Hämeenlinnan maraton / kesä 2026

Kotikaupungin maraton on jäänyt juoksematta, koska se ei ideologisesti toimi Matkailevalle maratoonarille. Joskus olen työpaikkaviesteihin osallistunut, mutta nyt oli aika korjata puutteet puolimaratonilla.  

Maratonilla puolimaratonin reitti juostaan kahteen kertaan ja reitti on kyllä todella upea muutamia vuosia sitten tehdyn uudistuksen jälkeen. Puolet reitistä juostaan Vanajaveden rannoilla menevillä ulkoilureiteillä ja puolimaratonin reitistä vajaat puolet juostaan soralla. Kaiken lisäksi Aulangon ja Hämeen linnan seudut ovat maisemallisesti upeita. 

Moni ei toki soralla juoksemisesta tykkää, mutta allekirjoittaneelle se maistuu, jos soratie on tasainen eikä siinä ole liian isorakeista soraa. 

Lähtöpaikka kadulla oli hieman karu suljetulta tieltä. Alkumatkasta allekirjoittanut tykkäsi siitä, että ensimmäiset kilometrit oli loivaa alamäkeä. Kellon mukaan nousua puolimaratonilla kertyi 83 metriä.

Hämeenlinnan tapaisista pienistä maratoneista (kympillä, puolikkaalla ja maratonilla osallistujia reilut 600) ei allekirjoittaneella ole liikaa kokemusta ja arvostelu pitää suhteuttaa siihen. Maalissa joku arvosteli liian vähäistä ohjausta risteyksissä. Siihen on tietysti helppo yhtyä, kun asiaa vertaa isompiin maratoneihin, mutta itse koin, että kriittisissä paikoissa ohjaus oli. Muuten piti olla hieman hereillä ja seurata nuolia ja opasteita. 

Paikallisena golfin pelaajana vähän pelotti, kun reitti kääntyi Aulangon perinteikkään Hugo-kentän (Suomen vanhin alkuperäisessä asussa oleva golfkenttä) viitosväylän keskelle. Aulangon Golfklubi oli kuitenkin hienosti maratonin järjestelyissä mukana ja teepaikkaa oli siirretty normaalia lähemmäksi ja näin juoksijoilla ei ollut golfpalloista pelkoa.  

Juomapisteitä reitillä oli neljä, joka on riittävästi. Tarjolla oli aina vettä ja urheilujuomaa sekä parilla paikalla hedelmiä. Vessoja reitillä on neljässä paikassa ja siihen ei pysty moni isokaan maraton. Erikoismaininnan saa myös siitä, että maratonin pienuudesta huolimatta kaikki kilometritaulut oli merkitty.

Kuten monissa aikaisemmissa päivityksissä olen kirjoittanut, maali olympiastadionilla on aina sävähdyttävä. Hämeenlinnan maratonin maali oli uusitulla Kaurialan olympiastadionilla, jossa Helsingin 1952 olympialaisissa pelattiin maahockeytä ja jalkapalloa. 

Monella maratonilla on saanut maalissa oluen tai muuta vastaavaa, mutta varsinaista ruokaa en muista mistään saaneeni. Hämeenlinnan maratonilla osallistujat saivat soppatykistä liha-/kasviskeittoa, joka oli oikein hyvää.    

Kokonaisuutena Hämeenlinnan puolimaraton menee ehdottomasti plussan puolelle. Kaunis reitti on ehdottomasti Hämeenlinnan maratonin vahvuus. Puolimaratonin reitti pesee esimerkiksi Paavo Nurmen puoli/maratonin reitin mennen tulleen. Hämeenlinnan muista juoksupaikoista voi lukea lisää erillisestä päivityksestä. 

Kampanja NYCM: Tampereen puolimaraton

Lauantaina oli testijuoksun aika New Yorkin maratonia varten ja osallistuin Tampereen puolimaratonille.

Tamperelaiset ja Tampereen Pyrintö ansaitsevat kehut puolimaratonin (ja kympin) järjestelyistä. Kaikki toimi hyvin ilmoittautumisesta, numeroiden hausta aina juoksuun asti. Juomapisteitä oli suorastaan ennätysmäisen tiiviisti (melkeinpä kahden kilometrin välein) ja jopa muutamia rohkeita kannustajiakin oli matkan varrella. Myös juoksun "giveawayt" oli kunnossa, sillä Asicsin juoksupaita oli hyvälaatuinen ja mitalinkin sai juoksun suorittamisen jälkeen. Ja kunnossa oli myös asia, johon järjestäjät eivät pysty vaikuttamaan; ilma oli lauantaina kuin kesämorsian.

Reitti Tampereen puolimaratonilla oli omia odotuksiani hienompi. Eniten yllätti hienot maisemat ja mukavat lenkkipolut erityisesti Rantaperkiöstä Viinikanlahden rantoja pitkin Ratinaan.

Ensimmäistä kertaa kävin myös Lapinniemessä ja se on varmasti hienoa seutua asua Näsijärven rannalla lähellä kaupungin keskustaa. Erikoista reitissä oli myös puolessa välissä puolimaratonia tehty kierros Ratinan stadionilla, yleensähän juoksut saattavat päättyä stadionille (esimerkiksi Tukholman ja Amsterdamin maratonit). Jos jotain negatiivista haluaa kaivamalla kaivaa, niin alussa reitti oli hieman ahdas. Kymmenen kilometrin juoksijat lähtivät vain kaksi minuuttia ennen puolimaratoonareita liikkeelle ja siitä tuli hieman ruuhkaa, mutta kokonaisuutena Tampereen puolimaraton oli yllättävän positiivinen kokemus.

New Yorkia varten Tampereen puolimaraton palveli hyvin valmistautumista. Puolimaraton oli minulle vasta kolmas ja ennätys parani lähes kuusi minuuttia. Tästä sai rutkasti itseluottamusta siihen, että kunto alkaa maratonia varten olemaan riittävä.

Itselle oli erikoista myös se, että ensimmäistä kertaa minulla oli juoksuseuraa. Törmäsin sattumalta kahteen kaveriini numeroiden haun yhteydessä ja lähdin taittamaan matkaa heidän kanssaan. Olen ollut juoksuharrastukseni kanssa "yksinäinen susi", sillä olen lenkkeillyt aina yksin niin numerolappu rinnassa kuin kotikonnuilla harjoitellessakin. Tällä taisi myös olla merkittävä vaikutus ennätyksen paranemiseen, sillä en välttämättä olisi muuten pitänyt alusta asti sellaista vauhtia yllä.

Viikon lenkkikuva:

 Lenkkikuvista oli tällä kertaa vähän puutetta, kun Tampereen puolimaratonilla ei tullut otettua kuin muutama kuva. Näistä kuvista laadullisesti huonoin on kuva Kelloportista Museokeskus Vapriikissa, mutta paikkana Vapriikki on erittäin kiinnostava ja Kelloportin alta oli mukava juosta kahteen kertaan.
Museokeskus Vapriikki on Tammerkosken rannalla vanhoista Tampellan tehtaan verstaasta 90-luvulla hienosti kunnostettu museokeskittymä. Itselle Vapriikki on tullut tutuksi Jääkiekkomuseon kautta, mutta samalla vierailulla tuli nopeasti käytyä myös luonnontieteellisessä museossa. Sieltä löytyy nykyään myös kivi-, posti-, nukke- ja kenkämuseot.

Akaan Mesihölkkä

En ole koskaan aiemmin osallistunut yhteenkään hölkkään, joten mielenkiinnolla lähdin Akaaseen 26 kilometrin Mesihölkkään. Mesihölkkä valikoitui juoksuksi lähinnä sen takia, että se järjestettiin minulle sopivana ajankohtana Amsterdamin marathoniin nähden (neljä viikkoa). Se kävi hyvästä kunnon testaamisesta Amsterdamiin.

Akaan Mesihölkkä järjestettiin toista kertaa ja starttiviivalla lähtijöitä oli noin sata. Äkkiseltään ajattelin, että se on tällaiseen hölkkään ihan mukavasti. Ensimmäiset viisi kilometriä sai juosta mukavasti porukassa, mutta kympin kääntöpaikan jälkeen tuli hiljaista, sillä suurin osa juoksijoista juoksi kympin lenkin. Tämän jälkeen ensimmäisellä peltoaukealla näin noin 400 metrin päässä neljä juoksijaa ja kerran näin nämä juoksijat parin kilometrin jälkeen maantiellä. Loput 21 kilometriä sain juosta omassa rauhassa näkemättä yhtään juoksijaa edessä tai takana.

Reitti oli ihan mukava. Toijalasta juostiin Kylmäkoskelle ja takaisin kiertäen Jalantin järvi ja samaa tietä juostiin ainoastaan parin kilometrin pätkä Toijalan lähistöllä. Lenkistä noin puolet oli asfalttitietä ja puolet soratietä. Soratie oli todella hyväkuntoista ja pehmeää juostavaa, sillä se taisi olla vanhaa junaradan pohjaa. Juomapisteitä reilun 26 kilometrin lenkillä oli kolme, joka oli tällaiseen pieneen juoksutapahtumaan hyvä määrä. Järjestelyt olivat oikein hyvät ja erityiskiitokset menee ystävällisille juomapisteiden pitäjille.

Hölkästä jäi positiivinen fiilis. Hölkkä oli pienimuotoinen, mutta hyvin järjestetty. 20 euron osallistusmaksun maksoi mielellään. Oma juoksukin sujui hyvin ja antoi tunteen siitä, että Amsterdamissa olisi kunnon puolesta mahdollista alittaa ensimmäistä kertaa neljän tunnin raja. 

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/541d64a7e4b0b6047ed20402 (kuvaa ottaessa olin näköjään lopettanut juoksun pari kilometriä ennen maalia)