevansa Saksan kolmas maraton pandemian jälkeen, ainakin Berliinissä ehdittiin juosta pari viikkoa aikaisemmin. 

Munchenissäkin epävarmuus oli läsnä pitkään. Reilua kuukautta ennen järjestäjät vahvistivat, että maraton järjestetään. Reittiin tosin tuli muutoksia ja maratonilla juostiin lähestulkoon puolimaratonin reitti kahteen kertaan. 

Expo oli supistunut minimiin ja juoksunumeroiden hakuun olympiastadionilta vaadittiin rokotustodistus, passi ja osallistumisilmoitus. Niitä vastaan sai rannekkeen, jota ilman ei olisi ollut juoksupäivänä stadionille asiaa. Maskia vaadittiin stadionille tullessa ja ne heitettiin roskiin juuri ennen starttiviivaa. Heti maalin jälkeen jaettiin erillispakattuja maskeja, joita tuli stadionilla käyttää. Paitoja yms. tavaraa ei saanut, mikä sinällään on ymmärrettävää, jos koko tapahtuman järjestämisestä on lopullisesti päätetty reilu kuukausi aikaisemmin. 

Muuten Saksassa (tai ainakin Baijerissa) ilman koronatodistusta ei ole asiaa mihinkään. Sitä kysytään joka kahvilan tai ravintolan ovella. Lisäksi pitää rekisteröityä ravintolaan/kahvilaan. Yleensä se kävi helposti QR-koodilla, kun oli kertaalleen Luca-sovelluksen ladannut ja syöttänyt sinne tietonsa. Tosin aika monta kertaa unohdin kirjata itseni ulos ravintolasta (eli sovelluksesta). Jos Lucaa ei ollut käytössä, täytettiin paperilappuihin nimi, osoite, puhelinnumero ja saapumisaika.

Maratonilla ensimmäinen yllätys odotti säätilan suhteen. Ilma oli viileä ja maratonin starttiin kello 9.00 luvattiin +3 astetta. Tähän en ollut varautunut, kun Suomesta on lokakuussa reilusti etelään tultu. 

Lähdöt oli viiden minuutin välein järjestetyissä "looseissa", joita oli vajaan tunnin ajan. Ne oli toimi ihan hyvin eikä ruuhka ollut ihan "entisen normaalin" tapainen. Juoksijoita maratonilla oli 3.300 ja puolimaratonilla 5.500. Alkumatkasta oli pientä ruuhkaa, mutta juoksu sujui ihan ok alusta alkaen. 

Reitti oli varsin tasainen, aika lailla puoliksi juostiin Schwabingin kaupunginosan kaduilla ja "Munchenin keskuspuistossa" eli Englischer Gartenissa. 

Erityisiä kaupungin nähtävyyksiä ei tälle muutetulle reitille erityisemmin osunut, ehkä merkittävin oli Siegestorin portti Leopoldstrassella. 

Munchenin maratonin highlight on helppo nimetä. Se on tietenkin legendaarinen, suomalaisille suorastaan maaginen, Munchenin olympiastadion, jossa Virenin Lassella oli vara kaatuakin vuoden 1972 olympialaisten kympillä. 

Maratonin lähtö ja maali olivat molemmat olympiastadionilta. Matkailevan maratoonarin kaltaiselle "urheiluhistorianiilolle" varsinkin maratonin päättäminen olympiastadionille on aina veret seisauttava kokemus (aikaisemmin koettu Tukholmassa, Amsterdamissa ja Ateenassa). 

Jo olympiastadionille näkyminen reilun 41 kilometrin jälkeen saa tunteet pintaan. 

Ja stadionportista omakohtainen juoksu on seuraava mahtipontinen askel ennen olympiastadionille tuloa. Munchenissa stadionportin tunneli oli hienosti valaistu välkkyvillä valoilla. Jutilan Timoa lainataakseni siinä kohtaa naatitaan.  

Maalialueella erikoismaininta annetaan oluen tarjoilulle. Saksaa lukuunottamatta se on erittäin harvinaista. Weihenstephenin vaunuista sai oikein hanaolutta. Nykypäivä näkyi siinä, että se oli alkoholitonta. Alkoholiton olut ei ole koskaan maistunut tätä paremmalta! 

Aika 3.47,31 Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018

Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Helsinki

Helsinki on lenkkeilykaupunkina mennyt huimia harppauksia eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Kaupunkisuunnittelu on mahdollistanut monia kevyen liikenteen väyliä, joista nokkelimpana esimerkkinä Baana. Baana tehtiin Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliin vanhna rautatien paikalle ja se on aivan mielettömän upea kulkuväylä. Baanan myötä kantakaupungin lenkillä liikenteen seassa kikkailu jäi keskustassa huomattavasti vähemmälle.

Helsingissä merenrantaa riittää ja sitä on otettu kiitettävästi käyttöön. Kaikkiaan rantareittejä on peräti 130 kilometriä. Kantakaupungin rantareitti on matkailijan peruskohde. Harvassa isossa kaupungissa pystyy ydinkeskustassa rantoja pitkin juoksemaan lähes 15 kilometrin lenkin. Kantakaupungin rantareitillä veden ääreltä poiketaan vain Hesperiankadun Esplanadilla, jossa Hesperianpuistosta siirrytään Taivallahteen. 

Tämä siirtymä aiheutti allekirjoittaneelle ensikertalaisena vähän hankaluudet, sillä opasteita Hesperianpuistossa ei vielä ole. Karttoja reitiltä löytyy muutamia. Opastetolppia sattui silmään vain Meripuistossa, mutta tilanne tulee varmasti paranemaan tulevaisuudessa. 

Rantareitin voi juosta myös parissa osassa Baanaa käyttäen. Perinteisemmällä Eira-Kaivopuisto-Kauppatori-Kruununhaka-Kaisaniemi-Töölönlahti-Baana kierrokselle matkaa tulee reilut kymmenen kilometriä. 

Maisemat tällä kierroksella ovat Helsingin parasta A-luokkaa. Erityisesti matka Eiranrannasta Kauppatorille on maisemiltaan aina todella säväyttävä.

Toki väkeäkin tällä kierroksella on enemmän liikkeellä, jos lenkit ajoittuu ruuhka-aikaan. Kauppatorilla joutuu ihmisiä väistelemään lähes kaikkina aikoina. Laitureissa olevat hulppeat veneetkin on itsessään jo nähtävyyksiä. 

Ruoholahti-Lapinlahti-Hietaniemi-Töölönlahti-Baana -kierros on noin kahdeksan kilometriä. Kierroksella yllätti erityisesti Ruoholahden kanavan ja koko Ruoholahden eteläpuolen kehittyminen kevyen liikenteen kannalta. 

Hietaniemessä maisemat ovat upeat ja vaikea on uskoa olevansa muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Muutamia opasteita olisi kaivannut myös Salmisaaren ja Lapinniemen väliin, mutta kokonaisuutena Kantakaupungin rantareitti luo kyllä mahtavat puitteet lenkkeilylle. 

Kantakaupungin ulkopuolisista paikoista omat suosikit on Seurasaari ja Arabianranta. Sen sijaan maalla asuvana ei keskuspuiston mahdollisuudet allekirjoittanut säväytä, vaikka se onkin monen ehdoton suosikki. 

Lopuksi vielä tipsi lyhyemmille lenkeille ydinkeskustan hotelleista. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa on lähes Wienin Belvederen puiston tapaiset mahdollisuudet lenkeille. Kierros ulkopuutarhassa on noin kilometrin ja kukkien väriloistossa on ihmettelemistä. Puistoon pääsee museon sen aukioloaikoina (yleensä 10-17, tarkista aukiolot) ilmaiseksi, kasvihuoneet ovat maksullisia.