Lenkkeily / Hämeenlinna

Myönnettävä on, että kotikaupungin lenkkeilymahdollisuuksia kehuessa on olemassa kotiinpäin vedon vaara. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Hämeenlinna tarjoaa lenkkeilijälle erinomaiset mahdollisuudet liikkumiseen. Golfin pelaamiseen puitteet Hämeenlinnassa ovat varmasti Suomen parhaat (Linna, Tawast ja Aulanko Golf) ja lenkkeilyssä kaupunki kuuluu parhaiden joukkoon. Jos sattuu olemaan golfaava lenkkeilijä tai lenkkeilevä golfaaja, niin voin vannoa, että Hämeenlinnaa parempaa paikkaa ei tästä maasta löydy. Lisäksi uuden Elenia Areenan myötä puitteet Hämeenlinnassa esim. lentopallolle ja salibandylle ovat myös kunnossa.

Kansallisen kaupunkipuiston perustamisen myötä puitteet lenkkeilyyn ovat tällä vuosituhannella parantuneet oleellisesti. Vanajaveden rantareitti on maisemiltaan upea ja rantaviivaa mukaileva. Kaupunki ansaitsee myös ison plussan siitä, että rantareitti on talvellakin lähes aina hyvin aurattu ja hiekoitettu. Ainoastaan keväällä lumien sulaessa tie muuttuu vähän velliksi parin viikon ajaksi.

Kaupungin hotelleista Vanajaveden rantareitille on helppo päästä. Suosituimmat hotellit (Aulanko ja Vaakuna) ovat käytännössä rantareitin varrella. Rantareitti kaupungin keskustasta rautatiesillan kautta järven ympäri on noin 6 kilometriä pitkä. Aulangolta lähtiessä kierrokselle kaupungin kautta tulee mittaa reilut 8 km.

Jos nämä tuntuvat liian pitkältä lenkiltä, kannattaa suunnata Hämeen linnan ja museo Militarian alueelle, jossa pystyy liikkumaan hienoissa maisemissa linnan historiallista miljöötä kiertäen.

Aulangon alueella liikkuessa pidän huomattavasti enemmän juoksemisesta rantaa pitkin kuin Aulangon puistometsän (luonnonsuojelualue) pururadasta. Pururadalla 4,4 ja 6,5 kilometrin valaistus lenkit kulkevat hienossa metsämaisemassa, mutta profiililtaan reitit ovat hyvin mäkisiä.

Kansallisen kaupunkipuiston aluetta kunnostetaan ja kehitetään vuosittain. Tänä keväänä on esimerkiksi kunnostettu rautatiesillan lähellä menevät pitkospuut, joita pitkin pystyy juoksemaan/kävelemään "veden päällä" useamman sata metriä.

Myös pitkin Vanajaveden rantareittiä ja Aulangon pururataa on tehty viime vuosina useita pieniä lihaskunnon harjoituspaikkoja, joita alueella liikkuvat tuntuvat jopa käyttävän yllättävän aktiivisesti. Erityisen hienot maisemat ovat tarjolla Linnanpuistossa.

Heinäkuun lopussa juostava Hämeenlinnan kaupunkimaraton (Sibelius maraton 2015) ei ole kuulunut matkailevan maratoonarin ohjelmistoon, koska sitä varten ei tarvitse tehdä matkaa. Kolmena 14 kilometrin lenkkinä juostavassa maratonissa matkaa taivalletaan rantareitillä noin nelisen kilometriä per kierros.

Urheiluhistorian ystävän lenkkipaikka Hämeenlinnassa on Ahveniston olympiapuisto. Ahvenistolla  kilpailtiin nykyaikaisen viisiottelun olympiamitaleista vuonna 1952. Maastossa on merkitty viisiottelun päättäneen maastojuoksun noin 4 kilometrin reitti, josta lisätietoa löytyy erillisestä blogipäivityksestä. 

Vajaan kolmen kilometrin valaistun pururadan lisäksi Ahvenistolla risteileen paljon hyväkuntoisia polkuja. Harjun päällä kulkeva juoksupolku Vuorentaan kaupunginosaan kuuluu myös allekirjoittaneen suosikkeihin. 

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/5n5ib8rj6es9do6k

Lenkkeily / Wien

Vappuviikonloppuna palasin ensimmäisen maratonini maisemiin ja tajusin, että Wien tarjoaa lenkkeilijälle todella runsaasti erilaisia mahdollisuuksia. Tein kolme erilaista aamulenkkiä: Tonavan varressa, Ringin ympäri ja Belvederen linnan puistossa.

Ykköspaikka Wienissä juoksemiseen on tietysti Schönbrunnin linnan upea alue puistoineen. Itse en ole siellä juossut, sillä Schönbrunn on aika kaukana keskustassa ja monista hotelleista, mutta siellä kävellessä tekisi mieli lähteä lenkille. Tilaa on paljon, maisemat ovat todella upeita ja maasto on vaihtelevaa.

Tonavan, Tonavan kanavan ja Tonavan saari tarjoaa lenkkeilyyn erinomaisia mahdollisuuksia. Lenkkipolkuja riittää ja Tonavan voimakasta virtausta on lenkkeillessä mukava katsella. Tonavan saari on 21 kilometriä pitkä vapaa-ajanviettoalue, josta löytyy sopivaa lenkkiä niin juoksijoille, rullaluistelijoille kuin pyöräilijöillekin.

Keskustassa Ringin kierros tarjoaa lenkkeilijälle historialliset puitteet lenkkeilyyn. Ringin varrella on iso osa Wienin arkkitehtuurisista nähtävyyksistä kuten esim. Hofburgin palatsi, Parlamenttitalo, Kaupungintalo ja Ooppera. Ringillä on leveät pyörä- ja jalankulkutiet, mutta arkipäivinä meno voi olla vilkasta jo aamusta. Sunnuntai-aamuna Ringin kierros sujui helposti, sillä liikkeellä ei ollut ihmisiä kuin kourallinen.

Iltalenkkinä pimeän aikaan Ringin kierros on myös hieno, sillä rakennukset ovat upeasti valaistuja. Toki ihmisiä on myös liikkeellä paljon, joten pitää olla valmis hieman väistelemään.

Kolmantena aamuna halusin tehdä lyhyemmän lenkin ja suuntasin Belvederen linnan puistoon. Linnan puiston kierros tarjoaa noin 1,3 kilometrin kierroksen pihalla ihan mukavalla korkeuserolla ja hienoilla maisemilla linnaan ja linnan edestä alas kaupunkiin.

Kierrosta voi hieman pidentää, jos kiertää Linnan takaa lammikon ympäri. Lammen takaa linna näyttää myös upealta.

Hotellisuosituksia Wieniin on antaa tasan yksi. Kaikkina neljänä kertana olen majoittunut Imperial Riding School Renaissance hotelliin. Marriottin ketjuun kuuluva vanha talli on remontoitu hyväksi hotelliksi. Enää hotelli ei ehkä uutuuttaan hohtanut, mutta hyvä hotelli se on ja aamiainen on erinomainen. Hotelliin voi ostaa viikonlopuiksi edullisia vouchereita UK:n Ebayn kautta (www.ebay.co.uk). Kolmen yön majoitus kahdelta aamiaiseen maksoi tällä kertaa noin 155 euroa eli noin 50 euroa yö. Toki on huomioitavaa, että lahjakorttia ei voi käyttää koska tahansa, vaan käyttöpäivät pitää kysyä hotellista. Lähetin heille neljä vaihtoehtoista viikonloppua ja kahtena he tarjosivat mahdollisuutta käyttää voucheria.

Lenkkeily / Lontoo

Lontoo lukeutuu allekirjoittaneen suosikkikaupunkeihin. Ei kauneutensa, vaan tekemisen takia. Lontoo tarjoaa mahdollisuuden rakentaa maailmanluokan päiväohjelma esimerkiksi tyyliin: aamulenkki-shoppailu-pubi-jalkapallo-illallinen-musikaali.

Lenkkeilijälle Brittiläisen imperiumin pääkaupunki (australialaisen vaihto-oppilaamme nimitys Lontoolle) tarjoaa suurkaupungiksi yllättävän hienot lenkkeilymahdollisuudet.

Monelle tullee Lontoon keskustan lenkkeilymaastoista ensimmäisenä mieleen Hyde Park ja Regent's Park. Molemmissa on kyllä mukava juosta, mutta se ei silti ole sitä, mitä Lontoossa juostessa haluaa nähdä. Puistoja ja pusikkoja näkee kotonakin lenkkeillessä.

Nykyisin suuntaan Lontoossa lähes aina aamulenkille Thamesin varteen. Thames varsi tarjoaa lenkkeilijälle hienoa nähtävää ja monin paikoin myös leveää jalkakäytävää juostavaksi, varsinkin Westministerin (Big Benin) alueella. Erityisesti aamusta Thamesin rannoilla juokseminen on nautinto, vaikka toisaalta Thamesia itään päin mentäessä joen vattta ei aina pysty juoksemaan ja välillä pitää sukkuloida talojen ja teiden välissä. Ja Englannissahan lenkkeilijän sääntö nro 1. on muistaa vasemmanpuoleinen liikenne.

Lontoon esikaupungeissa lenkkeilyä en ole kokenut erityisiä huippuhetkiä. Lenkillä on tullut käytyä East Croydonissa, Stratfordissa, Actonissa, Gatwickissa ja Standstedissa. Usein näissä liikennettä on paljon eikä pyörä-/jalkakäytävät ole kunnollisia ja lentokenttien lähistöillä juokseminen nyt on harvoin nautinto. Länsi-Lontoossa tosin Kew Gardens tarjoaa mukavia lenkkeilymahdollisuuksia.

Majoituspaikaksi oma suosikki on Towerin alue, varsinkin jos lento on Gatwickiin. Sieltä saa hyvätasoisia hotelleja (mm. Novotel, Doubletree) keskustaan edullisemmin ja lenkillekin pääsee suoraan Thamesin varteen. Kulkuyhteydet on metron, bussin (nro 15) ja junan myötä hyvät joka puolelle. Lowbudget-hotelleista Lontoon ykkösketjuksi rankkaan Travelodgen, josta tarjouksesta voi saada majoitusta jopa n. 30 £/yö/huone. Hinta/laatusuhteeltaan hyviä Travelodgeja on esim. Bank ja Southwark.

Suomalaisen kestävyysjuoksun taso on kova

Suomalaisen kestävyysjuoksun tila on kova. Tokion maratonin tulokset tulivat ja alla olevasta kuvasta löytyy syy Suomen kestävyysjuoksun kovaan tasoon.

Eli allekirjoittaneen sijoitus Tokiossa oli 12854/34063 kaikista maaliin juosseista. Esimerkiksi ikäryhmässä 40-44 sijoitus oli 2500/6008 eli olin lähellä parasta kolmannesta. Kuitenkin suomalaisten harvalukuisesta joukosta olin kuitenkin toiseksi viimeinen eli 10 / 11.

Tokion jälkeen ei ole tullut reiluun kuukauteen lenkillä käytyä kuin pari kertaa. Syksyn maraton tuli kuitenkin lyötyä jo kiinni, kun "voitin" maaliskuun alussa paikan New Yorkin maratonille.

Osallistuin arvontaan kolmatta kertaa ja nyt lykästi. Tosin 355 $ osallistumismaksu pistää kyllä miettimään, voiko onnesta puhua. Se on aivan posketon, Roomassa osallistumismaksu taisi olla 40 euroa ja Tokiossa se oli n. 85 euroa. Toki Chicagossa se taisi olla myös 200 $, joten jenkkien maksut ovat kyllä huimia.

Tällä kertaa New Yorkin maratonille oli tavallista helpompi päästä, sillä arvonnasta läpi pääsi peräti 18% arvontaan osallistujista (arvontalipukekin New Yorkiin maksaa 11 $). Joskus aiemmin osallistuessani vastaava prosentti oli muistaakseni kolme.

New York juostaan vasta 1.11., joten sitä ennen ehtisi jossain vielä maratonin juoksemaankin. Juuri Tukholman maratonin aikaan sattuisin toukokuun lopussa olemaan Tukholmassa, mutta ei sitä samalle maratonille toistamiseen osallistuta ;)

Tokio marathon - kevät 2015

Jo matka Tokioon oli hyppy tuntemattomaan, sillä en ole ennen Aasiassa käynyt. Tokion maratonille paikka tuli arvonnan kautta http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2014/10/onnea-ja-epaonnea.html. Arvonnassa oli yli 300.000 osallistujaa ja 30.000 sai ostaa paikan maratonille, joten tuurilla sitä pääsi World Marathon Majorin yhtä maratonia juoksemaan.

Jos Tokion maratonia pitää kuvailla yhdellä sanalla, niin se on siisteys. Siisteys oli jotain ihan uskomatonta. En nähnyt ennen juoksua tai juoksun aikana ketään pissaamassa pusikoissa, vaan kaikki jonottivat kiltisti bajamajoihin, vaikka vessakäynti vei äkkiä sen 2-3 minuuttia. Vielä uskomattomampaa oli se, että juomapaikoilla maassa ei ollut pahvimukeja, vaan kaikki laitettiin kiltisti roskiksiin tai sitten juostiin mukin kanssa vähän aikaa ja laitettiin ne sitten vapaaehtoisten muovipusseihin. Yleensä urheilujuomapaikkojen kohdalla maa on todella tahmainen, kun puolitäydet kupit heitetään maahan.


Vapaaehtoisia työntekijöitä Tokiossa oli todella paljon ja he olivat todella iloisia. Teemana heillä olikin TeamSmile ja hymyä kyllä riitti.

Järjestelyt olivat ensiluokkaisia, kuten WMM-sarjaan kuuluvalta maratonilta voi odottaakin. Juomapisteitä oli erittäin tiuhaan, vessoja oli paljon, julkinen liikenne oli toimivaa, numeroiden haku oli helppoa ja opasteita/opastajia oli paljon. 36.000 osallistujan maratonille lähtö oli käsittämättömän sujuva. Ylitin lähtölinjan alle 8 minuuttia kärjen jälkeen ja leveiden teiden ansiosta isompia ruuhkia ei edes ollut.

Reittiä alkuun kartasta katsottuna vähän karsastin, koska siinä mentiin pariin kertaa samaa tietä eri suuntiin. Jälkikäteen ajateltuna reitti oli kyllä hieno, sillä se kiersi loppupeleissä todella monien Tokion nähtävyyksien kautta.

Tokion maratonille aloitin valmistelun jo viikolla, sillä reissumme oli lyhyt (neljä yötä hotellissa). Maratonin startti oli sunnuntaina 9.00 paikallista aikaa, mikä on Suomen aikaa 02.00 yöllä, joten yöjuoksullahan siellä oltiin. Lensimme Tokioon torstai-iltana ja olimme perillä perjantaina aamulla paikallista aikaa, joten koko viikon siirsin heräämistä aikaisemmaksi ja torstaina heräsin jo 02.30 ja kävin pimeässä aamulenkillä 03.00 alkaen.

Pari viikkoa aikaisemmin oli ollut pieni flunssa päällä ja olo oli hieman epävarma. Ei ole paras mahdollinen pohja lähteä maratonille, jos edellisenä iltana käy läpi "hyvät" keskeyttämispaikat reitiltä. Lähdin liikkeelle varovasti ja juoksu sujui ihan mukavasti. 25 kilometrin kohdalla pysähdyin "kuuntelemaan kroppaa" ja päätin sen jälkeen jatkaa loppuun asti. Aika oli 20 minuuttia ennätystä huonompi, mutta tällä kertaa maaliin pääsy lämmitti mieltä todella paljon.

Tokion maraton ja koko matka oli ehdottaman positiivinen kokemus! Kulkeminen ja eläminen Tokiossa oli paljon helpompaa kuin mitä kuvittelin, sillä esim. metroissa opasteet oli aina myös englanniksi. Ja mitä maratoneihin tulee, niin juoksemistani maratoneista Chicagossa (http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2014/07/vii-chicago-syksy-2013.html) on ollut paras tunnelma, Nizza-Cannesissa hienoimmat maisemat (http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2014/07/vi-nizza-cannes-syksy-2012.html), mutta Tokiossa oli kyllä toimivimmat järjestelyt.

Aika 4.17,54
Sport Tracker http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/54e97b63e4b0e865e856f5a9

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Florida

Vuodenvaihteessa perhematkan kohteena oli kierros Floridassa. Yleisesti Jenkkilä ei ole juoksijan paratiisi, sillä jalkakäytäviä on usein varsin puutteellisesti.

Miami:
Miamin parhaat lenkkimaastot on Miami Beachissä. Siellä on erinomaiset mahdollisuudet lenkkeilyyn, sillä rantabulevardia pitkin on hieno ja hyvä juosta. Lisäksi monin paikoin leveällä rannalla menee rantabulevardin vieressä "autotie" rantahiekalla. Se on usein kovapohjainen ja juoksemisen kannalta suorastaan upea.

Tällä kertaa majoituimme Miami Lakesissa eikä siellä lenkkimaastot olleet erikoiset. Miamin ympäristöstä Weston (Sawrass Millsin ostosparatiisin naapurissa) on ollut mielekkäin paikka juoksemiseen. Siellä on hyvin kävelyteitä, jotka kulkee palmurivistöjen alla.

Fort Myers/Naples:
Floridan länsirannikon Fort Myersin seutu kuuluu allekirjoittaneen suosikkikohteisiin. Meksikon lahden rannoilla sade on harvinainen vieras ja sadepäiviä seudulla on vain muutamia vuodessa. Länsirannikolla on useita upeita rantoja mm. Sanibelin saarella, Lover's Keyssä ja Barefoot Beachissä. Lisäksi ihmiset ovat ystävällisempiä kuin esimerkiksi Miamin seudulla ja tunnelma on paljon välittömämpi.

Lenkkeilijän (ja varsinkin pyöräilijän) kannalta Sanibel on ykköspaikka. Siellä hotellien hinnat ovat kuitenkin Matkailevan maratoonarin kukkarolle liian korkeita, joten lenkit ovat siellä jääneet vähälle. Muualla lenkkeily on pitkälti tiellä juoksemista. Tosin tällä kertaa hotelli oli lähellä Estero Bay Preserve Parkia ja se tarjosi hieman vaihtelua aamulenkkeihin.

Pyöräilystä pitävälle lähtee vahvat suositukset vielä Sanibelistä. Päivän pyörävuokra on kymmenen taalaa. Sanibelin ja Captivan seudulla pyörätietä (ja pyöräilijöitä) on paljon ja maisemat ovat todella upeita ja vaihteleviakin.

Tampa:
Tampan lähistöllä Clearwater ja St. Petersburgin ranta-alueet tarjoaa hyviä lenkkeilymahdollisuuksia. Tampassa monet hotellit sijaitsevat lentokentän lähistöllä. Siellä läheinen Cypress Point Park tarjoaa mukavia maisemia kaupunkialueeksi, mutta kooltaan puisto kuitenkin varsin pieni. Keskustassa Riverwalkin alue on parasta seutua lenkkeilyyn ja varsinkin illalla kaupunkisilhuetti on näyttävä.

Orlando:
Muovisesta huvipuistojen megakaupunki Orlandosta ei saa hyvää lenkkeilykaupunki millään. Erikoista nähtävää lenkillä kyllä riittää, mutta monesti jalkakäytävätkin saattaa yks kaks vain päättyä. Ehkä International Drivellä Sand Lake Roadin (maailman suurin McDonalds) ja messukeskuksen väli on mielenkiintoisin seutu lenkkeillä. Siinä on Ripleyn Believe or not-taloa, Wonderworksia ja suhteellisen hyviä kävelyteitä.

Walt Disney Marathon tammikuun alkupuolella olisi varmaan erilainen elämys, sillä marathon kiertää kaikissa neljässä Disney Worldin huvipuistossa. Kannustus olisi varmasti erityislaatuista, kun Hessu Hopo ja kumppanit tsemppaisivat. Tosin niiden välien juokseminen ei kyllä ole kaikkein mielenkiintoisinta seutua.

Daytona Beach:
Daytona Beachin kovapohjaisella rannalla on 20- ja 30-luvuilla tehty useaan kertaa autojen nopeusennätyksiä. Ranta tarjoaakin erinomaiset lenkkeilymaisemat aamuauringon noustessa Atlantilta ja aamulenkki Daytona Beachillä onkin yksi ikimuistoisimpia lenkkejä.

Amsterdam maraton - syksy 2014

Amsterdam ei yhdellä käyntikerralla noussut blogin kirjoittajan suosikkikohteeksi, joten piti lähteä tutustumaan kaupunkiin laajemmin. Siihen Amsterdamin marathon antoi oivan mahdollisuuden.

Lähtö oli harvinaislaatuisesti Amsterdamin Stadionin sisältä. Se ei ole käytännöllisin paikka, sillä stadion ympärillä oli ennen starttia mieletön ruuhka juoksijoista ja kannattajista. Stadionille sisään pääsyä joutui jonottamaan tungoksessa vartin verran. Itse juoksu lähti kuitenkin vetämään hyvin, sillä ylitin lähtöviivan alle kymmenen minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Tosin hyppäsin pinkkiin lähtöalueeseen siinä sekamelskassa. Se oli 3.00-3.30 juoksijoiden slotti, joten kyyti alussa oli kylmää, mutta oli siellä muitakin hitaampia menijöitä mukana.


 Amsterdamin marathonin reitti oli hieno, vaikka se ei ihan ydinkeskustassa käynytkään. Reitti kiersi pariin otteeseen Vondelparkissa ja muitakin nähtävyyksiä matkan varrelle osui. Erityisesti Rijksmuseumin "läpijuoksu" oli hieno kokemus.


Amsterdamilaisimmat hetket koettiin Amstel-joen vartta juostessa. Joen vartta juostiin viitisen kilometriä Ouder-Amsteliin ja toinen mokoma toista joen puolta takaisin. Joella kulki "kannustuslaivoja" sekä pyöri erilaisia viihdyttäjiä. Kuvan kannustuslaivalla oli esimerkiksi bändi soittamassa ja kannustamassa juoksijoita. Joen varrella oli myös todella hulppeita taloja. Hienoimman talon, tai kartanon, pihalla oli parkissa kaksi Bentleytä.



Amsterdamiin lähdin toista kertaa juoksemaan kelloa vastaan, tavoitteena neljän tunnin rajan rikkominen. Juoksu lähti sujumaan hyvin, mutta puolimatkan väliaika 1.53,37 oli minulle pari minuuttia liian kova. Yritin vähän höllätä vauhtia, mutta jälkikäteen väliajoista näkee, että en siinä onnistunut. Viimeinen kymppi olikin sitten jo tosi vaikea. Vasen jalka alkoi vähän puutumaan ja vastatuuli ja pieni vesisadekin masensi. Mieli teki kävellä moneen otteeseen, mutta sain sentään pidettyä jonkinlaista juoksua yllä.

Stadionille saapuessa tiesin, että alle neljän mennään. Olikin todella hieno fiilis juosta Stadionin marathonportin alta kuin Paavo Nurmi 86 vuotta aikaisemmin. Näin kuvittelin, mutta todellisuudessa Paavo voitti Amsterdamissa vain kympin Olympiakultaa. Maratonilla paras suomalainen oli kolmanneksi juossut Martti Marttelin. Loppuaika oli kuitenkin alle tavoitteen: 3.57,49 ja se lämmitti mieltä.

Järjestelyt Amsterdamissa olivat mainiot, kuten IAAF:n antamasta kultamitalista voi olettaakin. Autoja esimerkiksi ei ollut teiden varsilla yhtään ja juoksureittiä oli aidattu todella runsaasti. Kannustajiakin oli eurooppalaiseksi maratoniksi paljon katujen varsilla. Ainoat miinukset tulee lähtöhässäkästä ja siitä, että metrovuoroja ei oltu lisätty. Stadionille pääsy julkisilla ei käynyt kauhean nopeasti ja varsinkin marathonin jälkeen 20 minuutin hytinä metroasemalla oli liikaa.

Ja todetaan nyt vielä loppuun, että ei noussut Amsterdam suosikkikaupunkien joukkoon toisenkaan käyntikerran ja laajemman kiertelyn jälkeenkään.

Väliajat: http://evenementen.uitslagen.nl/2014/amsterdammarathon/details.php?s=11137&t=en#.VEZIo_S-scM.twitter

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009