Urheilu on vahvasti ollut lapsesta asti elämässäni mukana. Aikuisiällä urheilu ja liikunta väheni koko ajan ja loppukesästä 2008 oli painoakin tullut jo sen verran, että vaihtoehdot olivat mennä hakemaan kaupasta uusi housusarja tai ruveta laihduttamaan. Tajusin, että en harrastanut juurikaan liikuntaa. Sohvan pohjalle oli jymähdytty.
Aloitin mietinnän, mitä liikuntaa haluaisin ruveta harrastamaan. Asumme maalla ja pienten lasten isänä halusi maksimoida kotonaoloajan. Täten juokseminen alkoi tuntumaan hyvälle vaihtoehdolle, koska sitä varten ei tarvitse erikseen lähteä kaupunkiin (15 km suuntaansa), vaan harrastamisen voi aloittaa kotiovelta. Lisäksi juokseminen on tehokasta. Ongelma vain oli se, että en tykännyt juoksemista. Suorastaan lähes vihasin sitä. Miten motivoisin itseni juoksemaan?
Tarvittiin riittävä motivaatio. Se löytyi maratonista. Vaimo yritti puhua puolimarathonista. En kokenut sitä riittävänä motivaattorina, koska tiesin, että sen pystyn vanhan urheilutaustan ansiosta jonkinlaisella harjoittelulla läpäisemään. Täyspitkässä maratonissa oli heti jotain viehätystä.
Aloin tutkimaan, missä järjestettäisiin keväällä maratoneja, sillä en halunnut pilata kesääni juoksemiseen. Wienistä löytyi ja elokuun lopussa ostin lennot huhtikuuksi Wieniin, varasin hotellit ja ilmoittauduin maratonille. Kaveri vihjasi Sports Tracker sovelluksesta Nokian puhelimeen ja se lisäsi omalta osaltaan motivaatiota juoksemiseen.
Alku oli vaikeaa eikä painokaan pudonnut yhtään. Kahden-kolmen kuukauden kuluttua paino alkoi putoamaan ja se tuli aika nopeasti alaspäin. Se lisäsi motivaatiota, mutta juoksukilometrejä oli huhtikuussa silti liian vähän alla maratonille. Tiedostin sen jopa itse.
Matkaan kuitenkin lähdettiin ja ajattelin lähteä rauhassa juoksemaan viimeisten joukossa juoksua läpi. Läpi se meni, mutta vaikeaa oli. Pari viikkoa maratonin jälkeen lähdin lenkille. Juoksin läheisen mäen päälle ja mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Lopetin ja kävelin kotiin. Aikaa kului ehkä kuukausi ja rupesin kaipaamaan juoksemista. Varsinkin lenkin jälkeen oli mukava olo ja tunsi ansainneensa yhden lenkkioluen. Siitä se sitten lähti ja sillä tiellä ollaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti