Lenkkeily / Florida

Vuodenvaihteessa perhematkan kohteena oli kierros Floridassa. Yleisesti Jenkkilä ei ole juoksijan paratiisi, sillä jalkakäytäviä on usein varsin puutteellisesti.

Miami:
Miamin parhaat lenkkimaastot on Miami Beachissä. Siellä on erinomaiset mahdollisuudet lenkkeilyyn, sillä rantabulevardia pitkin on hieno ja hyvä juosta. Lisäksi monin paikoin leveällä rannalla menee rantabulevardin vieressä "autotie" rantahiekalla. Se on usein kovapohjainen ja juoksemisen kannalta suorastaan upea.

Tällä kertaa majoituimme Miami Lakesissa eikä siellä lenkkimaastot olleet erikoiset. Miamin ympäristöstä Weston (Sawrass Millsin ostosparatiisin naapurissa) on ollut mielekkäin paikka juoksemiseen. Siellä on hyvin kävelyteitä, jotka kulkee palmurivistöjen alla.

Fort Myers/Naples:
Floridan länsirannikon Fort Myersin seutu kuuluu allekirjoittaneen suosikkikohteisiin. Meksikon lahden rannoilla sade on harvinainen vieras ja sadepäiviä seudulla on vain muutamia vuodessa. Länsirannikolla on useita upeita rantoja mm. Sanibelin saarella, Lover's Keyssä ja Barefoot Beachissä. Lisäksi ihmiset ovat ystävällisempiä kuin esimerkiksi Miamin seudulla ja tunnelma on paljon välittömämpi.

Lenkkeilijän (ja varsinkin pyöräilijän) kannalta Sanibel on ykköspaikka. Siellä hotellien hinnat ovat kuitenkin Matkailevan maratoonarin kukkarolle liian korkeita, joten lenkit ovat siellä jääneet vähälle. Muualla lenkkeily on pitkälti tiellä juoksemista. Tosin tällä kertaa hotelli oli lähellä Estero Bay Preserve Parkia ja se tarjosi hieman vaihtelua aamulenkkeihin.

Pyöräilystä pitävälle lähtee vahvat suositukset vielä Sanibelistä. Päivän pyörävuokra on kymmenen taalaa. Sanibelin ja Captivan seudulla pyörätietä (ja pyöräilijöitä) on paljon ja maisemat ovat todella upeita ja vaihteleviakin.

Tampa:
Tampan lähistöllä Clearwater ja St. Petersburgin ranta-alueet tarjoaa hyviä lenkkeilymahdollisuuksia. Tampassa monet hotellit sijaitsevat lentokentän lähistöllä. Siellä läheinen Cypress Point Park tarjoaa mukavia maisemia kaupunkialueeksi, mutta kooltaan puisto kuitenkin varsin pieni. Keskustassa Riverwalkin alue on parasta seutua lenkkeilyyn ja varsinkin illalla kaupunkisilhuetti on näyttävä.

Orlando:
Muovisesta huvipuistojen megakaupunki Orlandosta ei saa hyvää lenkkeilykaupunki millään. Erikoista nähtävää lenkillä kyllä riittää, mutta monesti jalkakäytävätkin saattaa yks kaks vain päättyä. Ehkä International Drivellä Sand Lake Roadin (maailman suurin McDonalds) ja messukeskuksen väli on mielenkiintoisin seutu lenkkeillä. Siinä on Ripleyn Believe or not-taloa, Wonderworksia ja suhteellisen hyviä kävelyteitä.

Walt Disney Marathon tammikuun alkupuolella olisi varmaan erilainen elämys, sillä marathon kiertää kaikissa neljässä Disney Worldin huvipuistossa. Kannustus olisi varmasti erityislaatuista, kun Hessu Hopo ja kumppanit tsemppaisivat. Tosin niiden välien juokseminen ei kyllä ole kaikkein mielenkiintoisinta seutua.

Daytona Beach:
Daytona Beachin kovapohjaisella rannalla on 20- ja 30-luvuilla tehty useaan kertaa autojen nopeusennätyksiä. Ranta tarjoaakin erinomaiset lenkkeilymaisemat aamuauringon noustessa Atlantilta ja aamulenkki Daytona Beachillä onkin yksi ikimuistoisimpia lenkkejä.

Amsterdam maraton - syksy 2014

Amsterdam ei yhdellä käyntikerralla noussut blogin kirjoittajan suosikkikohteeksi, joten piti lähteä tutustumaan kaupunkiin laajemmin. Siihen Amsterdamin marathon antoi oivan mahdollisuuden.

Lähtö oli harvinaislaatuisesti Amsterdamin Stadionin sisältä. Se ei ole käytännöllisin paikka, sillä stadion ympärillä oli ennen starttia mieletön ruuhka juoksijoista ja kannattajista. Stadionille sisään pääsyä joutui jonottamaan tungoksessa vartin verran. Itse juoksu lähti kuitenkin vetämään hyvin, sillä ylitin lähtöviivan alle kymmenen minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Tosin hyppäsin pinkkiin lähtöalueeseen siinä sekamelskassa. Se oli 3.00-3.30 juoksijoiden slotti, joten kyyti alussa oli kylmää, mutta oli siellä muitakin hitaampia menijöitä mukana.


 Amsterdamin marathonin reitti oli hieno, vaikka se ei ihan ydinkeskustassa käynytkään. Reitti kiersi pariin otteeseen Vondelparkissa ja muitakin nähtävyyksiä matkan varrelle osui. Erityisesti Rijksmuseumin "läpijuoksu" oli hieno kokemus.


Amsterdamilaisimmat hetket koettiin Amstel-joen vartta juostessa. Joen vartta juostiin viitisen kilometriä Ouder-Amsteliin ja toinen mokoma toista joen puolta takaisin. Joella kulki "kannustuslaivoja" sekä pyöri erilaisia viihdyttäjiä. Kuvan kannustuslaivalla oli esimerkiksi bändi soittamassa ja kannustamassa juoksijoita. Joen varrella oli myös todella hulppeita taloja. Hienoimman talon, tai kartanon, pihalla oli parkissa kaksi Bentleytä.



Amsterdamiin lähdin toista kertaa juoksemaan kelloa vastaan, tavoitteena neljän tunnin rajan rikkominen. Juoksu lähti sujumaan hyvin, mutta puolimatkan väliaika 1.53,37 oli minulle pari minuuttia liian kova. Yritin vähän höllätä vauhtia, mutta jälkikäteen väliajoista näkee, että en siinä onnistunut. Viimeinen kymppi olikin sitten jo tosi vaikea. Vasen jalka alkoi vähän puutumaan ja vastatuuli ja pieni vesisadekin masensi. Mieli teki kävellä moneen otteeseen, mutta sain sentään pidettyä jonkinlaista juoksua yllä.

Stadionille saapuessa tiesin, että alle neljän mennään. Olikin todella hieno fiilis juosta Stadionin marathonportin alta kuin Paavo Nurmi 86 vuotta aikaisemmin. Näin kuvittelin, mutta todellisuudessa Paavo voitti Amsterdamissa vain kympin Olympiakultaa. Maratonilla paras suomalainen oli kolmanneksi juossut Martti Marttelin. Loppuaika oli kuitenkin alle tavoitteen: 3.57,49 ja se lämmitti mieltä.

Järjestelyt Amsterdamissa olivat mainiot, kuten IAAF:n antamasta kultamitalista voi olettaakin. Autoja esimerkiksi ei ollut teiden varsilla yhtään ja juoksureittiä oli aidattu todella runsaasti. Kannustajiakin oli eurooppalaiseksi maratoniksi paljon katujen varsilla. Ainoat miinukset tulee lähtöhässäkästä ja siitä, että metrovuoroja ei oltu lisätty. Stadionille pääsy julkisilla ei käynyt kauhean nopeasti ja varsinkin marathonin jälkeen 20 minuutin hytinä metroasemalla oli liikaa.

Ja todetaan nyt vielä loppuun, että ei noussut Amsterdam suosikkikaupunkien joukkoon toisenkaan käyntikerran ja laajemman kiertelyn jälkeenkään.

Väliajat: http://evenementen.uitslagen.nl/2014/amsterdammarathon/details.php?s=11137&t=en#.VEZIo_S-scM.twitter

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Onnea ja epäonnea

World Major Marathoneihin (Boston, New York, Chicago, Berliini, Lontoo ja Tokio) on vaikea päästä. Viikon sisään sain tulokset kahdesta arvonnasta.

Aikaisemmin keväällä ostin 11$:n arpalipukkeen New Yorkin marathonin paikkojen jakoon, mutta en kuulunut siihen noin 3% onnekkaaseen ryhmään, joka sai ostaa (hulppeaan 355 $ hintaan) paikan maratonille. 

Keväällä Lontoon marathonin jälkeen pitää merkitä kalenteriin aina päivä, kun seuraavan vuoden Lontoon ballot eli arvontaan osallistuminen aukeaa. Parin tunnin aikana nettisivuilla tehdään maksimit eli 125.000 hakemusta Lontoon maratonille. Näistä joka noin joka viides voittaa paikan (ulkomaalaiskiintiöt on vähän epäselviä). Viime viikolla Lontooseen tuli kolmannen kerran rukkaset. Twitterissä joku irlantilainen kävi kuumana, kun hänet oli evätty jo 11. kerran.

Kesällä satuin katselemaan seuraavan kevään maratoneja. Silmiin sattui Tokion marathon helmikuun lopulla. Otin selvää siitä, miten sinne on mahdollista saada paikan. Elokuussa aukesi noin kuukauden slotti, jossa sai hakemuksen jättää. Tärkeintä arvonnassa oli se, että sitä ei tarvinnut maksaa etukäteen eikä paikan lunastamiseen tarvinnut sitoutua. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä ballotin sulkeutumisen jälkeen tuli viesti, että yli 305.000 hakemusta ja jätetty. Paikkoja arvonnassa oli 30.000.

Viime viikolla tuli viesti, että hakemukseni on voittanut paikan maratonilla. Hurraa!

Paikan lunastamiseen aikaa on puolitoista viikkoa, joten nyt on kirjastosta lainattu Tokio-kirjoja. Maraton maksaa noin 90 euroa, joten huvikseen sitä ei viitsi lunastaa. Mielikuvallisesti Tokio on todella kallis kaupunki, mutta ainakin helmikuun lopussa maratonin aikaan hotellien hinnat oli kohtuullisia. Neljän tähden keskustahotelleja sai 80-100 euroon ja vähän heikompia 60-80 euroon. Tokio lennot vain maksaa noin 700 euroa ja se on paljon se. Stockmannin Hulluilta Päiviltä saisi Nagoyan lentoja 499 euroon ja nyt selvittelyn alla junayhteydet Nagoyasta. Pitkävedot on ollut vetämässä jo pari päivää, mutta menestys on jäänyt heikoksi. Saas nähdä, miten äijän käy... 

Akaan Mesihölkkä

En ole koskaan aiemmin osallistunut yhteenkään hölkkään, joten mielenkiinnolla lähdin Akaaseen 26 kilometrin Mesihölkkään. Mesihölkkä valikoitui juoksuksi lähinnä sen takia, että se järjestettiin minulle sopivana ajankohtana Amsterdamin marathoniin nähden (neljä viikkoa). Se kävi hyvästä kunnon testaamisesta Amsterdamiin.

Akaan Mesihölkkä järjestettiin toista kertaa ja starttiviivalla lähtijöitä oli noin sata. Äkkiseltään ajattelin, että se on tällaiseen hölkkään ihan mukavasti. Ensimmäiset viisi kilometriä sai juosta mukavasti porukassa, mutta kympin kääntöpaikan jälkeen tuli hiljaista, sillä suurin osa juoksijoista juoksi kympin lenkin. Tämän jälkeen ensimmäisellä peltoaukealla näin noin 400 metrin päässä neljä juoksijaa ja kerran näin nämä juoksijat parin kilometrin jälkeen maantiellä. Loput 21 kilometriä sain juosta omassa rauhassa näkemättä yhtään juoksijaa edessä tai takana.

Reitti oli ihan mukava. Toijalasta juostiin Kylmäkoskelle ja takaisin kiertäen Jalantin järvi ja samaa tietä juostiin ainoastaan parin kilometrin pätkä Toijalan lähistöllä. Lenkistä noin puolet oli asfalttitietä ja puolet soratietä. Soratie oli todella hyväkuntoista ja pehmeää juostavaa, sillä se taisi olla vanhaa junaradan pohjaa. Juomapisteitä reilun 26 kilometrin lenkillä oli kolme, joka oli tällaiseen pieneen juoksutapahtumaan hyvä määrä. Järjestelyt olivat oikein hyvät ja erityiskiitokset menee ystävällisille juomapisteiden pitäjille.

Hölkästä jäi positiivinen fiilis. Hölkkä oli pienimuotoinen, mutta hyvin järjestetty. 20 euron osallistusmaksun maksoi mielellään. Oma juoksukin sujui hyvin ja antoi tunteen siitä, että Amsterdamissa olisi kunnon puolesta mahdollista alittaa ensimmäistä kertaa neljän tunnin raja. 

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/541d64a7e4b0b6047ed20402 (kuvaa ottaessa olin näköjään lopettanut juoksun pari kilometriä ennen maalia)

Lenkkeily / Tallinna

Päivitys uusittu 8/2023. Tallinnan lenkkeilymahdollisuudet ovat kokeneet niin huiman muutoksen alkuperäisen päivityksen 9/2014 jälkeen, joten teksti kirjoitettiin kokonaan uusiksi.

Erityisesti Tallinnassa on uusittu rantareittejä, kuten on tehty Helsingissäkin. Parhaillaan Tallinnan keskusta on remontin keskellä ja se näyttäisi muuttavan entistä enemmän kevyen liikenteen suuntaan. 

Parhaita lenkkipaikkoja Tallinnassa ovat merenrannan uusitut väylät sekä Kadriorgin puistoalue. Satamasta itään päin mentäessä Reidi Tee promenaadi on pistetty täysin uusiksi ja se on kyllä tyylikäs kokonaisuus. 

Satamasta länteen päin mennessä remontit ovat vielä käynnissä. Kalamajan alue on jo pitkälti valmiina, mutta Patarei vankilan alueelle remontteja on vielä tulossa. Lenkkeilijää nämä eivät ainakaan vielä haittaa, merenrantaa pääsee hyvin juoksemaan aina Noblessnerin uusitulle, tyylikkäälle alueelle asti. 

Matkalla voi ihailla myös Lennusadamin merimuseon laivoja (Suur Töll), Noblessnerin Igluparkia ja satamapromenaaria. 

Kadriorgin puistoon on keskustasta matkaa reilu kilometri (itään päin) ja se tarjoaa hyviä lenkkipolkuja hienoissa maisemissa. Vähemmän tunnettu alue Kadriorgissa on japanilainen puutarha lähempänä Laululavan aluetta. Puutarha on lenkkeilijälle se on alueena pieni, mutta käymisen arvoinen. 

Lyhyemmille keskustalenkeille myös Toomparkin puisto toimii hyvin. Allekirjoittanut ei myöskään kaida Toompean aluetta, vaikka mukulakivikatuja ja turisteja siellä onkin. 

Pitkää lenkkiä siellä ei saa, mutta reitti Toomparkista Patkulin rappuja ylös Toompean näköalatasanteille ja siitä Nevskin katedraalin ja Kirk in de Kökin takaa Itsenäisyyden aukiolle tarjoaa kyllä Tallinnan parhaat maisemat parin kilometrin sisään. 

Tallinnan nähtävyydet saa varsin hyvin kokonaisuutena haltuun 15 kilometrin lenkillä, josta kartta lyötyy alla olevasta linkistä Sport Trackeriin. Sitä voi keskustahotelleista jakaa helposti myös kahteen osaan, jos lyhyempiä kierroksia haluaa tehdä. 

Tallinnan kierroksen reitti Sports Trackerissä: https://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/64c37e8abc695235930dfac3

Lenkkeily / Naantali

Kesälomareissulla tuli vietettyä yksi yö Naantalin kylpylässä ja kesäkaupunki Naantali osoittautui myös lenkkeilijän kannalta mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi.

Kylpylältä lähtiessä pyöräteitä kulkee meren rannalla mukavasti kumpaakiin suuntaan. Lasten kanssa on Muumimaailma jäänyt kokematta ja nyt aamulenkillä päätin, että menen edes käymään Kailon saarella. Saarelle pääsinkin juosten siltaa pitkin, jossa hienoja aluksia oli parkissa enemmänkin. Saaren toisella  puolella pystyi juoksemaan, mutta sitä ei voinut kiertää, sillä Muumimaailma oli aidattu alue. Erityisen hienoa oli nähdä, että aamusta seitsemän jälkeen kaupungin työntekijä oli jo pistämässä tenniskenttiä kuntoon.

Kailolta vanhaan kaupunkiin juostessa sai ihailla hienoa Naantalin keskiaikaista harmaakivikirkkoa mäen päällä ja toisella puolella näkyi vanhaa kaupunkia lahden ylitse.

Vanhassa kaupungissa juokseminen voi olla päiväsaikaan vaikeampaa, mutta aamuvirkkuna se oli upea paikka juosta. Kapeilla kaduilla aina joku upea talo pääsi kulmaan takaa yllättämään. Naantalin vanha kaupunki on hieno kokonaisuus.

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/5bn9nthan2i05v19

Syksyn maratonmatka varattu

Tällä kertaa oli melkoinen mietintä päällä syksyn maratonin suhteen. Toista kertaa olin mukana New Yorkin maratonin paikkojen arvonnassa (jo arpalippu maksaa 11$), mutta en ollut niiden "onnekkaiden" joukossa, jotka saavat lunastaa 355 $ paikan New Yorkin maratonille. Arvontaan osallistuneista ilmeisesti 3-5% sai paikan tähän spektaakkeliin.

Kakkosvaihtoehto oli pitkään Ateenan Classic maraton, joka juostaan Maratonin kaupungista Ateenaan. Lopulta tämä isäinpäivänä juostava koitos kariutui ylitsepääsemättömään työesteeseen. Tämän jälkeen alkoi melkoinen pyörittely eri maratonin kesken.

Lopulta valintaa lähdettiin tekemään Varsovan, Amsterdamin ja Istanbulin kesken, sillä muuten houkutteleva Frankfurt ei sopinut vaimon työaikatauluun ja Itävallan Söllissä juostavalle Kaisermaratonille en uskalla lähteä, kun Rooman kokemus keväältä oli sen verran vaikea. Varsovakin kariutui lopulta muiden matkasuunnitelmien alle.

Istanbul oli maratonina sekä vieraana ja erilaisena kaupunkina houkutteleva, mutta marraskuun puoliväli ei ole ehkä optimaalisin aika Istanbulissa vierailla. Istanbuliin olisi suoria lentojakin saanut alle 170 euron, kun Amsterdamin lennot on melkein satasen enemmän. Lopulta valinta oli kuitenkin Amsterdam, kun SAS:lta sai tarjouslennot 145 euroon ja majoituskin löytyi Rembrandtspleinilta sopuisaan hintaan pienen kyttäämisen jälkeen. Ei ne välilaskut mielekkäitä ole, mutta jos siinä kahdelta hengeltä 200 euroa säästää, niin kyllä siinä voi tunnin Arlandassa pyöriä.

Amsterdamin maratonille oli paikkojakin vielä vapaana jonkin verran. Amsterdamin reitti näyttää ihan mukavalta, vaikka ihan ydinkeskustassa se ei kuljekaan. Amstelin joen uomaa siellä taidetaan pitkälti juosta eikä korkeuseroista liene hirveää haittaa. Amsterdamilla näyttää olevan IAAF:n kultainen mitali, joka on aina jonkinasteinen merkki hyvin järjestetystä maratonista http://en.wikipedia.org/wiki/IAAF_Road_Race_Label_Events.

Nyt täytyy alkaa jo treenaamaan, sillä Rooman jälkeen on laiskoteltu. Kesäkuussa kilometrejä ei tullut edes viittäkymmentä, tosin kesäflunssa ei hellittänyt millään. Toukokuussakin jäätiin reippaasti alle sadan.