lauantai 26. syyskuuta 2015

Kampanja NYCM: Mitä maraton vaatii?

Minua on pyydetty kampanjan kirjoittamaan kahdesta asiasta: matkasuunnitelmasta ja siitä mitä maraton vaatii. Matkasuunnittelmasta on tullut useampikin pyyntö ja olen kysyjille luvannut kirjoittaa siitä heti, kun se on valmis.

Maratonin vaatimuksista olen huono kirjoittamaan. Helsingin Sanomien hyvä juoksublogi http://www.hs.fi/blogi/juoksublogi/a1305986453600?ref=hs-art-luetuimmat-8 vastaa varmasti kysymyksiin paremmin kuin tällainen sunnuntaihölkkääjä.

Omasta mielestäni matka ei tapa vaan aika. Jos vain paikat kestää, niin maraton on juostavissa läpi kohtuullisella treenamisella. Treenaamisessa omasta mielestäni tärkeä asia on väsyneenä juokseminen. Lähde lenkille silloin tällöin myös kun ei oikein huvita tai kun jalat tuntuvat työpäivän jälkeen väsyneiltä. Tällöin ei tarvitse pitkiä lenkkejä vetää, vaan maratonin viimeisen 10 km tunteen saa juoksuun helpommalla. Ja sen kun taistelee läpi, niin fiilis on hyvä.

Minulla juokseminen on pitkälti tasavauhtista yksinäistä juoksemista omalla vauhdilla, joka kulloinkin tuntuu hyvältä. Lenkkikilometrimääräni ovat kaukana esimerkiksi HS:n blogin suosituksista. Keskiarvokuukauden juoksukilometrit lienee vähän yli 100 km ja yli 15 kilometrin lenkkejä juoksen erittäin harvoin. Pari kuukautta ennen maratonia määrät kasvaa ja kuukauden keskiarvot pyörii 150 kieppeillä. Esimerkiksi nyt syyskuusta kuusi kuukautta taaksepäin kilometrimäärät näyttää olevan 150, 139, 119, 95, 102 ja 101.

Viikon lenkkikuva:














Harvalla golfkentällä pääsee juoksemaan, mutta Aulangon Hugo-kentällä sekin on mahdollista. Aulangon kenttä on Suomen toiseksi vanhin ja alkuperäisessä asussaan säilyneenä kenttänä se on Suomen vanhin. Kenttä perustettiin 1940 ja kentän on suunnitellut skotlantilainen Mr. Smith. Aulangon hotelli valmistui 1938, joten tukitoimintoja Suomen vanhimmalle alun perin hotelliksi suunnitellulle rakennukselle mietittiin jo tuolloin. Sodan aikana golfkenttä otettiin viljelysmaaksi ja golfin käyttöön kenttä palasi 50-luvulla.
Olympiaperinteitäkin Aulangolla on, sillä Aulanko toimi Helsingin olympialaisten viisiottelijoiden kisakylänä 1952. Golfillisesti Hugo-kenttä on edelleen haastava, vaikka pituutta kentällä ei nykypäivän vaatimusten mukaisesti olekaan. Jyhkeät tammet puuttuvat peliin ja pienet greenit ovat haastavia.

Lahjoituksia kampanjaanhan pystyi tekemään täällä

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kampanja NYCM: Haastajasta haastetuksi

Hyväntekeväisyyskampanja on ollut olemassa reilun viikon ja palaute on ollut positiivista, kiitos siitä kaikille! Kampanja on saanut kuitenkin yllättävän käänteen, sillä olen tullut haastajasta haastetuksi.

Kolme ystävääni lupasi osallistua kampanjaan eurolla per alle neljän tunnin juostu minuutti ja yksi kaveri lupasi tilittää kampanjaan kolme euroa per alle neljän tunnin juostu minuutti.

Olen otettu näistä haasteista ja niihin tartutaan ilman muuta. On enemmän kuin hienoa, että kampanjassa halutaan olla mukana. Neljän tunnin alituksessa on kuitenkin montaa mutkaa matkassa, vaikka Tampereen puolimaratonin perusteella kunto on tässä vaiheessa sellainen, että neljän tunnin alitus voisi hyvinkin olla mahdollista.

Mutkat:
1) Kyky. Olen vain kerran juossut alle neljän tunnin (3.57,49), Amsterdamissa viime syksynä http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2014/10/ix-amsterdamin-marathon-syksy-2014.html. Nizza-Cannesissa sitä yritin syksyllä 2012 siinä onnistumatta.
2) Ruuhkat. New Yorkin maratonilla on 55.000 osallistujaa. Se on sellainen määrä, että ruuhkien osuuskin ratkaisee paljon. Esimerkiksi Chicagon ihmismassan seassa ohittelu ensimmäisen kuuden-seitsemän kilometrin aikana oli lähes mahdotonta.
3) Sää. Sitä ei voi ikinä tietää. Pieni tihkusade on vielä oikein hyvä sää, mutta kun vettä tulee kovaa, niin siinä laskee vauhti ja fiilis. Esimerkiksi Roomassa liukkailla mukulakivikaduilla juokseminen oli vaikeaa.
4) Tukijoukot. Olen liikkeellä yksin toisella puolella maapalloa. Ei siinä revitä kropasta kaikkea irti tai oteta missään vaiheessa turhia riskejä.
5) Aikaero. Lyhyellä matkalla seitsemän tunnin aikaero voi tehdä tepposet, mutta tuskin se länteen mennessä ongelmia tuottaa.

Mutkien listaaminen alkoi kyllä jo tuntumaan Suomen taloustilanteen esittelyltä, tummat pilvet vie tilan auringon paisteelta. Näin kai se on suomalaiseen kansanluonteeseen opetettu jo äidinmaidosta.

Viikon lenkkikuva:

Yllättävällä museolinjalla jatketaan, kun on alkuun päästy. Torstaina juoksin jälleen kerran erinomaisissa kansallisen kaupunkipuiston maisemissa Hämeenlinnassa. Hämeen linnan vanhaan kasarmirakennukseen yhdistettiin vuonna 2013 Suomen pioneeri-, tykistö- ja viestimuseot. Militariassa pyörii myös mm. hieno multimediaesitys Tali-Ihantalan taistelusta.

Linnan ohi menevällä kävelyreitillä voi katsella ohikulkiessaan ulkonäyttelyssä olevia tykkejä ja pioneerikalustoa. Linnankasarmin alueella sijaitsee myös Hämeen keskiaikainen linna sekä vankila- ja kaupunginmuseo.

Lahjoituksia kampanjaanhan pystyi tekemään täällä

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kampanja NYCM: Tampereen puolimaraton

Lauantaina oli testijuoksun aika New Yorkin maratonia varten ja osallistuin Tampereen puolimaratonille.

Tamperelaiset ja Tampereen Pyrintö ansaitsevat kehut puolimaratonin (ja kympin) järjestelyistä. Kaikki toimi hyvin ilmoittautumisesta, numeroiden hausta aina juoksuun asti. Juomapisteitä oli suorastaan ennätysmäisen tiiviisti (melkeinpä kahden kilometrin välein) ja jopa muutamia rohkeita kannustajiakin oli matkan varrella. Myös juoksun "giveawayt" oli kunnossa, sillä Asicsin juoksupaita oli hyvälaatuinen ja mitalinkin sai juoksun suorittamisen jälkeen. Ja kunnossa oli myös asia, johon järjestäjät eivät pysty vaikuttamaan; ilma oli lauantaina kuin kesämorsian.

Reitti Tampereen puolimaratonilla oli omia odotuksiani hienompi. Eniten yllätti hienot maisemat ja mukavat lenkkipolut erityisesti Rantaperkiöstä Viinikanlahden rantoja pitkin Ratinaan.


Ensimmäistä kertaa kävin myös Lapinniemessä ja se on varmasti hienoa seutua asua Näsijärven rannalla lähellä kaupungin keskustaa. Erikoista reitissä oli myös puolessa välissä puolimaratonia tehty kierros Ratinan stadionilla, yleensähän juoksut saattavat päättyä stadionille (esimerkiksi Tukholman ja Amsterdamin maratonit). Jos jotain negatiivista haluaa kaivamalla kaivaa, niin alussa reitti oli hieman ahdas. Kymmenen kilometrin juoksijat lähtivät vain kaksi minuuttia ennen puolimaratoonareita liikkeelle ja siitä tuli hieman ruuhkaa, mutta kokonaisuutena Tampereen puolimaraton oli yllättävän positiivinen kokemus.


New Yorkia varten Tampereen puolimaraton palveli hyvin valmistautumista. Puolimaraton oli minulle vasta kolmas ja ennätys parani lähes kuusi minuuttia. Tästä sai rutkasti itseluottamusta siihen, että kunto alkaa maratonia varten olemaan riittävä.

Itselle oli erikoista myös se, että ensimmäistä kertaa minulla oli juoksuseuraa. Törmäsin sattumalta kahteen kaveriini numeroiden haun yhteydessä ja lähdin taittamaan matkaa heidän kanssaan. Olen ollut juoksuharrastukseni kanssa "yksinäinen susi", sillä olen lenkkeillyt aina yksin niin numerolappu rinnassa kuin kotikonnuilla harjoitellessakin. Tällä taisi myös olla merkittävä vaikutus ennätyksen paranemiseen, sillä en välttämättä olisi muuten pitänyt alusta asti sellaista vauhtia yllä.

Viikon lenkkikuva:
 Lenkkikuvista oli tällä kertaa vähän puutetta, kun Tampereen puolimaratonilla ei tullut otettua kuin muutama kuva. Näistä kuvista laadullisesti huonoin on kuva Kelloportista Museokeskus Vapriikissa, mutta paikkana Vapriikki on erittäin kiinnostava ja Kelloportin alta oli mukava juosta kahteen kertaan.
Museokeskus Vapriikki on Tammerkosken rannalla vanhoista Tampellan tehtaan verstaasta 90-luvulla hienosti kunnostettu museokeskittymä. Itselle Vapriikki on tullut tutuksi Jääkiekkomuseon kautta, mutta samalla vierailulla tuli nopeasti käytyä myös luonnontieteellisessä museossa. Sieltä löytyy nykyään myös kivi-, posti-, nukke- ja kenkämuseot.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Kampanja NYCM: Hyväntekeväisyyskeräys käyntiin

Nyt haastan sinut auttamaan pakolaiskriisin uhreja!

New York Cityn maraton on seuraava maratoonini. Poikkeavaa on myös se, että New Yorkin maratonilla hyväntekeväisyys tuntuu näyttelevän suurta roolia. Kutsuja erilaisiin hyväntekeväisyysjuoksuryhmiin on tullut paljon. Vaikka tarjolla on ollut useita hienoja keräyskohteita, niin silti tuntuu luontevammalta käynnistää oma keräys. Se sopinee muutenkin yksinäiselle hölkkääjälle kaikista parhaiten.

New Yorkin maratoniin on nyt aikaa 50 päivää. Tänä aikana tulen päivittämään blogia 1-2 kertaan viikossa, jonka aikana tulen kertomaan valmistautumisesta ja päivittämään aina päivityksen yhteydessä "viikon lenkkikuvan" ja kertomaan siitä taustoja enemmän. Vastaavasti toivon, että sinä lukijani osallistuisit hyväntekeväisyyskampanjaan vaikka esimerkiksi 10 sentin kilometrilahjoituksella juostuista maratonkilometreistä. Ja kaikki tästä blogista kertyvät mainostulot tilitän projektin aikana lyhentämättömänä keräykseen, joten ylhäältä olevasta mainoksen linkistä lehden tilaamallakin pystyy osallistumaan keräykseen.

Avasin keräyskampanjan Kirkon Ulkomaanavun kautta. Työssäni olen nähnyt, että Kirkon Ulkomaanapu on luotettava toimija, joka varmasti toimittaa avun perille. Lahjoitusten avulla Kirkon ulkomaanapu hädänalaisimmille pakolaisille puhdasta vettä, hygieniatarvikkeita, lämpimiä vaatteita ja huopia.

Työkseni pyörittelen numeroita ja esimerkiksi Syyrian "numerot" ovat todella pysäyttäviä. 22 miljoonasta ihmisestä 12 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. Näistä pakolaisista 8 miljoonaa on pakolaisena Syyriassa ja 4 miljoonaa ihmistä on paennut rajojen ulkopuolelle. Lähelle pakolaiskriisi tulee myös sitä kautta, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat joutuneet viimeisen sadan vuoden aikana lähtemään siirtolaiseksi Amerikkaan, sodan aikana sotalapseksi Ruotsiin tai jättämään kotinsa Karjalassa. Ei niistä meidänkään kansakunnan vaikeuksista kovin pitkää aikaa ole.

Lahjoituksia kampajaan voi tehdä täällä

Viikon lenkkikuva:
Ensimmäiseksi lenkkikuvaksi on kotiseuturakkaana ihmisenä pakko valita kuva Hyrvälän kylästä Hattulasta. Kotimme sijaitsee tästä parin sadan metrin päässä, joten lenkkimaasto on enemmän kuin tuttua.

Hyrvälän kylä esiintyy ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1470, jolloin Nikki Hyrvälä oli lautamiehenä Lehijärvellä. Hyrvälän kylän kaikki talot tuhoutuivat suuressa tulipalossa 1576. Kylän talot olivat sen jälkeen monta vuotta autioina, mutta nousivat pikku hiljaa jaloilleen. Keskiajalla Hyrvälässä oli ainakin kolme taloa eikä ympärivuotisesti asuttavia taloja vielä nykypäivänäkään paljon enemmän ole. Lähellä Hyrvälää kulkeva Hämeen Härkätie oli Suomen varhaishistorian tärkein tie. Hyrvälässä oli jonkinlainen keskikievari, jossa matkalaiset saattoivat yöpyä ja lepuuttaa hevosia.