Reykjavikin maratonista ennakko-odotukset oli varsin maltilliset. Aikaisemmilta vierailuilta tiesin Reykjavikin olevan kaupunkina varsin pieni (140.000 asukasta ja koko seutukunnalla 250.000), joten maratoninkin ajatteli olevan varsin kompakti. Reitti näytti kartalla etukäteen sinä mielessä yllättävältä, sillä "tuplauksia" oli varsin vähän. Maltillisiin odotuksiin peilattuna maraton oli kuitenkin positiivinen kokemus.
Ensimmäinen pieni kritiikin kohde tuli juoksunumeroa haettaessa. Numeron sai Expossa vain käteen ja siinä kaikki. Itse sai napata hakaneulat mukaan, jos ne pöydältä huomasi ottaa. Yleensä nämä ovat sentään kirjekuoressa olleet. Juoksupaitaa tai muuta tavaraa ei varsin arvokkaaseen (vähän yli sata euroa) osallistumismaksuun kuulunut.
Lähtö- ja maalialue oli aivan kaupungin ytimessä. Maraton ja puolimaraton starttasivat samaan aikaan ja ensimmäistä kertaa isommissa maratoneissa (muutama tuhat osallistujaa) ei lähtöalueita ollut määritelty. Ihmiset olivat kuitenkin harvinaisen ystävällisiä ja jokainen tuntui löytävän helposti oman paikkansa jäniksien tavoiteaikapallojen perusteella.
Maratonin reitti oli erittäin positiivinen kokemus. Erityisesti puolimaraton reitti oli hieno kaupungin keskustassa merenrantoja mukaillen. Ja maisemat on kyllä makeita, kun meren takana horisontissa näkyy usein vuoria.
Maratonin jälkimmäinen puolikas juostiin pitkälti kevyen liikenteen väyliä pitkin. Se toimi hyvin, vaikka kevyen liikenteen väylät ovat aika kapeita, mutta ei koko maratonin juoksijoita Reykjavikissa ollut kuitenkaan niin paljon. Jälkimmäisellä puoliskolla tuli ihan kateelliseksi, kuinka hieno kevyeen liikenteen väyläverkosto Reykjavikissa on.
Erityisesti reitillä pisti silmään teiden hyvä kunto. Missään ei ole ollut yhtä hyväkuntoisia teitä juoksualustoina kuin Reykjavikissa. Tiet oli oikein hyvässä kunnossa ja kevyeen liikenteen väylät oli suorastaan erinomaisia. Ja sama koskee myös asfaltoituja autoteitä muualla Islannissa ajellessa.
Yllättävintä Reykjavikin maratonilla oli silti ihmiset. Erityisesti ensimmäisellä puolikkaalla lähiöissä juostessa tuli tunne, että naapurustot haluavat tehdä tapahtumasta mieleenpainuvan. Erityisesti mieleen jäi Lynghagin katu, jossa parin sadan metrin omakotitaloalueella koko naapurusto oli kannustamassa ja suurimmassa osassa talojen edessä oli joku viihdyttäjä esimerkiksi saksofonin, kitaran tai ihan vain kaiuttimien kanssa.
Juomapisteitä oli normaaliin tapaan noin viiden kilometrin välein. Tarjottavat oli vähän vaatimattomia, yleensä vain urheilujuomaa ja vettä. Kahdella pisteellä taisi olla banaaneja. Bajamajoja oli kerrankin riittävästi osallistujamäärään nähden, jopa lähtöalueella.
Pieni miinus annetaan kilometritauluista. Ensimmäisellä puolikkaalla niitä oli viiden kilometrin välein, jälkimmäisellä puolikkaalla oli vain 30 kilometrin taulu. Se on aivan liian vähän, vaikka nykyään lähes kaikilla taitaa kellot kädessä ollakin. Kilometritauluilla on kuitenkin myös psykologinen vaikutus juoksijaan.
Kokonaisuutena Reykjavikin maraton tarjoaa kohtuullisen pieneksi pääkaupungin maratoniksi kivan kokonaisuuden, josta erityisesti maisemat jää mieleen. Ja aina maratonille pitää antaa kiitosta, kun se viedään aivan pääkaupungin ytimeen.
Puolimaratonia voi varauksetta suositella niitä juoksevalle, ei ainakaan allekirjoittaneen matkalle ole yhtä mukavaa kokonaisuutta puolikkaalle osunut vastaan.
Ja lopuksi on vielä suomalaisittain todettava, että ei mikään maraton voi olla läpeensä paha, jos lähtölaukauksen jälkeen juoksijat lähettää matkaan kaiuttimista pauhaava Daruden Sandstorm :)
Aika 3.58,22
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
