Lenkkeily / Dubai ja Arabiemiirikunnat

Otsikko on hämäävä, mutta Yhdistyneet arabiemiirikunnat (tai Arabiemiraatit) tunnetaan Suomessa paremmin Dubain nimellä, vaikka todellisuudessa Dubai on vain yksi seitsemästä emiraatista.

Dubaihin tarjotaan nykyisin hyvin lentoyhteyksiä ja matkustus sinne on kasvanut paljon. Ensimmäinen visiittini Dubaissa oli 1997 ja kahdenkymmenen vuoden aikana kaupunki on lienee muuttunut eniten koko maailmassa. Lentoyhteyksiä on tullut lisää ja hinnatkin ovat hyviä, sillä itsenäisyyspäivän tienoilla lennon sai 209 eurolla. Toki Norwegianin lentoaikataulut ovat huonoja, kun saapuminen ja lähtö Dubaissa on keskellä yötä, mutta Finnairinkin tarjouksista lentoja saa noin 300 eurolla.

Matkailevalla maratoonarilla on vauhtia myös lomalla, sillä kolmen yön visiitillä otettiin haltuun kolme emiraattia.

Ras Al Khaimah / Marjan Island
Ensimmäisessä paikassa aamulenkkeilijää odotti melkoinen yllätys. Marjan Islandin (ihmisen tekemä "saari") hotellilta lenkille lähtiessä pääsi juoksemaan tartanilla. Ja sitä oli pitkästi. Marjan Islandilla on vasta rakennettu muutama hotelli, mutta puitteet esimerkiksi lenkkeilyyn on upeat. Saarelle menevän tien alusta oli hotellillemme noin 1,5 kilometriä ja koko matkalla oli mahdollisuus juosta yleisurheilukentiltä tutulla tartanilla. Tien päästä täysin piikkisuoraa tartania oli noin 900 metriä. En ole kyllä moiseen "hiittisuoraan" ikinä törmännyt, joten todellisille treenaajille mahdollisuudet on hyvät. Ilmeisesti juoksumatto jatkui pidemmällekin, mutta rakennustöiden takia katua oli revitty auki hotellimme kohdalta.

Matkaileva maratoonari ei kuitenkaan huippuolosuhteista välittänyt, sillä tien päässä alkoi aavikko. Pakkohan sinne oli päästä juoksemaan, sillä aavikolla en ollut koskaan ennen juossut. Reilun viiden kilometrin aavikkojuoksemisen perusteella hattua pitää nostaa niille ultraajille, jotka aavikkojuoksuja vetävät. Meno oli raskasta heti, jos autojen uralta lähtee sivuun tai tulee vähänkään tuulisemmalle paikalle, jossa hiekkaa on pöllynnyt autouralle.

Dubai

Dubai ei yleisesti ole lenkkeilijän unelmakohde. Pieniä puistoja on jonkin, mutta jalkakäytävät oli olemattomia tai niitä ei ollut ollenkaan ja liikenne oli vilkasta. Google Mapsin perusteella lenkkireittien tekeminen Dubaissa on hankalaa puutteellisten kävelyteiden takia.

Ykköspaikka lenkkeilijälle Dubaissa on hulppea The Walk Dubai Marinassa, jossa pääsee juoksemaan pilvenpiirtäjien keskellä Marinaa ympäri reilun seitsemän kilometrin verran. Maisemat ovat hulppeat ja autoista ei ole huolta. Marinan hotellien hinnat tosin ovat aika suolaisia. Myös Dubai Creekin varrella (ainakin lentokentän puolella) pääsee juoksemaan.

Toinen hyvä paikka lenkkeilijälle olisi varmasti Zabeel Park, joka on kohtuullisen lähellä World Trade Centerin isoja hotelleja. Zabeel Parkissa olisi oikein jogging trail ympäri puistoa. Sinne pääsy osoittautui vain mahdottomaksi. Puisto aukeaa vasta kahdeksalta aamulla ja pääportti oli silloinkin suljettuna. Juoksin seuraavalle portille ja tarjosin 5 dirhamin (n. 1,25 €) sisäänpääsymaksua lippuluukulle. Yllätyksekseni raha ei kelvannut lipunmyyjälle, sillä puiston pääsymaksun voi maksaa vain metrolipulla (NOL-lippu) eikä sisään ollut siten asiaa. Näin Zabeel Parkin juoksumahdollisuudet jäi testaamatta, mutta mukavalle puistolle se aitojen takaa näytti :)

Tosin Dubaissa keskipitkää lenkkiä vastaavat kilometrit täyttyvät helposti maailman isoimmassa (ja yliampuvassa) ostoskeskuksessa Dubai Mallissa (tai IBN Battutassa, Marina Mallissa, Mall of Emiratesissa tai mitä näitä nyt on...).

Abu Dhabi

Abu Dhabissa lenkkeilijän valinta on Cornichen alue keskustassa. Corniche Road ja Marina Villagen seutu tarjoaa hienot maisemat ja leveät juoksuväylät.

Harvassa paikassa pääsee nauttimaan yhtä aikaa merinäköalasta ja pilvenpiirtäjistä. Monikaistaisen tien vieressä juostessa liikenteen melusta toki tulee hieman miinusta, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Toki liikenne Abu Dhabissa on silti pientä Dubaihin verrattuna.

Muuten Abu Dhabissa on kyllä samaa ongelmaa kuin Dubaissa, mutta juoksemiseen näytti silti olevan paremmat mahdollisuudet kuin Dubaissa.

Matkasuositus lähtee Marjan Islandille, jos lomalla haluaa rentoutua. Arabiemiraatit hakkaa matkailevan maratoonarin mielestä Kanariansaaret aurinkovarmuutensa ja hienojen puitteiden puolesta. Myös kulttuuri on muuttunut paljon suvaitsevammaksi viime vuosina, mutta vieläkään kaikissa ravintoloissa ei esim. olutta saa. Doubletree Marjan Island oli mainio hotelli omalla yksityisrannalla ja pikkulapsille mainiolla vesipuistolla. Aamiaispöytä hotellissa oli yksi parhaista ikinä. Hotelli on myös mm. Aurinkomatkojen valikoimissa. Aikaisemmin olen pitänyt Dubaita aurinkolomakohteena, mutta nykyään se on kyllä enemmän puhdasta kaupunkilomaa.

Lontoosta pakit, Praha kutsuu

Viidennen kerran Lontoon maratonilta vastaanotettiin tällainen sähköposti, joten huhtikuussa ei ole asiaa Lontoon maratonille.

Ei nämä pakit viidennen kerran mikään ihme ole. Se on jopa erittäin todennäköistä. Tällä kertaa paikkojen arvontaan merkittiin 253.828 arpalipuketta. Paikkoja arvonnan kautta oli tämän vuoden maratonille tarjolla 18.000, joten sisäänpääsyprosentti jää alle kymmenen.

Toki Lontooseen pääsisi sisään hyväntekeväisyyskampanjoiden kautta, joille Lontoossa ohjataan paljon paikkoja. Se kuitenkin vaatisi keskimäärin n. 100 £ osallistumismaksuja ja 2 000 £ varainkeruun hyväntekeväisyyskampanjaan. Vetikko Travel on Lontoon maratonin suomalainen yhteistyökumppani ja heidän kauttaan maratonille voisi päästä, mutta Lontoon matkan hinta on 1.960 euroa yhdeltä hengeltä. Matkaileva maratoonarin tyypillisen Lontoon matkan lennot ja hotellit ovat kahdelta hengeltä olleet yhteensä noin 400-500 euroa, joten arvontoihin osallistutaan jatkossakin.

Koska Lontoon meni ohi, niin varamaratoniksi oli jo etukäteen päätetty Praha. Prahan maraton toukokuussa on saanut IAAF:n kultamitalin, joten järjestelyt ovat varmasti parasta A-luokkaa. Maratonin osallistujamäärä on rajattu 10.500 ja se alkaa jo olemaan yllättävän täynnä, sillä maratonin maksu 6.400 ilmoittautuneen jälkeen nousee 110 euroon ja sen siitä joutui jo nyt maksamaan.

Muuten Prahan matkan sai kohtuullisella kustannuksella, sillä Norwegianin lennot ja kolme yötä hyvätasoisessa MGallery By Sofitel -ketjun keskustahotellissa aamupaloilla sai kahdelle hengelle yhteensä noin 550 euron kustannuksilla.

Kevään maratonin kiinnittämisen kunniaksi kävin eilen lenkillä ensimmäistä kertaa Budapestin maratonin jälkeen. Maratonista oli aikaa 10 päivää ja Budapestin jälkeen jalat ovat tuntuneet paljon normaalia maratonin jälkeistä aikaa paremmalta (kompressiosukat taitaa oikeasti auttaa). Siitä huolimatta juoksu tuntui todella vaikealta ja 8 kilometrin lenkin jälkeen tuntui, että olisi kaikkensa antanut. Ja kun kelloon katsoi, niin keskiaika kilometrille oli 6,14 min/km, kun se Budapestin maratonilla oli 5,31 min/km. Kyllä se palautuminen vain aikansa ottaa.

Budapest marathon - syksy 2016

Budapestin maraton oli positiivinen yllätys, vaikka ei se nyt maailman suurimpia maratoneja olekaan. Tosin samaan hengen vetoon on todettava, että ei odotuksetkaan nyt maailman suurimmat olleet.

Maan yleiseen hintatasoon nähden maratonin osallistumismaksu (n. 85 €) oli suuri. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen, että osallistumismaksu sisälsi ruuan pasta partyssä (ruokajuomanakin sai jopa oluen). Numeroiden haku oli isoista teltoista Sankareiden aukion vieressä (Hösök Tere), exposta ei ehkä voi puhua. Lauantaina oli hieno huomata, että aukiolla oli täysi säpinä päällä, sillä puistossa järjestettiin koko viikonlopun erilaisia juoksutapahtumia mm. kouluryhmille.

Maratonin suurin ruuhka koettiin sunnuntaiaamuna jo ennen starttia, kun Hösök Terelle menevä vanha metrolinjan lyhyet metrot oli tupaten täynnä. Itse juoksu olikin sitten yllättävän ruuhkaton. Starttilinjan yli pääsi viisi minuuttia kärjen jälkeen.

Hösök Tereltä lähdettäessä reitti lähti Budapestin "ykköskatu" Andrassy Utia keskustaan päin. Leveä katu (joka on itse asiassa listattu myös Unescon maailmanperintökohteeksi) oli erinomainen juoksun alkuun. Andrassy Ut on hieno, siinä on tilaa ja ensimmäiset kolme kilometriä oopperatalolle oli loivaa alamäkeä, joten juoksu lähti helposti rullaamaan.

Oopperatalolle pitää antaa pisteet, sillä oopperan portailla oli talon väestä koottu noin 30 hengen kuoro laulamaan. Loistavaa mainosta oopperalle! Alkumatkalle nähtävyyksiä reitillä oli paljon, sillä siinä juostiin mm. ketjusillalla ja Budapestin linnan maisemissa (ei sentään mäelle noustu).

Reitin ylivoimaisesti hienoin osuus oli 15-25 km kohdalla. Silloin juostiin Budan puolella aivan Tonavan rannassa kymmenen kilometrin pätkä Margaretin saaren pohjoispuolelta aina Kopaszi-gatin puistolle saakka. Siinä ei liikenteen äänet kuuluneet ja oli uskomattoman rauhallista ja hiljaista juosta virtaavan veden reunaa pitkin aivan eurooppalaisen suurkaupungin sydämessä.

Myös Pestin puolella juostiin pari kilometriä Tonavan vartta pitkin, mutta siellä ei niin lähelle Tonavaa päässyt. Lopussa viimeiset neljä kilometriä juostiin kaupunginpuistossa.



Huoltopisteistä Budapest saa isot plussat. Niitä oli nomaalia enemmän (noin 4 km välein, yleensä 5 km välein) ja joka lähes pisteellä oli "täysi tarjoilu" (vesi, urheilujuomat, banaanit, rusinat yms.). Vessoja oli lähtöpaikalla riittävästi ja matkallakin jonkin verran.

Kaikesta hyvästä huolimatta Budapestillä on vielä matkaa IAAF:n mitalimaratoniksi. Isoimmat puutteet ovat väliaikojen täydellinen puuttuminen (Facebook/Twitter-seurannasta puhumattakaan) ja "vastaanjuoksu" muutamassa kohdassa maratonia. Matkalta ei saanut väliaikoja mistään, ainoan kerran "ajanottomaton" yli mentiin 27 km kääntöpaikassa. Kelloja ei ollut kuin lähdössä ja maalissa. Pisin tien jakaminen vastakkaisiin suuntiin juoksijoiden välillä oli vajaan parin kilometrin pätkä noin 25-29 km. Kohtuullisen kapeat väylät oli merkattu harvakseltaan muovitötteröillä, joista monet olivat kaatuneet. Tiet oli osittain käytössä eikä parkissa olevia autoja oltu putsattu reitiltä (IAAF:n vaatimukset). Yleisesti väylät olivat kyllä riittävän leväitä. 

Oma juoksu meni hienosti ja tuloksena oli oma ennätys 3.53,00. Tiesin olevani kunnossa, mutta parin viikon kovat niska-hartiat säryt huolettivat. Haaveena oli 3.55. Budjetoin tahdin niin, että ensimmäiset 35 km menisi 5,30 min/km vauhtia ja loput 6,00 min/km tahdilla. 35 kilometrissä olin aikataulua edellä vajaat kaksi minuuttia ja se piti loppuun asti. Alle 5,30-tahtia pystyin pitämään 31 kilometriin asti (kilometriajat 5,15-5,25 välissä). Pari viimeistä kilometriä meni yli kuuden minuutin.

Tuskaisen ja yllättävän hetken koin noin 40 kilometrin huoltopaikalla, kun muovimukin reuna tuli juomisen jälkeen ihan veriseksi. Sylki oli myös punaista. Ensin sitä mietti, että lopetanko heti vai kävelenkö maaliin, jos verta tulee suusta. Taskussa oli paperia ja pyyhin sillä suun. Verijäljistä huomasi, että veri taitaa tulla huulesta ja niin olikin. Ylähuulen toinen kulma oli auennut aika lailla, mutta sehän ei juoksemista pysäyttänyt. Vedellä pienet pesut ja tassua taas toisen eteen.

Maratonin palautusjuomat nautittiin Bryan Adamsin konsertissa. Paikallisessa Hartwall Areenassa tuoppi olutta maksoi lähes kaksi euroa, mikä oli kaupungin halvimpia hintoja. Uskomatonta bisnestä.

Sports Tracker

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Seuraavana Budapest

Nyt on syksyn maratonmatka varattu ja kohteeksi valikoitui Budapest 9.10.2016.

Lopullinen valinta suoritettiin Frankfurtin, Budapestin ja viime päivityksessä tehdyn listan ulkopuolisen Munchenin välillä, sillä kaikkiin tuli hyviä lentotarjouksia. Air Balticillä olisi päässyt Saksaan 140 eurolla, mutta siinä miinuksena on välilasku ja erittäin aikainen (05.30) aamulento lauantaina. Vaa'an Budapestin suuntaan käänsi Finnairin tarjoukset, kaverin lähtö huoltojoukkoihin sekä maratonin jälkeisenä iltana Budapestissä oleva Bryan Adamsin konsertti. Ja kyllähän Unescon maailmanperintökohde Budapest on kaupunkina paljon Frankfurtia upeampi.

Vaakakupissa painoi myös se, että pari viikkoa sitten pitkällä lenkillä rupesin laskeskelemaan, että 12 juoksemastani maratonista pääkaupunkeja on ollut peräti kahdeksan (Wien, Tukholma, Berliini, Pariisi, Rooma, Amsterdam, Tokio, Madrid), vaikka niitä ei ole aiemmin erityisesti haettu. Nyt haetaan ja Budapestista saa täten haltuun yhdeksännen pääkaupunkimaratonin ja 11. maan.

Hotellia etsiessä tuli yllätyksenä esiin, että Budapestin Radisson Blun bonuspisteveloitukset ovat todella alhaiset, vaikka huonehinnat olivat lähes Helsingin tasoa. Bonusyön sai 15.000 pisteellä, jolla saa huoneen esimerkiksi Tallinnan keskustasta sivussa olevasta Park Innistä. Helsingin keskustan Radissonien pisteveloitukset ovat 40.000-50.000 välillä. Bonusreissusta ei silti voi puhua, kuten Chicagon maratonilla syksyllä 2013. Viikon Chicagon reissussa lennot (SAS) ja hotellit (Doubletree) maksoi yhteensä 55 euroa, kiitos molempien bonuspisteiden.

Maratonin valinnan vaikeus

Nyt olen ollut uuden pulman edessä. En tiedä, missä syksyllä haluaisin maratonin juosta. Aiemmin syksyn ja kevään maratonit on ollut varattuna vähintään puoli vuotta etukäteen. Toki huomioitavaa myös on, että ei maraton nyt kaikki kaikessa reissussa ole, mutta ei tämä pyörittely ole mistään kotoisin. Edullisesti pitäisi päästä ja muutakin tekemistä pitäisi olla kuin maraton, vaikka lähtökohtaisesti kahden yön/kolmen päivän reissuja sitä katselee.

Vaihtoehtoja on pyöritelty jo muutaman kuukauden. Niitä on mm.

1) Ateena Classic marathon 13.11.
Olisi ykkösvaihtoehto, sillä Ateenassa en ole koskaan käynyt. Maraton olisi tarunhohdokas Marathonista Ateenaan.  Ongelma vain on, että Ateenaan haluaisi mennä vaimon kanssa ja tällä kertaa kalenterit eivät osu yksiin. Ehkä sitten ensi vuonna...

2) Istanbulin maraton 13.11.
Tänne saan mennä yksin ja pitkään olin vähän menossakin. "Konstantinopoli" lienee yksi historiallisimmista kaupungeista, joissa ei ole tullut käytyä. Maratonilla spesiaalia on se, että lähtö on Aasiasta ja maali on Euroopassa. Se lienee ainoa kahden maanosan maraton. Terroristi-isku ei vielä pysäyttänyt suunnitelmia, mutta vallankumous oli ehkä vähän liikaa.

3) Varsovan maraton 25.9.
Varsova tulisi tämän hetken kuntoon nähden ehkä vähän liian nopeasti. Finnairin plussapistelentona (Puolan pisteveloitukset samat kuin Pohjoismaiden lennoilla) tämä oli mielenkiintoinen, mutta bonarilentoja ei ole enää saatavana. Hotellitkin olisi erittäin edullisia ja maratonin reitti on ihan ok. Varsovan maraton on yllättävän iso, noin 7000 juoksijaa.

4) Frankfurtin maraton 30.10.
Ajankohta olisi hyvä, mutta Frankfurtia pitää Saksan bliisuimpana isona kaupunkina. Se ei ole oikein säväyttänyt koskaan. Plussaa on helpous ja halpuus. Saksassahan kaikki aina toimii ja tietysti maratonillakin on IAAF:n kultainen mitali. Lennot, hotellit ja ruuat on ihan edullisia ja Bundesliigan matsi olisi lauantaina Mainzissa. Maratonilla on nopea reitti, mutta eipä nuo ennätykset motivaattori enää oikein ole.

5) Lissabonin maraton 2.10.
Lissanbonin maraton olisi hieno, mutta yli 400 euron lennot vetää maton alta. Kaupungissakaan ei ole tullut käytyä kuin ohikulkiessa.

6) Venetsian maraton 23.10.
Paljon kehuttu ja reitiltään Venetsian maraton olisi upea. Olisi maratonina Lissabon tavoin kiinnostava, mutta lennot on kalliit ja välilaskulliset. Hotellit vielä kalliimmat. Joskus joulukuun alkupäivinä Venetsiassa käyminen ei ollut maailman ylentävin kokemus, kesäkaupungilta se tuntuu ihan siinä missä kuin Hankokin.

7) Oslon maraton 17.9.
Oslo tulee Varsovan tavoin ehkä liian nopeasti, mutta lennot olisi tosi halpoja ja Norjan kruunu on tällä hetkellä niin heikko, että majoitustakin saa kohtuuhintaan. Kohtuuhintaista ruokaa ja olutta Oslossa ei ole toki nähtykään. Maratonin reitti ihan hyvä, mutta miinusta tulee kahdesta kierroksesta samalla lenkillä.

8) Brysselin maraton 2.10.
Vähän sama vika kuin Frankfurtissa, kaupunki ei tunnut maailman eniten säväyttävältä. Belgialaiset luostarioluet on toki parasta A-luokkaa, mutta ei niistäkään voi ylenpalttisesti nauttia maratonmatkalla.

9) Budapestin maraton 9.10.
Tämä viikonloppu on vähän huono, mutta ei mahdoton. Maratonin reitti on harvinaisen kiemurteleva, mutta kuitenkin siinä juostaan paljon Tonavan rantaa. Parilla reissulla Budapestissa on tullut juostua aika paljon, joten juoksumaastot on ehkä turhan tuttuja.

 

Varusteeni maratonilla

Minulta on viime aikoina parikin kertaa kyselty, millaisilla varusteilla juoksen maratonin. Lyhyt vastaus on ollut, että nyt kysellään väärältä mieheltä. Minulla varusteet eivät ole "viimeisen päälle". Ohessa esittelyssä maratonilla käyttämäni varusteet.

Kengät:
Kengät on tärkein varustus maratonilla ja ne ei saa pettää. Siinä se minun ongelma sitten onkin, sillä aika leveän lestin omaavana kenkien etsintä on ollut vaikeaa.

Olen juossut kaikki 12 maratoniani samoilla Niken Tailwind 2009 tossuilla. Nyt niiden kanssa alkaa jo olemaan ongelmaa, sillä pohjat ovat kuluneet aika sileiksi, vaikka viimeisen vuoden aikana en ole niillä muuta juossut kuin maratonit ja pari lenkkiä ennen sitä.

Olen vuosien varrella ostanut ties kuinka monet kengät (mm. parit Asicsit, parit Adidakset ja Nike Zoom Elite), mutta mihinkään ei ole ollut riittävästi luottoa maratonia varten. Kaupassa kaikki ovat tuntuneet hyviltä, mutta pidemmillä lenkeillä on tullut ongelmia. Esimerkiksi Asics Nimbus pitäisi olla kaikin puolin hyvä kenkä ja hyvältä ne tuntuivat kaikin puolin. Nimbukset kuitenkin pettivät Toijalan 26 kilometrin hölkässä (alkoivat hiertämään reilun 20 km jälkeen) sekä kerran pitkällä 20 km lenkillä. Tämän takia niitä tulee käytettyä vain lyhyillä lenkeillä ja samaa ongelmaa on ollut muidenkin kenkien kanssa. Jotain sitä pitäisi pikku hiljaa keksiä, mutta ehkä vanhoilla tussuilla vielä yksi maraton menee...

Paita:
Juoksupaitoina käytän lähinnä juoksutapahtumista saatuja paitoja. Niissä en ole huomannut pahemmin eroja. Kuitenkin Puman paidat ovat minulla hiertäneet nännejä selvästi muita enemmän :)
Maratoneissa juoksupaitana olen käyttänyt Lontoon puolimaratonilta kotiin postitettua paitaa, vaikka isän kuoleman takia juoksu ja koko Lontoon matka jäi väliin. Paita on erikoinen yhdistelmä bambua (55%) ja kierrätettyä polyesteriä (45%) ja se tekee siitä erittäin miellyttävän tuntuisen päällä.

Housut:
Housuissa en ole kokenut isoja eroja. Useimmat maratonit olen juossut Adidaksen shortseilla, joissa on normaalista juoksushortseista hieman "tiiviimmät" taskut. En tykkää pitää puhelinta käsivarsikotelossa ja taskut ei saa olla liian isot ettei puhelin hölsky. Niken juoksutrikoilla on myös muutama maraton juoksu kylmemmällä ilmalla.

Sukat:
Sukat taitaa olla juoksuvarusteistani ainoa ns. hightech-tuote. Käytin ensimmäistä kertaa Bauerfeindin kompressiosukkia keväällä Madridin maratonilla ja ne toimivat kyllä erinomaisen hyvin. Jalat tuntuivat palautuvan juoksusta paljon paremmin kuin aikaisemmin normaaleilla sukilla. Alkuun käyttöönotossa ne tosin tuntuivat erikoisilta ja ensimmäisillä lyhyillä lenkillä sukat tuntuivat siltä, että näistä ei mitään tule. Kuitenkin juoksumatkan mennessä yli 10 kilometrin olin täysin vakuuttunut sukkien toimivuudesta ja siihen saatiin myös vahvistus Madridin maratonilla, kun jalkojen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Tosin varmuuden vuoksi Madridissa minulla oli toisessa taskussa läpi juoksun normaalit juoksusukkani, mutta ensi kerralla sitä ei enää tarvitse tehdä.

Muut varusteet:
Lippis ja ranteissa olevat hikinauhat kuuluvat maratonin must-varusteisiin. Jos sää on ollut juoksussa viileämpi, olen pitänyt myös ohutta juoksutakkia varustuksessa. Usein se on kyllä kulkenut mukana lanteille kiedottuna. Niin hullua kuin se onkin, niin luottojuoksutakkini on Lidlistä ostettu Crivitin takki. Juoksuvaatehyllystä löytyy kyllä Niken ja Adidaksenkin ohuita juoksutakkeja, mutta tämä Lidlin takki on ollut ihan ässä.
Maratonille lisäksi teippaan molemmista jaloista isovarpaan, pikkuvarpaan ja nimettömän varpaan. Lisäksi teippaan nännit ja yhden isomman luomen käsivarren päästä, joka on auennut joskus. Nivusiin laitan rasvaa. Taskuun otan mukaan pari tavallista laastaria, rakkolaastarin ja kymmenen euron (tai vastaavan) setelin.

Lenkkeily / Oulu

Junassa Ouluun matkustaessa yritin googlettaa Oulun lenkkimaastoja. Se osoittautui haastavaksi, sillä ainoastaan kaupungin sivuilta löytyi kolme suositusreittiä pyöräilijöille. Viikon työmatkan aikana näitä reittejä yritin soveltuvien osin toteuttaa.

Oma suosikkireitti Oulussa oli ehdottomasti Oulujoen ja Nallikarin yhdistelmä. Keskustan hotelleista lähtiessä Hupisaarten kautta juoksin Oulujoen rantaan. Oulujoen pohjoispuolta pääsi juoksemaan hienoissa maisemissa aivan joen vartta pyörätietä Möljän sillalle asti (loppuosassa aivan uutta kävely-/pyörätietä).

Möljän sillalta pääsi joen eteläpuolen vartta juoksemaan ja siitä jatkamaan matkaa Nallikarin näköalapaikoille asti.

Nallikarissa oli rannalla oli mukava juosta ja ilma tuntui todella raikkaalta jäiden lähdön aikoihin.

Nallikarilta kannattaa suunnata suoraan Pikisaarta ja keskustaa kohti. Etelään päin mentäessä juoksureittejä on rantaa pitkin jonkin matkaa aina lintutornille asti, mutta karttaa katsomalla sitä ei tajunnut, että Vihreäsaaren satama-alueelle ei pääse juoksemaan.

Korkeasaarensillalta avautui hienot näkymät ja Pikisaaressakin oli omanlaisensa, hieman pittoreski tunnelma juosta. Tälle lenkille tuli matkaa n. 11 kilometriä.

Toinen pyöräilylenkki oli Oulunjoen reitti, mutta se alkoi vähän keskustan itäpuolelta. Itse tykkään virtaavasta vedestä ja lähdin keskustasta juoksemaan Oulujoen vartta itään. Juoksin Erkkolansillalle asti (josta varsinaisen Oulunjoen reitti vasta alkaa), mutta joen pohjoispuolella Tulliväylän jälkeen joen rannassa ei päässyt juoksemaan käytännössä lainkaan. Takaisin tullessa joen etelärannalla oli paljon paremmat mahdollisuudet juosta joen rantaa pitkin.

Kolmas suositeltu reitti oli kahden järven reitti (17km). Kartalta katsottuna se ei vaikuttanut houkuttelevalta, koska se näytti siltä, että siinä juostaisiin asuinalueiden keskellä. Keskustasta yliopistoalueelle juostessa kuitenkin yllätti, ettei siinä pahemmin kerrostalojen välissä juostu, vaan enimmäkseen metsäisiä kevyen liikenteen väyliä pitkin. Toki nelostien äänet kantautuivat aika pitkälle. Juoksin reittiä neljäntenä lenkkipäivänä Oulussa ja hyydyin yliopistoalueen jälkeen, palasin samaa reittiä takaisin ja jätin kahden järven maisemat kiertämättä.

Opasteista pitää Oulun kaupungille antaa kiitosta. Niitä oli hyvin tarjolla varsin tiiviiseen tahtiin. Niissä oli lähes aina myös matkamerkinnät. Lisäksi Toppilan-/Hietasaaren alueella oli hyvin merkittyinä kaksi eri reittiä saaren ympäri.

Suosikkilenkki Sports Trackerissa: http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/57050d57e4b0f036342e7404

Oulun kaupungin pyöräilyreitit: http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=0040f6bf-f465-4e1b-8078-783e193e171f&groupId=64248

Madrid marathon - kevät 2016

Madridin maraton rokkasi! Madridin maraton kuuluu Rock 'N' Roll-maratonsarjaan. Madridissa oli hieman normaalia enemmän bändejä oli reitin varrella esiintymässä, mutta muuten sarja ei erityisemmin juoksijalle näyttäytynyt.

Madridin maratonilla reitti on kieltämättä hieno. Itselleni visiitti Madridiin oli kolmas, mutta vasta maratonin myötä Madridin kaupungin iso koko ja hienous aukeni toden teolla. Reitti toi esiin Madridin erilaiset kasvot ja kaupunginosat. Erityismaininta pitää antaa myös siitä, että reitti oli viety aivan kaupungin ytimeenkin (mm. Puerta del Sol, Gran Via ja kuninkaanlinna).

Vaikka reitti on hieno, se on haastava. En suosittele Madridia ensimmäiseksi maratoniksi korkeuserojen takia. Alussa viisi ensimmäistä kilometriä on loivaa nousua, joten liika innokkuus alussa voi kostautua. Ehkä rankempi yhtäjaksoinen loiva nousu on n. 35-40 kilometrin välillä. Haastavat viimeiset kilometrit taisivatkin tehdä monelle ennätyksen tavoittelijallekin epämiellyttävän yllätyksen. Ainakin itsestä tuntui, että selkiä tuli vastaan normaalia enemmän, toki oma vauhdinjakokin oli ollut normaalia rauhallisempi.

Reitti pyörähti myös Casa de Campon isossa puistossa, joten kaupunkimaisemien lisäksi saatiin juosta hieman myös luonnon helmassa.

Lähtö- ja maalialueet olivat myös hienoilla paikoilla. Lähtö oli Pradon museon edestä ja leveällä Paseo del Pradon kadulla ei pahoja ruuhkia ensimmäisillä kilometreillä ollut eikä matkan aikana tuntunut, että muita juoksijoita olisi joutunut pahemmin väistelemään.

Maali oli El Retiron upeassa kaupunkipuistossa ja kauniina kevätpäivänä juoksijat jäivät urakan jälkeen jopa chillailemaan puiston nurmikolle ja kahviloihin. Sellaista en ole kyllä aiemmissa maratoneissa huomannut tai ainakaan kiinnittänyt siihen huomiota.

Huomioitavaa Madridin maratonissa on, että siinä on monesta muusta kaupunkimaratonista poiketen sarjat täyspitkälle ja puolikkaalle maratonille. Tämä oli myös yksi syy tulla Madridiin juoksemaan, sillä ensimmäiset 13,5 kilometriä juoksin puolimaratonia juosseen ystäväni kanssa. Tämän jälkeen puoli- ja täysmaratonin reitit eroavat.


Järjestelyt toimivat ihan ok. Numeroiden haku sujui ilman jonoja ja Adidaksen juoksupaita oli laadukas. Vessoja oli etelä-eurooppalaiseen tapaan aivan liian vähän. Huoltopisteitä oli riittävästi. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen, että vettä tarjoiltiin muovipulloista. Huoltopisteillä tarjonta oli ehkä normaalia suppeampaa, sillä veden ja urheilujuoman lisäksi oli tarjolla vain banaaneja joissain pisteissä. Huoltojoukkojen toiminta ansaitsee kiitoksen. Huoltojoukot oli liikkeellä rullaluistimilla ja heitä oli aika paljon. Huoltojoukot esimerkiksi ruiskuttivat tarvitsijoille jalkoihin kylmäspraytä.

Itselleni Madridin maraton oli kahdestatoista juoksemastani maratonista helpoin. Ystäväni kanssa juostessa juoksuvauhti oli ensimmäisen kolmanneksen normaalia hitaampi. Se oli hyvä asia, sillä tiesin etten ole ennätyskunnossa eikä myöskään Madridin reitti olisi tarjonnut ennätykseen mahdollisuutta. Kerrankin tuli nautittua juoksemista koko rahan edestä.

Aika 4.18,12
Sports Tracker http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/571d2ef9e4b01abe9f2c90be

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Edinburgh

Jalkapallon Koillis-Englannin derby eli Newcastle-Sunderland ottelu johti matkaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien pohjoisempiin osiin. Newcastle ei kaupunkina kiinnostanut, sillä Edinburgh vaikutti kaupunkina paljon kiinnostavammalle.

Edinburgh olikin positiivinen yllätys. Kaupunki oli brittiläiseksi kaupungiksi kaunis ja historiaa täynnä. Lenkkeilijälle Edinburgh tarjosi hyvin erilaisia vaihtoehtoja juoksemiseen ja tutustumiskierros tislaamossa tarjosi hyvän vaihtoehdon aamulenkistä palautumiselle.

Kaupungin saa hyvin haltuun aamulenkillä kaupungin keskustassa. Nähtävyydet saa hyvin bongattua reilun viiden kilometrin lenkillä Princess Street Garden - Edinburghin linna - Royal Mile - Carlton Hill - George Street.

Princess Street Gardenista avautuu hieno näkymä ylös linnalle, mutta puisto on vähän pieni pelkästään siellä juoksemiseen.

Puiston takaa pääsee nousemaan ylös linnan pihalle ja siitä on mukava jatkaa juoksemista Royal Mileä pitkin alamäkeen. Royal Milen alkupää on upeaa seutua St. Gilesin katedraaleineen.

Royal Mile päättyy Skotlannin parlamenttirakennukseen ja upeaan Holyroodin palatsiin, joka toimii kuningattaren Skotlannin residenssinä.

Tämän jälkeen suunnataan taas ylämäkeen kohti Carlton Hilliä, jonne juostaan hienon Royal Terracen kautta. Carltonin Hillille lasketaan vielä pieneksi kukkulaksi Edinburghisssa, mutta sieltäkin aukeaa hienot maisemat kaupungin yli merelle asti. 

                          

Kukkulan päällä on mm. Skotlannin kansallismonumentti ja Nelsonin monumentit.



Kun merkittävimmät nähtävyydet on ensimmäisen päivän lenkillä nähty, on aika suunnata edinburghilaisten suosimaan vapaa-ajan puistoon Holyrood Parkiin. Isossa Holyroodissa lenkkipolkuja löytyy jokaiseen makuun ja niitä risteilee siellä paljon. Holyroodissa on isoja ja pieniä kukkuloita, joista voi valita itselle sopivimman.

Korkein kukkuloista on Arthur's Seat, jonka huipulle nousu pisti läähättämään. Matkailevan maratoonarin kunto ei riittänyt yhtä mittaiseen juoksuun huipulle asti, vaan välillä piti vaihtaa kävelyksi. Tosin viimeisen nousun osalta varsinaista tietä ei ole, vaan polku on melkoisen kivikkoinen, jossa juokseminen on vaikeaa.

Sports Trackerin mukaan korkeuseroa puiston alaosasta Arthur's Seatin huipulle kertyi n. 220 metriä. Huipulle tuli Matkailevan maratoonarin siellä kuvatessa yksi vanhempi herrasmies. Keskustelu hänen kanssaan jäi kuitenkin hyvin epämääräiseksi. Skotlannin murteesta on muutenkin välillä vaikea saada selvää. Siihen kun yhdistetään vielä nousun jälkeinen kova syke ja hengästyminen, ei keskustelusta oikein mitään tullut :)

Seuraavaksi Madridiin

Seuraava maraton on lyöty lukkoon. Huhtikuun lopulla lähden juoksemaan Madridin ympäri.

Toivottavasti tällä kertaa pääsisin Madridissa juoksemaan. Keväällä 2013 olin menossa Madridiin juoksemaan, mutta vatsatauti iski maratonin viikolla ja tiistaista perjantaihin mikään ei pysynyt sisällä. Lauantaina Madridissa kävin kyllä lunastamassa juoksunumeron. Ajattelin juosta vajaan 15 kilometrin lenkin ja hypätä pois hotellin kohdalla, mutta lopulta jäi sekin tekemättä. Muistoksi Madridista jäi laadullisesti yksi parhaista maratoneilla saaduista juoksupaidoista sekä hieno kahvimuki. Viime kerrasta myös Atletico Madridin ja Real Madridin paikallispeli jäi mieleen hienona kokemuksena.

Madridin maraton tuntui edelleen kiinnostavalle, sillä reitti Madridissa on hieno. Madridin marathon kuuluu EDP Rock'n'Roll-sarjaan ja tämän sarjan maratoneja en ole koskaan juossut. Myös järjestelyt tuntuivat Madridissa viimeksi toimiville. Madridissa on jo nyt mm. julkaistu sovellus matkapuhelimeen, jossa voi seurata livenä haluamasi juoksijan menoa kartalla. Tapahtumaan siis panostetaan monessa mielessä. Kevään maratonin valinnan loppusuoralla Madridin kanssa kilpaili Praha ja Hampuri, mutta ne jäävät valloitettaviksi tulevaisuudessa.