Matkaileva maratoonari
Kertomuksia maratoneista, lenkkipaikoista ja satunnaisia matkailuvinkkejä. Maratonit, joista blogissa kokemuksia: Wien, Tukholma, Berliini, Pariisi, Turku, Nizza-Cannes, Chicago, Rooma, Amsterdam, Tokio, New York, Madrid, Budapest, Praha, Toronto, Helsinki, Tallinna, Kööpenhamina, Vilna, Ateena, Munchen
torstai 11. elokuuta 2022
Lenkkeily / Kaunas
perjantai 18. maaliskuuta 2022
Lenkkeily / Rooma ja Napoli
Jos aamuherätykset ei nappaa, niin parhaat paikat lenkkeilyyn Roomassa on Villa Borghesen puisto ja Tiberin rannat. Näitä on helppo suositella, sillä molemmissa juostessa vastaan tulee paikallisia lenkkiporukoita. Se yleensä jo kertoo, että ei ihan väärillä seuduilla olla.
Hyviä lenkkipuistoja ovat historiallisesta keskuksesta vähän kauempana olevat Villa Pamphili ja Villa Ada Savoia. Vilkkaampaan aikaan historiallisessa keskustassa puistojuoksupaikan tarjoaa myös Circus Maximus, jossa aikanaan hevoset ovat juosseet kilpaa oikein tosissaan.
lauantai 11. joulukuuta 2021
Lenkkeily / Andalusia
Andalusian kierroksella ehti testaamaan juoksumaastoja Malagassa, Rondossa, Sevillassa, Corbodassa, Frigilianassa ja Aurinkorannikolla.
MALAGA
Malagassa keskustassa paras lenkkipaikka on Malagan puisto (Parque de Malaga). Keskuspuisto on tunnelmaltaan mukava paikka, vaikka vilkasliikenteiset tiet menee molemmin puolin. Liikenteen melulle vastakohdan tarjoaa papukaijojen iloinen laulanta. Puiston kierrokselle tulee mittaa noin 1,5 kilometriä.
Sevillasta monelle tulee mieleen ensimmäisenä katedraali, joka on lajissaan maailman suurimpia. Lenkkeilijälle katedraalin seutu ja vanha kaupunki tarjoaa hienot puitteet, mutta ehdoton vaatimus on olla liikkeellä aamusta aikaisin.
Kaupungin paras lenkkipaikka kuitenkin on Maria Luisan puisto ja Plaza de Espana. Plaza de Espana on rakennuksena upea kokonaisuus.
Hyvän lenkkipaikan tunnistaa aina siitä, että paikalliset juoksuklubit ovat aamuisin siellä lenkeillään. Maria Luistan puistossa juoksuporukoita tuntui tulevan vastaan paljon ja kaikki tervehtivät aina iloisesti. Kyllä siitä päivälle saa hienon startin.
perjantai 15. lokakuuta 2021
Munchen marathon / syksy 2021
Pandemian jälkeen maratonille palattiin Munchenissä. Maratonin ja maratonmatkan valmistelu on muuttunut huomattavasti pandemian myötä, sillä selvitettäviä asioita on tullut hurjasti lisää. Ensimmäisen kerran yritys oli Riian maratonille elokuun lopussa, mutta Omakannan rokotustodistukseen ei päivittynyt ajoissa toinen rokotus ja reissu jäi väliin. Munchenin maraton 10.10. ilmoitti olevansa Saksan kolmas maraton pandemian jälkeen, ainakin Berliinissä ehdittiin juosta pari viikkoa aikaisemmin.
Munchenissäkin epävarmuus oli läsnä pitkään. Reilua kuukautta ennen järjestäjät vahvistivat, että maraton järjestetään. Reittiin tosin tuli muutoksia ja maratonilla juostiin lähestulkoon puolimaratonin reitti kahteen kertaan.
Expo oli supistunut minimiin ja juoksunumeroiden hakuun olympiastadionilta vaadittiin rokotustodistus, passi ja osallistumisilmoitus. Niitä vastaan sai rannekkeen, jota ilman ei olisi ollut juoksupäivänä stadionille asiaa. Maskia vaadittiin stadionille tullessa ja ne heitettiin roskiin juuri ennen starttiviivaa. Heti maalin jälkeen jaettiin erillispakattuja maskeja, joita tuli stadionilla käyttää. Paitoja yms. tavaraa ei saanut, mikä sinällään on ymmärrettävää, jos koko tapahtuman järjestämisestä on lopullisesti päätetty reilu kuukausi aikaisemmin.
Muuten Saksassa (tai ainakin Baijerissa) ilman koronatodistusta ei ole asiaa mihinkään. Sitä kysytään joka kahvilan tai ravintolan ovella. Lisäksi pitää rekisteröityä ravintolaan/kahvilaan. Yleensä se kävi helposti QR-koodilla, kun oli kertaalleen Luca-sovelluksen ladannut ja syöttänyt sinne tietonsa. Tosin aika monta kertaa unohdin kirjata itseni ulos ravintolasta (eli sovelluksesta). Jos Lucaa ei ollut käytössä, täytettiin paperilappuihin nimi, osoite, puhelinnumero ja saapumisaika.
Lähdöt oli viiden minuutin välein järjestetyissä "looseissa", joita oli vajaan tunnin ajan. Ne oli toimi ihan hyvin eikä ruuhka ollut ihan "entisen normaalin" tapainen. Juoksijoita maratonilla oli 3.300 ja puolimaratonilla 5.500. Alkumatkasta oli pientä ruuhkaa, mutta juoksu sujui ihan ok alusta alkaen.
Reitti oli varsin tasainen, aika lailla puoliksi juostiin Schwabingin kaupunginosan kaduilla ja "Munchenin keskuspuistossa" eli Englischer Gartenissa.
Erityisiä kaupungin nähtävyyksiä ei tälle muutetulle reitille erityisemmin osunut, ehkä merkittävin oli Siegestorin portti Leopoldstrassella.
Munchenin maratonin highlight on helppo nimetä. Se on tietenkin legendaarinen, suomalaisille suorastaan maaginen, Munchenin olympiastadion, jossa Virenin Lassella oli vara kaatuakin vuoden 1972 olympialaisten kympillä.
Maratonin lähtö ja maali olivat molemmat olympiastadionilta. Matkailevan maratoonarin kaltaiselle "urheiluhistorianiilolle" varsinkin maratonin päättäminen olympiastadionille on aina veret seisauttava kokemus (aikaisemmin koettu Tukholmassa, Amsterdamissa ja Ateenassa).
Jo olympiastadionille näkyminen reilun 41 kilometrin jälkeen saa tunteet pintaan.
Ja stadionportista omakohtainen juoksu on seuraava mahtipontinen askel ennen olympiastadionille tuloa. Munchenissa stadionportin tunneli oli hienosti valaistu välkkyvillä valoilla. Jutilan Timoa lainataakseni siinä kohtaa naatitaan.
Maalialueella erikoismaininta annetaan oluen tarjoilulle. Saksaa lukuunottamatta se on erittäin harvinaista. Weihenstephenin vaunuista sai oikein hanaolutta. Nykypäivä näkyi siinä, että se oli alkoholitonta. Alkoholiton olut ei ole koskaan maistunut tätä paremmalta!
Aika 3.47,31 Sports Tracker
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
perjantai 3. syyskuuta 2021
Lenkkeily / Helsinki
Helsinki on lenkkeilykaupunkina mennyt huimia harppauksia eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Kaupunkisuunnittelu on mahdollistanut monia kevyen liikenteen väyliä, joista nokkelimpana esimerkkinä Baana. Baana tehtiin Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliin vanhna rautatien paikalle ja se on aivan mielettömän upea kulkuväylä. Baanan myötä kantakaupungin lenkillä liikenteen seassa kikkailu jäi keskustassa huomattavasti vähemmälle.
Helsingissä merenrantaa riittää ja sitä on otettu kiitettävästi käyttöön. Kaikkiaan rantareittejä on peräti 130 kilometriä. Kantakaupungin rantareitti on matkailijan peruskohde. Harvassa isossa kaupungissa pystyy ydinkeskustassa rantoja pitkin juoksemaan lähes 15 kilometrin lenkin. Kantakaupungin rantareitillä veden ääreltä poiketaan vain Hesperiankadun Esplanadilla, jossa Hesperianpuistosta siirrytään Taivallahteen.
Maisemat tällä kierroksella ovat Helsingin parasta A-luokkaa. Erityisesti matka Eiranrannasta Kauppatorille on maisemiltaan aina todella säväyttävä.
Ruoholahti-Lapinlahti-Hietaniemi-Töölönlahti-Baana -kierros on noin kahdeksan kilometriä. Kierroksella yllätti erityisesti Ruoholahden kanavan ja koko Ruoholahden eteläpuolen kehittyminen kevyen liikenteen kannalta.
Hietaniemessä maisemat ovat upeat ja vaikea on uskoa olevansa muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Muutamia opasteita olisi kaivannut myös Salmisaaren ja Lapinniemen väliin, mutta kokonaisuutena Kantakaupungin rantareitti luo kyllä mahtavat puitteet lenkkeilylle.
Kantakaupungin ulkopuolisista paikoista omat suosikit on Seurasaari ja Arabianranta. Sen sijaan maalla asuvana ei keskuspuiston mahdollisuudet allekirjoittanut säväytä, vaikka se onkin monen ehdoton suosikki.
Lopuksi vielä tipsi lyhyemmille lenkeille ydinkeskustan hotelleista. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa on lähes Wienin Belvederen puiston tapaiset mahdollisuudet lenkeille. Kierros ulkopuutarhassa on noin kilometrin ja kukkien väriloistossa on ihmettelemistä. Puistoon pääsee museon sen aukioloaikoina (yleensä 10-17, tarkista aukiolot) ilmaiseksi, kasvihuoneet ovat maksullisia.
perjantai 4. joulukuuta 2020
Suojuoksu
Suojuoksusta usein piirtyy silmiin kuva Mika Myllylästä, joka Hannes Heikuran fantastisessa, vuoden 1997 parhaana lehtikuvana palkitusta "Loputon tuska" -otoksessa taistelee uupuneena ylös suon silmäkkeestä. Yhden kerran kokemuksen perusteella Heikuran kuvan tunnelman voi allekirjoittaa, suojuoksu on harvinaisen raastavaa puuhaa.
Vuosittain tulee asuinpaikkaa lähellä olevalla Hanhisuolla käytyä kerran tai kaksi lakkoja metsästämässä. Vaikka lakkoja ei yleensä löydy, pitää reissu tehdä, koska suo on ympäristönä rentouttava ja karulla tavalla kauniskin paikka. Joka kerta sitä on miettinyt, että pitäisi tulla suojuoksua kokeilemaan ja aina se on jäänyt. Syyskuussa oli aika kokeilla sitäkin.
Varusteiksi kannattaa ehdottomasti ottaa huonot kengät. Itse lähdin puolihyvillä lenkkareilla suolle ja ne meni kyllä sellaiseen "suomöhnään", että putssaamiseen ei yksi pesukerta riittänyt alkuunkaan.
Kokonaisuutena kokemus oli positiivinen, vaikka en suojuoksuun hurahtanutkaan. Suojuoksusta varmaan saisi enemmän irti, kun miettisi reittiä tarkemmin ja väistäisi isoimpia suonsilmäkkeitä'. Itselle ei ole koskaan tullut vastaan suojuoksutapahtumia, mutta googlettamalla niitäkin löytyi. Kyllä tästä kokeilusta sen verran nälkää jäi, että johonkin suojuoksutapahtumaan voisi tulevaisuudessa vaikka osallistua...
keskiviikko 14. lokakuuta 2020
Eerikkälä Trail Run
Polkujuoksutapahtumiin Matkailevaa maratoonari ei ole montaa kertaa osallistunut. Nyt kuitenkin Eerikkälä Trail Run veti puoleensa, kun tähtäimessä olleelle Riian maratonille ei koronatilanteen myötä ollutkaan asiaa. Toki se jää harmittamaan, mutta harmitusta lieventää huomattavasti se, että Eerikkälä Trail Run osoittautui oikein positiiviseksi kokemukseksi.
Kolmatta kertaa järjestetyn polkujuoksun osallistujamäärä oli rajattu 200 juoksijaan (joka tosin on enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla) ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Osallistujat jakautuivat aika tasaisesti 11 km, 28 km ja 42 km matkoille.
Tapahtuman kasvua ei tarvitse ihmetellä, sillä Eerikkilä Trail Run oli kokonaisuutena erittäin ammattitaitoisesti järjestetty tapahtuman kokoon nähden. Eerikkilän urheiluopistolle (tai Sport and Outdoor Resortille) ja Tammelan Ryskeelle lähtee virtuaaliset papukaijamerkit. Viestintä oli erittäin ammattimaista ennen tapahtumaa ja itse tapahtuman aikana, joka erityisesti poikkeusoloissa on merkittävää.
Juoksujen reitit kulkivat Ruostejärven virkistysalueen ja Liesjärven kansallispuiston maisemissa ja Hämeen järviylängöt tarjosivat upeita maisemissa syksyn ruskassa. Allekirjoittanut juoksi lyhimmän matkan, joten huomiot liittyvät vain siihen.
Short Trailillä polut olivat pääasiallisesti leveitä ulkoilureittejä/metsäteitä, varsinaisia polkuja oli vähemmän. Mielyttävää oli myös jousta paljon järvimaisemassa.
Isoimman haasteen juoksuun toivat pitkospuut, jotka olivat yön sateen jäljiltä hieman liukkaat ja normaalia kapeammat. Huomattavaa tosin on, että pitkospuille mentäessä järjestäjien edustajia oli metsässäkin liukkaudesta varoittamassa. Reitti oli merkattu maastoon hyvin pienillä lipuilla.
Lähtö- ja maalialue oli päärakennuksen viereiselle tekonurmikentällä. Viereinen juoksukenttä olisi ehkä juoksutapahtumaan sopivampi, mutta ei sillä sinänsään mitään merkitystä ole.
Allekirjoittaneen mielestä tapahtuma oli alihinnoiteltu, sillä Short Trailin 29 euron maksu sisälsi keittolounaan (+kahvi ja jälkiruoka) lisäksi normioloissa rantasaunan. Ajanotto oli numerolapussa olevalla sirulla, josta siitäkin tulee järjestäjälle lisäkustannuksia. Miinuksena toki on, että lyhyellä matkalla huoltopisteitä ei ollut ja pidemmilläkin niitä oli vain kolme. Kokonaisuutena tämä lienee nähtävissä Eerikkilän markkinointitoimenpiteeksi ja siinä se kyllä onnistuu, sillä ainakin allekirjoittanut kiinnostui alueen uusista huviloista ja niiden yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista.