Munchen marathon / syksy 2021

Pandemian jälkeen maratonille palattiin Munchenissä. Maratonin ja maratonmatkan valmistelu on muuttunut huomattavasti pandemian myötä, sillä selvitettäviä asioita on tullut hurjasti lisää. Ensimmäisen kerran yritys oli Riian maratonille elokuun lopussa, mutta Omakannan rokotustodistukseen ei päivittynyt ajoissa toinen rokotus ja reissu jäi väliin. Munchenin maraton 10.10. ilmoitti olevansa Saksan kolmas maraton pandemian jälkeen, ainakin Berliinissä ehdittiin juosta pari viikkoa aikaisemmin. 

Munchenissäkin epävarmuus oli läsnä pitkään. Reilua kuukautta ennen järjestäjät vahvistivat, että maraton järjestetään. Reittiin tosin tuli muutoksia ja maratonilla juostiin lähestulkoon puolimaratonin reitti kahteen kertaan. 

Expo oli supistunut minimiin ja juoksunumeroiden hakuun olympiastadionilta vaadittiin rokotustodistus, passi ja osallistumisilmoitus. Niitä vastaan sai rannekkeen, jota ilman ei olisi ollut juoksupäivänä stadionille asiaa. Maskia vaadittiin stadionille tullessa ja ne heitettiin roskiin juuri ennen starttiviivaa. Heti maalin jälkeen jaettiin erillispakattuja maskeja, joita tuli stadionilla käyttää. Paitoja yms. tavaraa ei saanut, mikä sinällään on ymmärrettävää, jos koko tapahtuman järjestämisestä on lopullisesti päätetty reilu kuukausi aikaisemmin. 

Muuten Saksassa (tai ainakin Baijerissa) ilman koronatodistusta ei ole asiaa mihinkään. Sitä kysytään joka kahvilan tai ravintolan ovella. Lisäksi pitää rekisteröityä ravintolaan/kahvilaan. Yleensä se kävi helposti QR-koodilla, kun oli kertaalleen Luca-sovelluksen ladannut ja syöttänyt sinne tietonsa. Tosin aika monta kertaa unohdin kirjata itseni ulos ravintolasta (eli sovelluksesta). Jos Lucaa ei ollut käytössä, täytettiin paperilappuihin nimi, osoite, puhelinnumero ja saapumisaika.

Maratonilla ensimmäinen yllätys odotti säätilan suhteen. Ilma oli viileä ja maratonin starttiin kello 9.00 luvattiin +3 astetta. Tähän en ollut varautunut, kun Suomesta on lokakuussa reilusti etelään tultu. 

Lähdöt oli viiden minuutin välein järjestetyissä "looseissa", joita oli vajaan tunnin ajan. Ne oli toimi ihan hyvin eikä ruuhka ollut ihan "entisen normaalin" tapainen. Juoksijoita maratonilla oli 3.300 ja puolimaratonilla 5.500. Alkumatkasta oli pientä ruuhkaa, mutta juoksu sujui ihan ok alusta alkaen. 

Reitti oli varsin tasainen, aika lailla puoliksi juostiin Schwabingin kaupunginosan kaduilla ja "Munchenin keskuspuistossa" eli Englischer Gartenissa. 

Erityisiä kaupungin nähtävyyksiä ei tälle muutetulle reitille erityisemmin osunut, ehkä merkittävin oli Siegestorin portti Leopoldstrassella. 

Munchenin maratonin highlight on helppo nimetä. Se on tietenkin legendaarinen, suomalaisille suorastaan maaginen, Munchenin olympiastadion, jossa Virenin Lassella oli vara kaatuakin vuoden 1972 olympialaisten kympillä. 

Maratonin lähtö ja maali olivat molemmat olympiastadionilta. Matkailevan maratoonarin kaltaiselle "urheiluhistorianiilolle" varsinkin maratonin päättäminen olympiastadionille on aina veret seisauttava kokemus (aikaisemmin koettu Tukholmassa, Amsterdamissa ja Ateenassa). 

Jo olympiastadionille näkyminen reilun 41 kilometrin jälkeen saa tunteet pintaan. 

Ja stadionportista omakohtainen juoksu on seuraava mahtipontinen askel ennen olympiastadionille tuloa. Munchenissa stadionportin tunneli oli hienosti valaistu välkkyvillä valoilla. Jutilan Timoa lainataakseni siinä kohtaa naatitaan.  

Maalialueella erikoismaininta annetaan oluen tarjoilulle. Saksaa lukuunottamatta se on erittäin harvinaista. Weihenstephenin vaunuista sai oikein hanaolutta. Nykypäivä näkyi siinä, että se oli alkoholitonta. Alkoholiton olut ei ole koskaan maistunut tätä paremmalta! 

Aika 3.47,31 Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018

Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Helsinki

Helsinki on lenkkeilykaupunkina mennyt huimia harppauksia eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Kaupunkisuunnittelu on mahdollistanut monia kevyen liikenteen väyliä, joista nokkelimpana esimerkkinä Baana. Baana tehtiin Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliin vanhna rautatien paikalle ja se on aivan mielettömän upea kulkuväylä. Baanan myötä kantakaupungin lenkillä liikenteen seassa kikkailu jäi keskustassa huomattavasti vähemmälle.

Helsingissä merenrantaa riittää ja sitä on otettu kiitettävästi käyttöön. Kaikkiaan rantareittejä on peräti 130 kilometriä. Kantakaupungin rantareitti on matkailijan peruskohde. Harvassa isossa kaupungissa pystyy ydinkeskustassa rantoja pitkin juoksemaan lähes 15 kilometrin lenkin. Kantakaupungin rantareitillä veden ääreltä poiketaan vain Hesperiankadun Esplanadilla, jossa Hesperianpuistosta siirrytään Taivallahteen. 

Tämä siirtymä aiheutti allekirjoittaneelle ensikertalaisena vähän hankaluudet, sillä opasteita Hesperianpuistossa ei vielä ole. Karttoja reitiltä löytyy muutamia. Opastetolppia sattui silmään vain Meripuistossa, mutta tilanne tulee varmasti paranemaan tulevaisuudessa. 

Rantareitin voi juosta myös parissa osassa Baanaa käyttäen. Perinteisemmällä Eira-Kaivopuisto-Kauppatori-Kruununhaka-Kaisaniemi-Töölönlahti-Baana kierrokselle matkaa tulee reilut kymmenen kilometriä. 

Maisemat tällä kierroksella ovat Helsingin parasta A-luokkaa. Erityisesti matka Eiranrannasta Kauppatorille on maisemiltaan aina todella säväyttävä.

Toki väkeäkin tällä kierroksella on enemmän liikkeellä, jos lenkit ajoittuu ruuhka-aikaan. Kauppatorilla joutuu ihmisiä väistelemään lähes kaikkina aikoina. Laitureissa olevat hulppeat veneetkin on itsessään jo nähtävyyksiä. 

Ruoholahti-Lapinlahti-Hietaniemi-Töölönlahti-Baana -kierros on noin kahdeksan kilometriä. Kierroksella yllätti erityisesti Ruoholahden kanavan ja koko Ruoholahden eteläpuolen kehittyminen kevyen liikenteen kannalta. 

Hietaniemessä maisemat ovat upeat ja vaikea on uskoa olevansa muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Muutamia opasteita olisi kaivannut myös Salmisaaren ja Lapinniemen väliin, mutta kokonaisuutena Kantakaupungin rantareitti luo kyllä mahtavat puitteet lenkkeilylle. 

Kantakaupungin ulkopuolisista paikoista omat suosikit on Seurasaari ja Arabianranta. Sen sijaan maalla asuvana ei keskuspuiston mahdollisuudet allekirjoittanut säväytä, vaikka se onkin monen ehdoton suosikki. 

Lopuksi vielä tipsi lyhyemmille lenkeille ydinkeskustan hotelleista. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa on lähes Wienin Belvederen puiston tapaiset mahdollisuudet lenkeille. Kierros ulkopuutarhassa on noin kilometrin ja kukkien väriloistossa on ihmettelemistä. Puistoon pääsee museon sen aukioloaikoina (yleensä 10-17, tarkista aukiolot) ilmaiseksi, kasvihuoneet ovat maksullisia. 

Suojuoksu

Suojuoksusta usein piirtyy silmiin kuva Mika Myllylästä, joka Hannes Heikuran fantastisessa, vuoden 1997 parhaana lehtikuvana palkitusta "Loputon tuska" -otoksessa taistelee uupuneena ylös suon silmäkkeestä. Yhden kerran kokemuksen perusteella Heikuran kuvan tunnelman voi allekirjoittaa, suojuoksu on harvinaisen raastavaa puuhaa.

Vuosittain tulee asuinpaikkaa lähellä olevalla Hanhisuolla käytyä kerran tai kaksi lakkoja metsästämässä. Vaikka lakkoja ei yleensä löydy, pitää reissu tehdä, koska suo on ympäristönä rentouttava ja karulla tavalla kauniskin paikka. Joka kerta sitä on miettinyt, että pitäisi tulla suojuoksua kokeilemaan ja aina se on jäänyt. Syyskuussa oli aika kokeilla sitäkin. 

Tähän pitää ensimmäisenä tietysti kirjata varoitus: älä missään nimessä lähde suolle juoksemaan yksin. Aika nopeasti sitä huomasi, että pienikin suonsilmäke voi olla yllättävän upottava. Ja suojuoksu on sen verran rankkaa, että suolta pitää päästä turvallisesti myös pois.  

Harjoitusmuotona suojuoksu on kyllä erittäin rankka ja sykkeet saa ylös. Itse asiassa reippaampi kävelykin suolla saa sykeet ylös. Tietyllä tapaa suojuoksu voi olla myös aika armollinen jalkavaivojen aikana, kun pohja on niin pehmeä. Isommista suosilmäkkeistä nouseminen ottaa myös vatsalihaksiin.

Varusteiksi kannattaa ehdottomasti ottaa huonot kengät. Itse lähdin puolihyvillä lenkkareilla suolle ja ne meni kyllä sellaiseen "suomöhnään", että putssaamiseen ei yksi pesukerta riittänyt alkuunkaan. 

Kokonaisuutena kokemus oli positiivinen, vaikka en suojuoksuun hurahtanutkaan. Suojuoksusta varmaan saisi enemmän irti, kun miettisi reittiä tarkemmin ja väistäisi isoimpia suonsilmäkkeitä'. Itselle ei ole koskaan tullut vastaan suojuoksutapahtumia, mutta googlettamalla niitäkin löytyi. Kyllä tästä kokeilusta sen verran nälkää jäi, että johonkin suojuoksutapahtumaan voisi tulevaisuudessa vaikka osallistua...   

 

Eerikkälä Trail Run

Polkujuoksutapahtumiin Matkailevaa maratoonari ei ole montaa kertaa osallistunut. Nyt kuitenkin Eerikkälä Trail Run veti puoleensa, kun tähtäimessä olleelle Riian maratonille ei koronatilanteen myötä ollutkaan asiaa. Toki se jää harmittamaan, mutta harmitusta lieventää huomattavasti se, että Eerikkälä Trail Run osoittautui oikein positiiviseksi kokemukseksi. 

Kolmatta kertaa järjestetyn polkujuoksun osallistujamäärä oli rajattu 200 juoksijaan (joka tosin on enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla) ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Osallistujat jakautuivat aika tasaisesti 11 km, 28 km ja 42 km matkoille. 

Tapahtuman kasvua ei tarvitse ihmetellä, sillä Eerikkilä Trail Run oli kokonaisuutena erittäin ammattitaitoisesti järjestetty tapahtuman kokoon nähden. Eerikkilän urheiluopistolle (tai Sport and Outdoor Resortille) ja Tammelan Ryskeelle lähtee virtuaaliset papukaijamerkit. Viestintä oli erittäin ammattimaista ennen tapahtumaa ja itse tapahtuman aikana, joka erityisesti poikkeusoloissa on merkittävää. 

Juoksujen reitit kulkivat Ruostejärven virkistysalueen ja Liesjärven kansallispuiston maisemissa ja Hämeen järviylängöt tarjosivat upeita maisemissa syksyn ruskassa. Allekirjoittanut juoksi lyhimmän matkan, joten huomiot liittyvät vain siihen. 

Short Trailillä polut olivat pääasiallisesti leveitä ulkoilureittejä/metsäteitä, varsinaisia polkuja oli vähemmän. Mielyttävää oli myös jousta paljon järvimaisemassa. 

Isoimman haasteen juoksuun toivat pitkospuut, jotka olivat yön sateen jäljiltä hieman liukkaat ja normaalia kapeammat. Huomattavaa tosin on, että pitkospuille mentäessä järjestäjien edustajia oli metsässäkin liukkaudesta varoittamassa. Reitti oli merkattu maastoon hyvin pienillä lipuilla. 

Lähtö- ja maalialue oli päärakennuksen viereiselle tekonurmikentällä. Viereinen juoksukenttä olisi ehkä juoksutapahtumaan sopivampi, mutta ei sillä sinänsään mitään merkitystä ole. 

Allekirjoittaneen mielestä tapahtuma oli alihinnoiteltu, sillä Short Trailin 29 euron maksu sisälsi keittolounaan (+kahvi ja jälkiruoka) lisäksi normioloissa rantasaunan. Ajanotto oli numerolapussa olevalla sirulla, josta siitäkin tulee järjestäjälle lisäkustannuksia. Miinuksena toki on, että lyhyellä matkalla huoltopisteitä ei ollut ja pidemmilläkin niitä oli vain kolme. Kokonaisuutena tämä lienee nähtävissä Eerikkilän markkinointitoimenpiteeksi ja siinä se kyllä onnistuu, sillä ainakin allekirjoittanut kiinnostui alueen uusista huviloista ja niiden yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista. 

Juoksugolf eli Speedgolf

Mitä tehdä, kun aika ei riitä golfin pelaamiseen ja lenkkeilyyn? Tietenkin ne pitää silloin yhdistää.

Matkaileva maratoonari on löytänyt peruslenkkeilyn oheisharjoittelumuodoksi Speedgolfin eli juoksugolfin. Speedgolfissa pelataan normaalia golfia juosten ja siinä tulos määräytyy käytetyn ajan (minuuteissa) ja lyöntien määrän summasta. 

Speedgolfissa saa sääntöjen mukaan käyttää maksimissaan seitsemää mailaa, jotka voi itse valita ja ne voi pitää kevyessä bägissä tai irrallaan kädessä. Allekirjoittanut on pelannut kaikki Speedgolfin kierroksensa kolmella mailalla. Parhaimmaiksi yhdistelmäksi on todettu 21-asteinen puu7, Pw ja putteri, joita kannan käsissä juostessa. Esimerkiksi puu3 ja rauta7 yhdistelmä oli aivan liian riskipitoinen yhdistelmä, vaikka lyönnit olisivatkin pitempiä.  

Sen lisäksi varusteina on kolme palloa ja griinihaarukka (Speedgolfissa pitää normaaliin tapaan korjata alastulojäljet, divotit ja haravoida bunkkerit yms.).

Mailoja ei saa kuvan tapaan (joka on otettu kierroksen päättymisen jälkeen) pitää greenillä, vaan ne pitää olla ulkopuolella. Käytännössä aamukasteessa pistän aina putterin maahan alimmaiseksi, sillä sen gripin kastumisessa on vähiten merkitystä. Puumailan grippiä yrittää aina pitää irrallaan maasta.

Speedgolf on aamuvirkkujen pelimuoto, sillä edes myöhään illalla ei kierrosta pääse normaalitilanteessa tyhjään kenttään pelaamaan, kun normaali golfkierros kuitenkin kestää neljä tuntia ja Speedgolfissa noin tunnin. Aamulla oman haasteensa tuo toki myös kenttähenkilökunta, joka ei odota näkevänsä pelaajia kentällä siihen aikaan. Mutta aina asiat ovat hyvin sujuneet, vaikka pientä odottelua voi tullakin. Varovaisuutta ja toisten huomioimista on Speedgolfissakin ehdottomasti noudatettava.

Kierrokselle tulee yleensä mittaa 8-9 kilometriä. Pelaaminen tuntuu vähän kuin pelaisi jääkiekkoa pitkillä vaihdoilla, kun sykekäyrät on aika poukkoilevia. Yllättävän kova keskivauhti golfkierrokselle kuitenkin tulee. Esimerkiksi alla olevalla kierroksella se oli 7,45 min/km, eli vain noin kolmenneksen hiljempaa kuin allekirjoittaneen tavallisella lenkillä (5,45 min/km). Lopussa väsymys alkaa hieman vaikuttamaan golfiin ja yleensä loppuun tulee muutamia tyhmiä virheitä, kuten missattuja lyhyitä putteja. Äkkiseltään silti virheiden määrää kuvittelisi väsymyksessä isommaksi, kun golf on kuitenkin pelinä aika herkkää touhua.

Yllä olevalla kierroksella aikatulos oli siis 66 (tasaminuutit ylöspäin pyöristettynä) ja lyöntejä kertyi 93 (oma Speedgolf ennätys Linna Golfissa) eli Speedgolf tulos oli 159. Se on 33 yli Speedgolfin par'in (72 lyöntiä + 54 minuuttia). 

Facebookin Korona-juoksuryhmä motivoi juoksemaan

Kun kaikki kevään juoksutapahtumat on peruutettu, tilalle löytyy uusia luovia ratkaisuja. Hämeenlinnalainen Antti Lindvall keksi perustaa Facebook-ryhmän Korona-juoksu, jossa lenkkejä pääsee juoksemaan ja vertailemaan muiden kanssa näin poikkeusaikanakin, kun juoksulenkki pitää suorittaa yksin tai korkeintaan pareittain.

Ryhmässä kootaan juoksijoiden juoksemia tuloksia neljältä eri matkalta: 5 km, 10 km, puolimaraton ja maraton. Näistä esimerkiksi kolme ensimmäistä muodostaa triplan ja kaikki neljä täyskäden.

Ryhmä keräsi nopeasti toista tuhatta jäsentä ja nyt jäseniä näyttää olevan 1869. Näistä yli 40 % on suorittanut vähintään yhden matkan. 

Ryhmässä on lomake, jolla oma tulos ilmoitetaan ylläpitoon. Lisäksi hyväksyttävä suoritus vaatii päivityksen ryhmään kellosta/sovelluksesta, jossa matka ja aika näkyvät (esimerkiksi alla oleva kuvaruutukopio Sports Trackerin sovelluksesta). 

Matkaileva maratoonari löysi ryhmän Hämeen Sanomien jutun perusteella juuri oman Korona-maratonin suorittamisen yhteydessä huhtikuun alussa. Päivitin maratonin ryhmään ja parin viikon palautumisen jälkeen suoritin viikon aikana myös kolme muuta matkaa, joten Korona-juoksun täyskäsi tuli suoritettua. 

Antti Lindvallin ohella ylläpidosta vastaa neljä muutakin henkilöä ja tilastojen kerääminen ja julkaiseminen on kyllä ylläpidon puolesta todella ahkeraa. Lisäksi tilastoja on todella monipuolisesti lajiteltuina. 

Korona-jouksuryhmä toimii toukokuun loppuun saakka, joten vielä sinne ehtii omia lenkkejä päivittää. 

Iso käsi ja kiitos lähtee vaivannäöstä ja hienosta ideasta Antti Lindvallille ja koko ylläpitotiimille! 

Hyrvälä City Marathon (epävirallinen) / kevät 2020

Koronavirus COVID-19 vaikutti kaiken muun lisäksi myös kevään 2020 maratoneihin. Käytännössä kaikki kevään maratonit peruttiin. Näin kävi myös Matkailevan maratoonarin kevään valinnalle, Bratislavan maratonille.

Koronaviruksen aiheuttaminen toimien ja rajoitusten kanssa tulee elää hieman erilaista elämää kuin mihin on tottunut. Ja tämä koskee lenkkeilyä siinä missä muutakin elämää. Ja koska koronalle ei saa periksi antaa, Matkaileva maratoonari osaltaan rikkoi kaikkia juoksemiseen liittyviä periaatteitaan ja juoksi maratonin kotiseudulla samana päivänä ja samaan kellonaikaan kuin maraton Bratislavassa olisi juostu.

Maratonin reitin suunnittelu oli yllättävän nopea prosessi. Siihen aikaa meni alle puoli tuntia ja siitäkin suurin osa meni googlemapsissa reitin "asetteluun", koska ajateltu reitti ei kulkenut ainoastaan autoteitä pitkin, vaan se myötäili myös Vanajaveden rantojen ulkoilureittejä. Juomapisteiden (perhe toimitti autolla juomaa) suunnittelukin meni näppärästi, kun asiaa saa miettiä tuttujen paikkojen kautta.

Suuri ero normaaliin maratontapahtumiin oli heti lähdössä. Lähtöalue Hattulassa, Hyrvälän kylän keskustassa oli täysin hiljainen, vaikka keväinen aamu oli upea. Paikalla oli vain allekirjoittanut. Yleisö loisti poissaolollaan eikä paikalla ollut muita juoksijoita, huoltojoukkoja, tv-kameroita tai bajamajoja.

En ollut kertonut juoksusta kenelläkään, perhettä varoittelin edellisenä iltana juomahuoltotarpeesta. Lähtöpaikalla tein päivityksen Facebookiin ja se johti juoksun aikana useampaan kohtaamiseen. Toinen tytär tuli juoma-auton kyydissä mukaan juoksemaan yhden juoma-aseman välin, yksi ystävä tuli pyöräilemään rinnalle muutaman kilometrin ja muutama ystävä tuli reitille kannustamaan. Useampikin henkilö yritti löytää maratoonaria reitin varrelta, mutta "ohjeet" (kuva reittikartasta päivityksessä) oli todella puutteelliset. Olen äärimmäisen kiitollinen ja otettu kaikista näistä, kuten myös kannustuksesta Facebookissa ja muissa kohtaamisissa!

Mitä maratonin juoksemisesta yksin kotimaisemissa jäi mieleen? Hulluinta tässä on se, että en oikein osaa edes vastata. Minä vain juoksin. Vaimo kysyi juoksun jälkeen, mitä ajattelin matkalla. En oikein osannut vastata siihenkään. En edes kuunnellut yhtään musiikkia eikä tullut oikein mietittyä työjuttuakaan. Ympäristöä tuli kyllä huomioitua ihan eri tavalla kuin muuten autolla ohi ajellessa ja lasten nallebongauksen nallet ikkunoilla ja parvekkeilla ilahduttivat myös juoksijaa.

Juoksisinko maratonin uudestaan? En, koska en juokse muitakaan maratoneja uudestaan. Enkä olisi tätäkään juossut, jos sää olisi ollut huono. Mutta jos Koronakriisi on jotain opettanut, niin enää ei voi olla täysin varma edes itsestäänselvyyksistä.

Omaa reittiäkään on vaikea arvioida, mutta vaikka kotiseuturakkaudenkin ottaa pois, niin kyllä Hämeenlinnan reittimaastot (linkki päivitykseen) juoksemiseen ovat parasta A-luokkaa. Kansallinen kaupunkipuisto on kyllä lenkkeilijän paratiisi. Ja kyllä reitin maaseutupätkillekin nättiä kylätietä riitti, kuten historiallinen Hämeen Härkätie.

Ja loppuun vielä kuva (yllä) maalilinjasta. Näettehän tekin maalinauhan roikkumassa tuossa suosikkimännyssäni?

Aika 4.19,12
Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018

Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009