Kotikaupungin maraton on jäänyt juoksematta, koska se ei ideologisesti toimi Matkailevalle maratoonarille. Joskus olen työpaikkaviesteihin osallistunut, mutta nyt oli aika korjata puutteet puolimaratonilla.
Maratonilla puolimaratonin reitti juostaan kahteen kertaan ja reitti on kyllä todella upea muutamia vuosia sitten tehdyn uudistuksen jälkeen. Puolet reitistä juostaan Vanajaveden rannoilla menevillä ulkoilureiteillä ja puolimaratonin reitistä vajaat puolet juostaan soralla. Kaiken lisäksi Aulangon ja Hämeen linnan seudut ovat maisemallisesti upeita.
Moni ei toki soralla juoksemisesta tykkää, mutta allekirjoittaneelle se maistuu, jos soratie on tasainen eikä siinä ole liian isorakeista soraa.
Lähtöpaikka kadulla oli hieman karu suljetulta tieltä. Alkumatkasta allekirjoittanut tykkäsi siitä, että ensimmäiset kilometrit oli loivaa alamäkeä. Kellon mukaan nousua puolimaratonilla kertyi 83 metriä.
Hämeenlinnan tapaisista pienistä maratoneista (kympillä, puolikkaalla ja maratonilla osallistujia reilut 600) ei allekirjoittaneella ole liikaa kokemusta ja arvostelu pitää suhteuttaa siihen. Maalissa joku arvosteli liian vähäistä ohjausta risteyksissä. Siihen on tietysti helppo yhtyä, kun asiaa vertaa isompiin maratoneihin, mutta itse koin, että kriittisissä paikoissa ohjaus oli. Muuten piti olla hieman hereillä ja seurata nuolia ja opasteita.
Paikallisena golfin pelaajana vähän pelotti, kun reitti kääntyi Aulangon perinteikkään Hugo-kentän (Suomen vanhin alkuperäisessä asussa oleva golfkenttä) viitosväylän keskelle. Aulangon Golfklubi oli kuitenkin hienosti maratonin järjestelyissä mukana ja teepaikkaa oli siirretty normaalia lähemmäksi ja näin juoksijoilla ei ollut golfpalloista pelkoa.
Juomapisteitä reitillä oli neljä, joka on riittävästi. Tarjolla oli aina vettä ja urheilujuomaa sekä parilla paikalla hedelmiä. Vessoja reitillä on neljässä paikassa ja siihen ei pysty moni isokaan maraton. Erikoismaininnan saa myös siitä, että maratonin pienuudesta huolimatta kaikki kilometritaulut oli merkitty.
Kuten monissa aikaisemmissa päivityksissä olen kirjoittanut, maali olympiastadionilla on aina sävähdyttävä. Hämeenlinnan maratonin maali oli uusitulla Kaurialan olympiastadionilla, jossa Helsingin 1952 olympialaisissa pelattiin maahockeytä ja jalkapalloa.
Monella maratonilla on saanut maalissa oluen tai muuta vastaavaa, mutta varsinaista ruokaa en muista mistään saaneeni. Hämeenlinnan maratonilla osallistujat saivat soppatykistä liha-/kasviskeittoa, joka oli oikein hyvää.
Kokonaisuutena Hämeenlinnan puolimaraton menee ehdottomasti plussan puolelle. Kaunis reitti on ehdottomasti Hämeenlinnan maratonin vahvuus. Puolimaratonin reitti pesee esimerkiksi Paavo Nurmen puoli/maratonin reitin mennen tulleen. Hämeenlinnan muista juoksupaikoista voi lukea lisää erillisestä päivityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti