Lenkkeily / Rooma ja Napoli

ROOMA

En olisi ikinä uskonut kirjoittavani seuraavaa lausetta: Rooma on aamulenkkeilijän paratiisi. Kyllä aikaisemmillakin visiiteillä Roomaan on ollut hienoa juosta aamutuimaan porrastreeniä aitioilla Espanjalaisilla portailla, mutta aikaisemmin en ollut nähnyt isoa kuvaa. 

Rooman merkittävimmät nähtävyydet voi "ottaa haltuun" helposti aamulenkillä viikonloppuna, kun liikkeellä on ennen yhdeksää (arkipäivinä pitää olla ennen seitsemää ja silloinkin liikenne jo häiritsee). 

Hotelli oli tällä kertaa Piazza Barberinillä ja esimerkiksi siitä lähtiessä saa mahtavan kierroksen historialliseen Roomaan tunnin lenkillä (Terminin alueen hotelleista toimii myös hyvin): Espanjalaiset portaat - Piazza del Popolo - Castel Sant'Angelo - Vatikaani (Piazza San Pietro) - Piazza Navona - Pantheon - Fontana Di Trevi - Piazza Venezia - Capitolium - Forum - Colosseum - Palazzo del Quirinale - Quattro Fontane - Piazza Barberini. Ei tästä aamulenkki voi enää tulla mahtipontisemmaksi!

Ja jos haluaa lyhyemmän lenkin, noin viiden kilometrin kierroksen saa pudottamalla Vatikaanin pois ja menemällä Treviltä suoraan majapaikkaan. Tosin tässä tapauksessa ei pääse juoksemaan yhtä allekirjoittaneen suosikkikaduista, Via Della Concillazionea. Kuvassa Cantel Sant'Angelolta Piazza San Pietrolle vievä tie ei näytä oikein miltään, mutta Rooman maratonillakin se oli yksi ehdottomista kohokohdista. 

Jos aamuherätykset ei nappaa, niin parhaat paikat lenkkeilyyn Roomassa on Villa Borghesen puisto ja Tiberin rannat. Näitä on helppo suositella, sillä molemmissa juostessa vastaan tulee paikallisia lenkkiporukoita. Se yleensä jo kertoo, että ei ihan väärillä seuduilla olla. 

 

Tosin Tiberin rannalla juostessa maisemat on muurien myötä rajoitetut, mutta liikenne ei haittaa ja se on suurkaupungissa jo paljon. 

Villa Borghesen on puistona tyylikäs (jos kuivuus ei vaivaa) ja puistolenkillä nähtävää riittää patsaiden ja rakennustenkin osalta. Kannattaa myös poiketa Villa Medicin edustalle, josta aukeaa upea näkymä Rooman yli. 

Hyviä lenkkipuistoja ovat historiallisesta keskuksesta vähän kauempana olevat Villa Pamphili ja Villa Ada Savoia. Vilkkaampaan aikaan historiallisessa keskustassa puistojuoksupaikan tarjoaa myös Circus Maximus, jossa aikanaan hevoset ovat juosseet kilpaa oikein tosissaan. 

Ja simppeliksi aamulenkiksi voi aina ottaa myös vain yhden nähtävyyden. Ei lyhyellä lomalla voi kyllästyä Piazza Navonan tai Piazza del Popolon kaltaisten aukioiden pelkkään ympärijuoksuunkaan.

NAPOLI

Rooman hehkutuksesta mennään toiseen äärilaitaan. Tätäkään en uskonut kirjoittavani, mutta Napolissa juokseminen ei jaksa innostaa. Ja se jos mikä on harvinaista. Kaupunki on likainen, mukalakivinen ja liikenne on hullua jo aamutuimaan. Jotenkin jatkuvat graffittien töhertämät seinät saa mielenkin matalaksi. 

Villa Communalen puisto on ainoa keskustan vähänkään isompi puisto, mutta sekin on aika vaatimattoman kokoinen ja suurimmasta osasta hotelleista vähän sivussa. Aamulenkin sijasta päivän reippailuksi voikin ottaa Pompeissa kiertelyn tai Vesuviuksen rinteillä vaeltelun. Niin uskomatonta kuin se onkin, Pompein raunioilla ei ihan muutaman kilometrin kävelyllä selviä. 

Lenkkeily / Andalusia

Andalusian kierroksella ehti testaamaan juoksumaastoja Malagassa, Rondossa, Sevillassa, Corbodassa, Frigilianassa ja Aurinkorannikolla. 

MALAGA 

Malagassa keskustassa paras lenkkipaikka on Malagan puisto (Parque de Malaga). Keskuspuisto on tunnelmaltaan mukava paikka, vaikka vilkasliikenteiset tiet menee molemmin puolin. Liikenteen melulle vastakohdan tarjoaa papukaijojen iloinen laulanta. Puiston kierrokselle tulee mittaa noin 1,5 kilometriä. 

Toinen vaihtoehto on lähteä keskustasta juoksemaan merenrantaa pitkin. Itään lähtiessä liikenne on vilkkaampaa kuin etelään mennessä, mutta uimarannat ovat tyylikkäämpiä. Etelään mennessä on rauhallisempaa ja merkitty juoksureitti menee rantabulevardia pitkin Gualdelhorcen luonnonsuojelualueelle ja yleisurheilustadionille. 

RONDA

Ronda on monelle Aurinkorannikon kävijälle tuttu päiväretkikohde ja tunnettu erityisesti 1700-luvulla Puente Nuevon sillasta ja vanhasta kaupungistaan. Lenkkimaastot ohjautuu automaattisesti El Tajon rotkon ympäristöön. Vuoristomaisemat ovat upeita, mutta maasto on varsin mäkistä. Rondan reiteillä tulee monessa paikassa mieleen, että turvallisuus ei ole ihan ykkösjuttu, vaikka turisteja poluilla kulkee paljon. Kapeillakaan poluilla ei ole kaiteita ja pudotukset on hurjia. Amerikassa olisi täysin päinvastainen meininki...

 

SEVILLA 

Sevillasta monelle tulee mieleen ensimmäisenä katedraali, joka on lajissaan maailman suurimpia. Lenkkeilijälle katedraalin seutu ja vanha kaupunki tarjoaa hienot puitteet, mutta ehdoton vaatimus on olla liikkeellä aamusta aikaisin. 

Kaupungin paras lenkkipaikka kuitenkin on Maria Luisan puisto ja Plaza de Espana. Plaza de Espana on rakennuksena upea kokonaisuus.

Hyvän lenkkipaikan tunnistaa aina siitä, että paikalliset juoksuklubit ovat aamuisin siellä lenkeillään. Maria Luistan puistossa juoksuporukoita tuntui tulevan vastaan paljon ja kaikki tervehtivät aina iloisesti. Kyllä siitä päivälle saa hienon startin. 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä vahva suositus Unescon maailmanperintökohde Real Alcazarin kuninkaalliselle palatsille.

CORDOBA 

Värikkäästä historiastaan huolimatta Corboda oli jäänyt allekirjoittaneelle tuntemattomaksi. Lenkkeilijälle Cordobaan tarjotaan harvinaista vihjettä: Eksy! Ja tee se Unescon maailmanperintökohteena olevassa vanhassa kaupungissa. Se ei ole niin iso, että siellä oikeasti eksyisi, mutta se on riittävän iso risteilevää lenkkeilyä varten.

Cordoban vanha kaupunki on upea kapeine kujineen ja seinäkukkaruukkuineen. Aamulenkeilijä pääsee juoksemaan tyhjillä kujilla eikä väkeä ollut häiriöksi myöskään päiväsaikaan. 

Guadalquivir-joen toisella puolella menee joen penkalla mukavasti juoksureittejä, mutta maisemat eivät säväytä vanhan kaupungin rinnalla. Parasta joen toisella puolella on roomalaiselta sillalta näkymät vanhaan kaupunkiin. 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä vahva suositus Unescon maailmanperintökohteille Cordoban moskeijalle ja Madinat al-Zahran palatsin raunioille.

GRANADA

Jos Cordoba oli allekirjoittaneelle vieraampi tuttavuus, niin Granadassa on aina tehnyt mieli vierailla. Osittain se toki liittyy lähellä olevan Sierra Nevadan laskettelumahdollisuuksiin.

Lenkkikaupunkina Granada osoittautui hieman haastavaksi, mutta muuten kaupunki teki odotetun vaikutuksen. Harvoin toki lenkkeilemään pääsee Unescon maailmanperintökohteeseen, kun aamulenkki suuntautui Albayzinin kaupunginosaan. Maisemat San Nicolaksen kirkon näköalapaikalta oli hulppeat. 

 

Lenkkeilyyn liittymättömänä vihjeenä todella vahva suositus Unescon maailmanperintökohteille: maurien linnoitukselle ja palatsi Alhambralle ja sen puutarhalle Generalifelle (lenkkeilen Alhambraan ei kannata mennä, ellei halua kunnon ylämämäkitreeniä. Pakkohan sinne oli juosta, mutta ei siellä oikein pääse mihinkään, jos ei mene pääsymaksulliselle alueelle sisään).

FRIGILIANA

Lyhyesti sanottuna Frigiliana (kutsuttu Espanjan valkoisimmaksi kyläksi) on enemmän Instagram-kuvaajille kuin lenkkeilijöille. Maisemat ovat kieltämättä upeita ja tunnelma on kuin Mamma Mia -musikaalissa. Lenkkeilijälle kylä on vähän pieni, mutta muutaman tunnin päiväkohteena Frigiliana on ehdottomasti käymisen arvoinen. 

AURINKORANNIKKO

Aurinkorannikon kohteissa (Benalmadena, Torremolinos, Fuengirola, Marbella) lähes poikkeuksetta parhaat lenkkimaastot löytyy rantabulevardilta, jotka kieltämättä ovat hienoja. Omalla tavalla se on tylsää juosta samaa pätkää kahteen suuntaan, mutta harvoin sitä meren rantaa pääsee juoksemaan. Ja kyllähän Chirinquitoista leijailevat tuoksut ja kylmillä olueilla istuvat ihmiset pistävät miettimään, pitäisikö sitä tehdä jotain muuta kuin juosta... 

Munchen marathon / syksy 2021

Pandemian jälkeen maratonille palattiin Munchenissä. Maratonin ja maratonmatkan valmistelu on muuttunut huomattavasti pandemian myötä, sillä selvitettäviä asioita on tullut hurjasti lisää. Ensimmäisen kerran yritys oli Riian maratonille elokuun lopussa, mutta Omakannan rokotustodistukseen ei päivittynyt ajoissa toinen rokotus ja reissu jäi väliin. Munchenin maraton 10.10. ilmoitti olevansa Saksan kolmas maraton pandemian jälkeen, ainakin Berliinissä ehdittiin juosta pari viikkoa aikaisemmin. 

Munchenissäkin epävarmuus oli läsnä pitkään. Reilua kuukautta ennen järjestäjät vahvistivat, että maraton järjestetään. Reittiin tosin tuli muutoksia ja maratonilla juostiin lähestulkoon puolimaratonin reitti kahteen kertaan. 

Expo oli supistunut minimiin ja juoksunumeroiden hakuun olympiastadionilta vaadittiin rokotustodistus, passi ja osallistumisilmoitus. Niitä vastaan sai rannekkeen, jota ilman ei olisi ollut juoksupäivänä stadionille asiaa. Maskia vaadittiin stadionille tullessa ja ne heitettiin roskiin juuri ennen starttiviivaa. Heti maalin jälkeen jaettiin erillispakattuja maskeja, joita tuli stadionilla käyttää. Paitoja yms. tavaraa ei saanut, mikä sinällään on ymmärrettävää, jos koko tapahtuman järjestämisestä on lopullisesti päätetty reilu kuukausi aikaisemmin. 

Muuten Saksassa (tai ainakin Baijerissa) ilman koronatodistusta ei ole asiaa mihinkään. Sitä kysytään joka kahvilan tai ravintolan ovella. Lisäksi pitää rekisteröityä ravintolaan/kahvilaan. Yleensä se kävi helposti QR-koodilla, kun oli kertaalleen Luca-sovelluksen ladannut ja syöttänyt sinne tietonsa. Tosin aika monta kertaa unohdin kirjata itseni ulos ravintolasta (eli sovelluksesta). Jos Lucaa ei ollut käytössä, täytettiin paperilappuihin nimi, osoite, puhelinnumero ja saapumisaika.

Maratonilla ensimmäinen yllätys odotti säätilan suhteen. Ilma oli viileä ja maratonin starttiin kello 9.00 luvattiin +3 astetta. Tähän en ollut varautunut, kun Suomesta on lokakuussa reilusti etelään tultu. 

Lähdöt oli viiden minuutin välein järjestetyissä "looseissa", joita oli vajaan tunnin ajan. Ne oli toimi ihan hyvin eikä ruuhka ollut ihan "entisen normaalin" tapainen. Juoksijoita maratonilla oli 3.300 ja puolimaratonilla 5.500. Alkumatkasta oli pientä ruuhkaa, mutta juoksu sujui ihan ok alusta alkaen. 

Reitti oli varsin tasainen, aika lailla puoliksi juostiin Schwabingin kaupunginosan kaduilla ja "Munchenin keskuspuistossa" eli Englischer Gartenissa. 

Erityisiä kaupungin nähtävyyksiä ei tälle muutetulle reitille erityisemmin osunut, ehkä merkittävin oli Siegestorin portti Leopoldstrassella. 

Munchenin maratonin highlight on helppo nimetä. Se on tietenkin legendaarinen, suomalaisille suorastaan maaginen, Munchenin olympiastadion, jossa Virenin Lassella oli vara kaatuakin vuoden 1972 olympialaisten kympillä. 

Maratonin lähtö ja maali olivat molemmat olympiastadionilta. Matkailevan maratoonarin kaltaiselle "urheiluhistorianiilolle" varsinkin maratonin päättäminen olympiastadionille on aina veret seisauttava kokemus (aikaisemmin koettu Tukholmassa, Amsterdamissa ja Ateenassa). 

Jo olympiastadionille näkyminen reilun 41 kilometrin jälkeen saa tunteet pintaan. 

Ja stadionportista omakohtainen juoksu on seuraava mahtipontinen askel ennen olympiastadionille tuloa. Munchenissa stadionportin tunneli oli hienosti valaistu välkkyvillä valoilla. Jutilan Timoa lainataakseni siinä kohtaa naatitaan.  

Maalialueella erikoismaininta annetaan oluen tarjoilulle. Saksaa lukuunottamatta se on erittäin harvinaista. Weihenstephenin vaunuista sai oikein hanaolutta. Nykypäivä näkyi siinä, että se oli alkoholitonta. Alkoholiton olut ei ole koskaan maistunut tätä paremmalta! 

Aika 3.47,31 Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018

Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Helsinki

Helsinki on lenkkeilykaupunkina mennyt huimia harppauksia eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Kaupunkisuunnittelu on mahdollistanut monia kevyen liikenteen väyliä, joista nokkelimpana esimerkkinä Baana. Baana tehtiin Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliin vanhna rautatien paikalle ja se on aivan mielettömän upea kulkuväylä. Baanan myötä kantakaupungin lenkillä liikenteen seassa kikkailu jäi keskustassa huomattavasti vähemmälle.

Helsingissä merenrantaa riittää ja sitä on otettu kiitettävästi käyttöön. Kaikkiaan rantareittejä on peräti 130 kilometriä. Kantakaupungin rantareitti on matkailijan peruskohde. Harvassa isossa kaupungissa pystyy ydinkeskustassa rantoja pitkin juoksemaan lähes 15 kilometrin lenkin. Kantakaupungin rantareitillä veden ääreltä poiketaan vain Hesperiankadun Esplanadilla, jossa Hesperianpuistosta siirrytään Taivallahteen. 

Tämä siirtymä aiheutti allekirjoittaneelle ensikertalaisena vähän hankaluudet, sillä opasteita Hesperianpuistossa ei vielä ole. Karttoja reitiltä löytyy muutamia. Opastetolppia sattui silmään vain Meripuistossa, mutta tilanne tulee varmasti paranemaan tulevaisuudessa. 

Rantareitin voi juosta myös parissa osassa Baanaa käyttäen. Perinteisemmällä Eira-Kaivopuisto-Kauppatori-Kruununhaka-Kaisaniemi-Töölönlahti-Baana kierrokselle matkaa tulee reilut kymmenen kilometriä. 

Maisemat tällä kierroksella ovat Helsingin parasta A-luokkaa. Erityisesti matka Eiranrannasta Kauppatorille on maisemiltaan aina todella säväyttävä.

Toki väkeäkin tällä kierroksella on enemmän liikkeellä, jos lenkit ajoittuu ruuhka-aikaan. Kauppatorilla joutuu ihmisiä väistelemään lähes kaikkina aikoina. Laitureissa olevat hulppeat veneetkin on itsessään jo nähtävyyksiä. 

Ruoholahti-Lapinlahti-Hietaniemi-Töölönlahti-Baana -kierros on noin kahdeksan kilometriä. Kierroksella yllätti erityisesti Ruoholahden kanavan ja koko Ruoholahden eteläpuolen kehittyminen kevyen liikenteen kannalta. 

Hietaniemessä maisemat ovat upeat ja vaikea on uskoa olevansa muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Muutamia opasteita olisi kaivannut myös Salmisaaren ja Lapinniemen väliin, mutta kokonaisuutena Kantakaupungin rantareitti luo kyllä mahtavat puitteet lenkkeilylle. 

Kantakaupungin ulkopuolisista paikoista omat suosikit on Seurasaari ja Arabianranta. Sen sijaan maalla asuvana ei keskuspuiston mahdollisuudet allekirjoittanut säväytä, vaikka se onkin monen ehdoton suosikki. 

Lopuksi vielä tipsi lyhyemmille lenkeille ydinkeskustan hotelleista. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa on lähes Wienin Belvederen puiston tapaiset mahdollisuudet lenkeille. Kierros ulkopuutarhassa on noin kilometrin ja kukkien väriloistossa on ihmettelemistä. Puistoon pääsee museon sen aukioloaikoina (yleensä 10-17, tarkista aukiolot) ilmaiseksi, kasvihuoneet ovat maksullisia. 

Suojuoksu

Suojuoksusta usein piirtyy silmiin kuva Mika Myllylästä, joka Hannes Heikuran fantastisessa, vuoden 1997 parhaana lehtikuvana palkitusta "Loputon tuska" -otoksessa taistelee uupuneena ylös suon silmäkkeestä. Yhden kerran kokemuksen perusteella Heikuran kuvan tunnelman voi allekirjoittaa, suojuoksu on harvinaisen raastavaa puuhaa.

Vuosittain tulee asuinpaikkaa lähellä olevalla Hanhisuolla käytyä kerran tai kaksi lakkoja metsästämässä. Vaikka lakkoja ei yleensä löydy, pitää reissu tehdä, koska suo on ympäristönä rentouttava ja karulla tavalla kauniskin paikka. Joka kerta sitä on miettinyt, että pitäisi tulla suojuoksua kokeilemaan ja aina se on jäänyt. Syyskuussa oli aika kokeilla sitäkin. 

Tähän pitää ensimmäisenä tietysti kirjata varoitus: älä missään nimessä lähde suolle juoksemaan yksin. Aika nopeasti sitä huomasi, että pienikin suonsilmäke voi olla yllättävän upottava. Ja suojuoksu on sen verran rankkaa, että suolta pitää päästä turvallisesti myös pois.  

Harjoitusmuotona suojuoksu on kyllä erittäin rankka ja sykkeet saa ylös. Itse asiassa reippaampi kävelykin suolla saa sykeet ylös. Tietyllä tapaa suojuoksu voi olla myös aika armollinen jalkavaivojen aikana, kun pohja on niin pehmeä. Isommista suosilmäkkeistä nouseminen ottaa myös vatsalihaksiin.

Varusteiksi kannattaa ehdottomasti ottaa huonot kengät. Itse lähdin puolihyvillä lenkkareilla suolle ja ne meni kyllä sellaiseen "suomöhnään", että putssaamiseen ei yksi pesukerta riittänyt alkuunkaan. 

Kokonaisuutena kokemus oli positiivinen, vaikka en suojuoksuun hurahtanutkaan. Suojuoksusta varmaan saisi enemmän irti, kun miettisi reittiä tarkemmin ja väistäisi isoimpia suonsilmäkkeitä'. Itselle ei ole koskaan tullut vastaan suojuoksutapahtumia, mutta googlettamalla niitäkin löytyi. Kyllä tästä kokeilusta sen verran nälkää jäi, että johonkin suojuoksutapahtumaan voisi tulevaisuudessa vaikka osallistua...   

 

Eerikkälä Trail Run

Polkujuoksutapahtumiin Matkailevaa maratoonari ei ole montaa kertaa osallistunut. Nyt kuitenkin Eerikkälä Trail Run veti puoleensa, kun tähtäimessä olleelle Riian maratonille ei koronatilanteen myötä ollutkaan asiaa. Toki se jää harmittamaan, mutta harmitusta lieventää huomattavasti se, että Eerikkälä Trail Run osoittautui oikein positiiviseksi kokemukseksi. 

Kolmatta kertaa järjestetyn polkujuoksun osallistujamäärä oli rajattu 200 juoksijaan (joka tosin on enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla) ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Osallistujat jakautuivat aika tasaisesti 11 km, 28 km ja 42 km matkoille. 

Tapahtuman kasvua ei tarvitse ihmetellä, sillä Eerikkilä Trail Run oli kokonaisuutena erittäin ammattitaitoisesti järjestetty tapahtuman kokoon nähden. Eerikkilän urheiluopistolle (tai Sport and Outdoor Resortille) ja Tammelan Ryskeelle lähtee virtuaaliset papukaijamerkit. Viestintä oli erittäin ammattimaista ennen tapahtumaa ja itse tapahtuman aikana, joka erityisesti poikkeusoloissa on merkittävää. 

Juoksujen reitit kulkivat Ruostejärven virkistysalueen ja Liesjärven kansallispuiston maisemissa ja Hämeen järviylängöt tarjosivat upeita maisemissa syksyn ruskassa. Allekirjoittanut juoksi lyhimmän matkan, joten huomiot liittyvät vain siihen. 

Short Trailillä polut olivat pääasiallisesti leveitä ulkoilureittejä/metsäteitä, varsinaisia polkuja oli vähemmän. Mielyttävää oli myös jousta paljon järvimaisemassa. 

Isoimman haasteen juoksuun toivat pitkospuut, jotka olivat yön sateen jäljiltä hieman liukkaat ja normaalia kapeammat. Huomattavaa tosin on, että pitkospuille mentäessä järjestäjien edustajia oli metsässäkin liukkaudesta varoittamassa. Reitti oli merkattu maastoon hyvin pienillä lipuilla. 

Lähtö- ja maalialue oli päärakennuksen viereiselle tekonurmikentällä. Viereinen juoksukenttä olisi ehkä juoksutapahtumaan sopivampi, mutta ei sillä sinänsään mitään merkitystä ole. 

Allekirjoittaneen mielestä tapahtuma oli alihinnoiteltu, sillä Short Trailin 29 euron maksu sisälsi keittolounaan (+kahvi ja jälkiruoka) lisäksi normioloissa rantasaunan. Ajanotto oli numerolapussa olevalla sirulla, josta siitäkin tulee järjestäjälle lisäkustannuksia. Miinuksena toki on, että lyhyellä matkalla huoltopisteitä ei ollut ja pidemmilläkin niitä oli vain kolme. Kokonaisuutena tämä lienee nähtävissä Eerikkilän markkinointitoimenpiteeksi ja siinä se kyllä onnistuu, sillä ainakin allekirjoittanut kiinnostui alueen uusista huviloista ja niiden yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista. 

Juoksugolf eli Speedgolf

Mitä tehdä, kun aika ei riitä golfin pelaamiseen ja lenkkeilyyn? Tietenkin ne pitää silloin yhdistää.

Matkaileva maratoonari on löytänyt peruslenkkeilyn oheisharjoittelumuodoksi Speedgolfin eli juoksugolfin. Speedgolfissa pelataan normaalia golfia juosten ja siinä tulos määräytyy käytetyn ajan (minuuteissa) ja lyöntien määrän summasta. 

Speedgolfissa saa sääntöjen mukaan käyttää maksimissaan seitsemää mailaa, jotka voi itse valita ja ne voi pitää kevyessä bägissä tai irrallaan kädessä. Allekirjoittanut on pelannut kaikki Speedgolfin kierroksensa kolmella mailalla. Parhaimmaiksi yhdistelmäksi on todettu 21-asteinen puu7, Pw ja putteri, joita kannan käsissä juostessa. Esimerkiksi puu3 ja rauta7 yhdistelmä oli aivan liian riskipitoinen yhdistelmä, vaikka lyönnit olisivatkin pitempiä.  

Sen lisäksi varusteina on kolme palloa ja griinihaarukka (Speedgolfissa pitää normaaliin tapaan korjata alastulojäljet, divotit ja haravoida bunkkerit yms.).

Mailoja ei saa kuvan tapaan (joka on otettu kierroksen päättymisen jälkeen) pitää greenillä, vaan ne pitää olla ulkopuolella. Käytännössä aamukasteessa pistän aina putterin maahan alimmaiseksi, sillä sen gripin kastumisessa on vähiten merkitystä. Puumailan grippiä yrittää aina pitää irrallaan maasta.

Speedgolf on aamuvirkkujen pelimuoto, sillä edes myöhään illalla ei kierrosta pääse normaalitilanteessa tyhjään kenttään pelaamaan, kun normaali golfkierros kuitenkin kestää neljä tuntia ja Speedgolfissa noin tunnin. Aamulla oman haasteensa tuo toki myös kenttähenkilökunta, joka ei odota näkevänsä pelaajia kentällä siihen aikaan. Mutta aina asiat ovat hyvin sujuneet, vaikka pientä odottelua voi tullakin. Varovaisuutta ja toisten huomioimista on Speedgolfissakin ehdottomasti noudatettava.

Kierrokselle tulee yleensä mittaa 8-9 kilometriä. Pelaaminen tuntuu vähän kuin pelaisi jääkiekkoa pitkillä vaihdoilla, kun sykekäyrät on aika poukkoilevia. Yllättävän kova keskivauhti golfkierrokselle kuitenkin tulee. Esimerkiksi alla olevalla kierroksella se oli 7,45 min/km, eli vain noin kolmenneksen hiljempaa kuin allekirjoittaneen tavallisella lenkillä (5,45 min/km). Lopussa väsymys alkaa hieman vaikuttamaan golfiin ja yleensä loppuun tulee muutamia tyhmiä virheitä, kuten missattuja lyhyitä putteja. Äkkiseltään silti virheiden määrää kuvittelisi väsymyksessä isommaksi, kun golf on kuitenkin pelinä aika herkkää touhua.

Yllä olevalla kierroksella aikatulos oli siis 66 (tasaminuutit ylöspäin pyöristettynä) ja lyöntejä kertyi 93 (oma Speedgolf ennätys Linna Golfissa) eli Speedgolf tulos oli 159. Se on 33 yli Speedgolfin par'in (72 lyöntiä + 54 minuuttia).