Amsterdam maraton - syksy 2014

Amsterdam ei yhdellä käyntikerralla noussut blogin kirjoittajan suosikkikohteeksi, joten piti lähteä tutustumaan kaupunkiin laajemmin. Siihen Amsterdamin marathon antoi oivan mahdollisuuden.

Lähtö oli harvinaislaatuisesti Amsterdamin Stadionin sisältä. Se ei ole käytännöllisin paikka, sillä stadion ympärillä oli ennen starttia mieletön ruuhka juoksijoista ja kannattajista. Stadionille sisään pääsyä joutui jonottamaan tungoksessa vartin verran. Itse juoksu lähti kuitenkin vetämään hyvin, sillä ylitin lähtöviivan alle kymmenen minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Tosin hyppäsin pinkkiin lähtöalueeseen siinä sekamelskassa. Se oli 3.00-3.30 juoksijoiden slotti, joten kyyti alussa oli kylmää, mutta oli siellä muitakin hitaampia menijöitä mukana.


 Amsterdamin marathonin reitti oli hieno, vaikka se ei ihan ydinkeskustassa käynytkään. Reitti kiersi pariin otteeseen Vondelparkissa ja muitakin nähtävyyksiä matkan varrelle osui. Erityisesti Rijksmuseumin "läpijuoksu" oli hieno kokemus.


Amsterdamilaisimmat hetket koettiin Amstel-joen vartta juostessa. Joen vartta juostiin viitisen kilometriä Ouder-Amsteliin ja toinen mokoma toista joen puolta takaisin. Joella kulki "kannustuslaivoja" sekä pyöri erilaisia viihdyttäjiä. Kuvan kannustuslaivalla oli esimerkiksi bändi soittamassa ja kannustamassa juoksijoita. Joen varrella oli myös todella hulppeita taloja. Hienoimman talon, tai kartanon, pihalla oli parkissa kaksi Bentleytä.



Amsterdamiin lähdin toista kertaa juoksemaan kelloa vastaan, tavoitteena neljän tunnin rajan rikkominen. Juoksu lähti sujumaan hyvin, mutta puolimatkan väliaika 1.53,37 oli minulle pari minuuttia liian kova. Yritin vähän höllätä vauhtia, mutta jälkikäteen väliajoista näkee, että en siinä onnistunut. Viimeinen kymppi olikin sitten jo tosi vaikea. Vasen jalka alkoi vähän puutumaan ja vastatuuli ja pieni vesisadekin masensi. Mieli teki kävellä moneen otteeseen, mutta sain sentään pidettyä jonkinlaista juoksua yllä.

Stadionille saapuessa tiesin, että alle neljän mennään. Olikin todella hieno fiilis juosta Stadionin marathonportin alta kuin Paavo Nurmi 86 vuotta aikaisemmin. Näin kuvittelin, mutta todellisuudessa Paavo voitti Amsterdamissa vain kympin Olympiakultaa. Maratonilla paras suomalainen oli kolmanneksi juossut Martti Marttelin. Loppuaika oli kuitenkin alle tavoitteen: 3.57,49 ja se lämmitti mieltä.

Järjestelyt Amsterdamissa olivat mainiot, kuten IAAF:n antamasta kultamitalista voi olettaakin. Autoja esimerkiksi ei ollut teiden varsilla yhtään ja juoksureittiä oli aidattu todella runsaasti. Kannustajiakin oli eurooppalaiseksi maratoniksi paljon katujen varsilla. Ainoat miinukset tulee lähtöhässäkästä ja siitä, että metrovuoroja ei oltu lisätty. Stadionille pääsy julkisilla ei käynyt kauhean nopeasti ja varsinkin marathonin jälkeen 20 minuutin hytinä metroasemalla oli liikaa.

Ja todetaan nyt vielä loppuun, että ei noussut Amsterdam suosikkikaupunkien joukkoon toisenkaan käyntikerran ja laajemman kiertelyn jälkeenkään.

Väliajat: http://evenementen.uitslagen.nl/2014/amsterdammarathon/details.php?s=11137&t=en#.VEZIo_S-scM.twitter

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Onnea ja epäonnea

World Major Marathoneihin (Boston, New York, Chicago, Berliini, Lontoo ja Tokio) on vaikea päästä. Viikon sisään sain tulokset kahdesta arvonnasta.

Aikaisemmin keväällä ostin 11$:n arpalipukkeen New Yorkin marathonin paikkojen jakoon, mutta en kuulunut siihen noin 3% onnekkaaseen ryhmään, joka sai ostaa (hulppeaan 355 $ hintaan) paikan maratonille. 

Keväällä Lontoon marathonin jälkeen pitää merkitä kalenteriin aina päivä, kun seuraavan vuoden Lontoon ballot eli arvontaan osallistuminen aukeaa. Parin tunnin aikana nettisivuilla tehdään maksimit eli 125.000 hakemusta Lontoon maratonille. Näistä joka noin joka viides voittaa paikan (ulkomaalaiskiintiöt on vähän epäselviä). Viime viikolla Lontooseen tuli kolmannen kerran rukkaset. Twitterissä joku irlantilainen kävi kuumana, kun hänet oli evätty jo 11. kerran.

Kesällä satuin katselemaan seuraavan kevään maratoneja. Silmiin sattui Tokion marathon helmikuun lopulla. Otin selvää siitä, miten sinne on mahdollista saada paikan. Elokuussa aukesi noin kuukauden slotti, jossa sai hakemuksen jättää. Tärkeintä arvonnassa oli se, että sitä ei tarvinnut maksaa etukäteen eikä paikan lunastamiseen tarvinnut sitoutua. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä ballotin sulkeutumisen jälkeen tuli viesti, että yli 305.000 hakemusta ja jätetty. Paikkoja arvonnassa oli 30.000.

Viime viikolla tuli viesti, että hakemukseni on voittanut paikan maratonilla. Hurraa!

Paikan lunastamiseen aikaa on puolitoista viikkoa, joten nyt on kirjastosta lainattu Tokio-kirjoja. Maraton maksaa noin 90 euroa, joten huvikseen sitä ei viitsi lunastaa. Mielikuvallisesti Tokio on todella kallis kaupunki, mutta ainakin helmikuun lopussa maratonin aikaan hotellien hinnat oli kohtuullisia. Neljän tähden keskustahotelleja sai 80-100 euroon ja vähän heikompia 60-80 euroon. Tokio lennot vain maksaa noin 700 euroa ja se on paljon se. Stockmannin Hulluilta Päiviltä saisi Nagoyan lentoja 499 euroon ja nyt selvittelyn alla junayhteydet Nagoyasta. Pitkävedot on ollut vetämässä jo pari päivää, mutta menestys on jäänyt heikoksi. Saas nähdä, miten äijän käy... 

Akaan Mesihölkkä

En ole koskaan aiemmin osallistunut yhteenkään hölkkään, joten mielenkiinnolla lähdin Akaaseen 26 kilometrin Mesihölkkään. Mesihölkkä valikoitui juoksuksi lähinnä sen takia, että se järjestettiin minulle sopivana ajankohtana Amsterdamin marathoniin nähden (neljä viikkoa). Se kävi hyvästä kunnon testaamisesta Amsterdamiin.

Akaan Mesihölkkä järjestettiin toista kertaa ja starttiviivalla lähtijöitä oli noin sata. Äkkiseltään ajattelin, että se on tällaiseen hölkkään ihan mukavasti. Ensimmäiset viisi kilometriä sai juosta mukavasti porukassa, mutta kympin kääntöpaikan jälkeen tuli hiljaista, sillä suurin osa juoksijoista juoksi kympin lenkin. Tämän jälkeen ensimmäisellä peltoaukealla näin noin 400 metrin päässä neljä juoksijaa ja kerran näin nämä juoksijat parin kilometrin jälkeen maantiellä. Loput 21 kilometriä sain juosta omassa rauhassa näkemättä yhtään juoksijaa edessä tai takana.

Reitti oli ihan mukava. Toijalasta juostiin Kylmäkoskelle ja takaisin kiertäen Jalantin järvi ja samaa tietä juostiin ainoastaan parin kilometrin pätkä Toijalan lähistöllä. Lenkistä noin puolet oli asfalttitietä ja puolet soratietä. Soratie oli todella hyväkuntoista ja pehmeää juostavaa, sillä se taisi olla vanhaa junaradan pohjaa. Juomapisteitä reilun 26 kilometrin lenkillä oli kolme, joka oli tällaiseen pieneen juoksutapahtumaan hyvä määrä. Järjestelyt olivat oikein hyvät ja erityiskiitokset menee ystävällisille juomapisteiden pitäjille.

Hölkästä jäi positiivinen fiilis. Hölkkä oli pienimuotoinen, mutta hyvin järjestetty. 20 euron osallistusmaksun maksoi mielellään. Oma juoksukin sujui hyvin ja antoi tunteen siitä, että Amsterdamissa olisi kunnon puolesta mahdollista alittaa ensimmäistä kertaa neljän tunnin raja. 

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/541d64a7e4b0b6047ed20402 (kuvaa ottaessa olin näköjään lopettanut juoksun pari kilometriä ennen maalia)