sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Amsterdam maraton - syksy 2014

Amsterdam ei yhdellä käyntikerralla noussut blogin kirjoittajan suosikkikohteeksi, joten piti lähteä tutustumaan kaupunkiin laajemmin. Siihen Amsterdamin marathon antoi oivan mahdollisuuden.

Lähtö oli harvinaislaatuisesti Amsterdamin Stadionin sisältä. Se ei ole käytännöllisin paikka, sillä stadion ympärillä oli ennen starttia mieletön ruuhka juoksijoista ja kannattajista. Stadionille sisään pääsyä joutui jonottamaan tungoksessa vartin verran. Itse juoksu lähti kuitenkin vetämään hyvin, sillä ylitin lähtöviivan alle kymmenen minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Tosin hyppäsin pinkkiin lähtöalueeseen siinä sekamelskassa. Se oli 3.00-3.30 juoksijoiden slotti, joten kyyti alussa oli kylmää, mutta oli siellä muitakin hitaampia menijöitä mukana.


 Amsterdamin marathonin reitti oli hieno, vaikka se ei ihan ydinkeskustassa käynytkään. Reitti kiersi pariin otteeseen Vondelparkissa ja muitakin nähtävyyksiä matkan varrelle osui. Erityisesti Rijksmuseumin "läpijuoksu" oli hieno kokemus.


Amsterdamilaisimmat hetket koettiin Amstel-joen vartta juostessa. Joen vartta juostiin viitisen kilometriä Ouder-Amsteliin ja toinen mokoma toista joen puolta takaisin. Joella kulki "kannustuslaivoja" sekä pyöri erilaisia viihdyttäjiä. Kuvan kannustuslaivalla oli esimerkiksi bändi soittamassa ja kannustamassa juoksijoita. Joen varrella oli myös todella hulppeita taloja. Hienoimman talon, tai kartanon, pihalla oli parkissa kaksi Bentleytä.



Amsterdamiin lähdin toista kertaa juoksemaan kelloa vastaan, tavoitteena neljän tunnin rajan rikkominen. Juoksu lähti sujumaan hyvin, mutta puolimatkan väliaika 1.53,37 oli minulle pari minuuttia liian kova. Yritin vähän höllätä vauhtia, mutta jälkikäteen väliajoista näkee, että en siinä onnistunut. Viimeinen kymppi olikin sitten jo tosi vaikea. Vasen jalka alkoi vähän puutumaan ja vastatuuli ja pieni vesisadekin masensi. Mieli teki kävellä moneen otteeseen, mutta sain sentään pidettyä jonkinlaista juoksua yllä.

Stadionille saapuessa tiesin, että alle neljän mennään. Olikin todella hieno fiilis juosta Stadionin marathonportin alta kuin Paavo Nurmi 86 vuotta aikaisemmin. Näin kuvittelin, mutta todellisuudessa Paavo voitti Amsterdamissa vain kympin Olympiakultaa. Maratonilla paras suomalainen oli kolmanneksi juossut Martti Marttelin. Loppuaika oli kuitenkin alle tavoitteen: 3.57,49 ja se lämmitti mieltä.

Järjestelyt Amsterdamissa olivat mainiot, kuten IAAF:n antamasta kultamitalista voi olettaakin. Autoja esimerkiksi ei ollut teiden varsilla yhtään ja juoksureittiä oli aidattu todella runsaasti. Kannustajiakin oli eurooppalaiseksi maratoniksi paljon katujen varsilla. Ainoat miinukset tulee lähtöhässäkästä ja siitä, että metrovuoroja ei oltu lisätty. Stadionille pääsy julkisilla ei käynyt kauhean nopeasti ja varsinkin marathonin jälkeen 20 minuutin hytinä metroasemalla oli liikaa.

Ja todetaan nyt vielä loppuun, että ei noussut Amsterdam suosikkikaupunkien joukkoon toisenkaan käyntikerran ja laajemman kiertelyn jälkeenkään.

Väliajat: http://evenementen.uitslagen.nl/2014/amsterdammarathon/details.php?s=11137&t=en#.VEZIo_S-scM.twitter

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

maanantai 6. lokakuuta 2014

Onnea ja epäonnea

World Major Marathoneihin (Boston, New York, Chicago, Berliini, Lontoo ja Tokio) on vaikea päästä. Viikon sisään sain tulokset kahdesta arvonnasta.

Aikaisemmin keväällä ostin 11$:n arpalipukkeen New Yorkin marathonin paikkojen jakoon, mutta en kuulunut siihen noin 3% onnekkaaseen ryhmään, joka sai ostaa (hulppeaan 355 $ hintaan) paikan maratonille. 

Keväällä Lontoon marathonin jälkeen pitää merkitä kalenteriin aina päivä, kun seuraavan vuoden Lontoon ballot eli arvontaan osallistuminen aukeaa. Parin tunnin aikana nettisivuilla tehdään maksimit eli 125.000 hakemusta Lontoon maratonille. Näistä joka noin joka viides voittaa paikan (ulkomaalaiskiintiöt on vähän epäselviä). Viime viikolla Lontooseen tuli kolmannen kerran rukkaset. Twitterissä joku irlantilainen kävi kuumana, kun hänet oli evätty jo 11. kerran.


Kesällä satuin katselemaan seuraavan kevään maratoneja. Silmiin sattui Tokion marathon helmikuun lopulla. Otin selvää siitä, miten sinne on mahdollista saada paikan. Elokuussa aukesi noin kuukauden slotti, jossa sai hakemuksen jättää. Tärkeintä arvonnassa oli se, että sitä ei tarvinnut maksaa etukäteen eikä paikan lunastamiseen tarvinnut sitoutua. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä ballotin sulkeutumisen jälkeen tuli viesti, että yli 305.000 hakemusta ja jätetty. Paikkoja arvonnassa oli 30.000.

Viime viikolla tuli viesti, että hakemukseni on voittanut paikan maratonilla. Hurraa!



Paikan lunastamiseen aikaa on puolitoista viikkoa, joten nyt on kirjastosta lainattu Tokio-kirjoja. Maraton maksaa noin 90 euroa, joten huvikseen sitä ei viitsi lunastaa. Mielikuvallisesti Tokio on todella kallis kaupunki, mutta ainakin helmikuun lopussa maratonin aikaan hotellien hinnat oli kohtuullisia. Neljän tähden keskustahotelleja sai 80-100 euroon ja vähän heikompia 60-80 euroon. Tokio lennot vain maksaa noin 700 euroa ja se on paljon se. Stockmannin Hulluilta Päiviltä saisi Nagoyan lentoja 499 euroon ja nyt selvittelyn alla junayhteydet Nagoyasta. Pitkävedot on ollut vetämässä jo pari päivää, mutta menestys on jäänyt heikoksi. Saas nähdä, miten äijän käy... 


Akaan Mesihölkkä

En ole koskaan aiemmin osallistunut yhteenkään hölkkään, joten mielenkiinnolla lähdin Akaaseen 26 kilometrin Mesihölkkään. Mesihölkkä valikoitui juoksuksi lähinnä sen takia, että se järjestettiin minulle sopivana ajankohtana Amsterdamin marathoniin nähden (neljä viikkoa). Se kävi hyvästä kunnon testaamisesta Amsterdamiin.


Akaan Mesihölkkä järjestettiin toista kertaa ja starttiviivalla lähtijöitä oli noin sata. Äkkiseltään ajattelin, että se on tällaiseen hölkkään ihan mukavasti. Ensimmäiset viisi kilometriä sai juosta mukavasti porukassa, mutta kympin kääntöpaikan jälkeen tuli hiljaista, sillä suurin osa juoksijoista juoksi kympin lenkin. Tämän jälkeen ensimmäisellä peltoaukealla näin noin 400 metrin päässä neljä juoksijaa ja kerran näin nämä juoksijat parin kilometrin jälkeen maantiellä. Loput 21 kilometriä sain juosta omassa rauhassa näkemättä yhtään juoksijaa edessä tai takana.

Reitti oli ihan mukava. Toijalasta juostiin Kylmäkoskelle ja takaisin kiertäen Jalantin järvi ja samaa tietä juostiin ainoastaan parin kilometrin pätkä Toijalan lähistöllä. Lenkistä noin puolet oli asfalttitietä ja puolet soratietä. Soratie oli todella hyväkuntoista ja pehmeää juostavaa, sillä se taisi olla vanhaa junaradan pohjaa. Juomapisteitä reilun 26 kilometrin lenkillä oli kolme, joka oli tällaiseen pieneen juoksutapahtumaan hyvä määrä. Järjestelyt olivat oikein hyvät ja erityiskiitokset menee ystävällisille juomapisteiden pitäjille.


Hölkästä jäi positiivinen fiilis. Hölkkä oli pienimuotoinen, mutta hyvin järjestetty. 20 euron osallistusmaksun maksoi mielellään. Oma juoksukin sujui hyvin ja antoi tunteen siitä, että Amsterdamissa olisi kunnon puolesta mahdollista alittaa ensimmäistä kertaa neljän tunnin raja. 

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/541d64a7e4b0b6047ed20402 (kuvaa ottaessa olin näköjään lopettanut juoksun pari kilometriä ennen maalia)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lenkkeily / Tallinna

Päivitys uusittu 8/2023. Tallinnan lenkkeilymahdollisuudet ovat kokeneet niin huiman muutoksen alkuperäisen päivityksen 9/2014 jälkeen, joten teksti kirjoitettiin kokonaan uusiksi.

Erityisesti Tallinnassa on uusittu rantareittejä, kuten on tehty Helsingissäkin. Parhaillaan Tallinnan keskusta on remontin keskellä ja se näyttäisi muuttavan entistä enemmän kevyen liikenteen suuntaan. 


Parhaita lenkkipaikkoja Tallinnassa ovat merenrannan uusitut väylät sekä Kadriorgin puistoalue. Satamasta itään päin mentäessä Reidi Tee promenaadi on pistetty täysin uusiksi ja se on kyllä tyylikäs kokonaisuus. 


Satamasta länteen päin mennessä remontit ovat vielä käynnissä. Kalamajan alue on jo pitkälti valmiina, mutta Patarei vankilan alueelle remontteja on vielä tulossa. Lenkkeilijää nämä eivät ainakaan vielä haittaa, merenrantaa pääsee hyvin juoksemaan aina Noblessnerin uusitulle, tyylikkäälle alueelle asti. 


Matkalla voi ihailla myös Lennusadamin merimuseon laivoja (Suur Töll), Noblessnerin Igluparkia ja satamapromenaaria. 


Kadriorgin puistoon on keskustasta matkaa reilu kilometri (itään päin) ja se tarjoaa hyviä lenkkipolkuja hienoissa maisemissa. Vähemmän tunnettu alue Kadriorgissa on japanilainen puutarha lähempänä Laululavan aluetta. Puutarha on lenkkeilijälle se on alueena pieni, mutta käymisen arvoinen. 


Lyhyemmille keskustalenkeille myös Toomparkin puisto toimii hyvin. Allekirjoittanut ei myöskään kaida Toompean aluetta, vaikka mukulakivikatuja ja turisteja siellä onkin. 


Pitkää lenkkiä siellä ei saa, mutta reitti Toomparkista Patkulin rappuja ylös Toompean näköalatasanteille ja siitä Nevskin katedraalin ja Kirk in de Kökin takaa Itsenäisyyden aukiolle tarjoaa kyllä Tallinnan parhaat maisemat parin kilometrin sisään. 


Tallinnan nähtävyydet saa varsin hyvin kokonaisuutena haltuun 15 kilometrin lenkillä, josta kartta lyötyy alla olevasta linkistä Sport Trackeriin. Sitä voi keskustahotelleista jakaa helposti myös kahteen osaan, jos lyhyempiä kierroksia haluaa tehdä. 


Tallinnan kierroksen reitti Sports Trackerissä: https://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/64c37e8abc695235930dfac3

maanantai 18. elokuuta 2014

Lenkkeily / Naantali

Kesälomareissulla tuli vietettyä yksi yö Naantalin kylpylässä ja kesäkaupunki Naantali osoittautui myös lenkkeilijän kannalta mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi.

Kylpylältä lähtiessä pyöräteitä kulkee meren rannalla mukavasti kumpaakiin suuntaan. Lasten kanssa on Muumimaailma jäänyt kokematta ja nyt aamulenkillä päätin, että menen edes käymään Kailon saarella. Saarelle pääsinkin juosten siltaa pitkin, jossa hienoja aluksia oli parkissa enemmänkin. Saaren toisella  puolella pystyi juoksemaan, mutta sitä ei voinut kiertää, sillä Muumimaailma oli aidattu alue. Erityisen hienoa oli nähdä, että aamusta seitsemän jälkeen kaupungin työntekijä oli jo pistämässä tenniskenttiä kuntoon.


Kailolta vanhaan kaupunkiin juostessa sai ihailla hienoa Naantalin keskiaikaista harmaakivikirkkoa mäen päällä ja toisella puolella näkyi vanhaa kaupunkia lahden ylitse.



Vanhassa kaupungissa juokseminen voi olla päiväsaikaan vaikeampaa, mutta aamuvirkkuna se oli upea paikka juosta. Kapeilla kaduilla aina joku upea talo pääsi kulmaan takaa yllättämään. Naantalin vanha kaupunki on hieno kokonaisuus.


Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/5bn9nthan2i05v19








perjantai 18. heinäkuuta 2014

Syksyn maratonmatka varattu

Tällä kertaa oli melkoinen mietintä päällä syksyn maratonin suhteen. Toista kertaa olin mukana New Yorkin maratonin paikkojen arvonnassa (jo arpalippu maksaa 11$), mutta en ollut niiden "onnekkaiden" joukossa, jotka saavat lunastaa 355 $ paikan New Yorkin maratonille. Arvontaan osallistuneista ilmeisesti 3-5% sai paikan tähän spektaakkeliin.

Kakkosvaihtoehto oli pitkään Ateenan Classic maraton, joka juostaan Maratonin kaupungista Ateenaan. Lopulta tämä isäinpäivänä juostava koitos kariutui ylitsepääsemättömään työesteeseen. Tämän jälkeen alkoi melkoinen pyörittely eri maratonin kesken.

Lopulta valintaa lähdettiin tekemään Varsovan, Amsterdamin ja Istanbulin kesken, sillä muuten houkutteleva Frankfurt ei sopinut vaimon työaikatauluun ja Itävallan Söllissä juostavalle Kaisermaratonille en uskalla lähteä, kun Rooman kokemus keväältä oli sen verran vaikea. Varsovakin kariutui lopulta muiden matkasuunnitelmien alle.

Istanbul oli maratonina sekä vieraana ja erilaisena kaupunkina houkutteleva, mutta marraskuun puoliväli ei ole ehkä optimaalisin aika Istanbulissa vierailla. Istanbuliin olisi suoria lentojakin saanut alle 170 euron, kun Amsterdamin lennot on melkein satasen enemmän. Lopulta valinta oli kuitenkin Amsterdam, kun SAS:lta sai tarjouslennot 145 euroon ja majoituskin löytyi Rembrandtspleinilta sopuisaan hintaan pienen kyttäämisen jälkeen. Ei ne välilaskut mielekkäitä ole, mutta jos siinä kahdelta hengeltä 200 euroa säästää, niin kyllä siinä voi tunnin Arlandassa pyöriä.

Amsterdamin maratonille oli paikkojakin vielä vapaana jonkin verran. Amsterdamin reitti näyttää ihan mukavalta, vaikka ihan ydinkeskustassa se ei kuljekaan. Amstelin joen uomaa siellä taidetaan pitkälti juosta eikä korkeuseroista liene hirveää haittaa. Amsterdamilla näyttää olevan IAAF:n kultainen mitali, joka on aina jonkinasteinen merkki hyvin järjestetystä maratonista http://en.wikipedia.org/wiki/IAAF_Road_Race_Label_Events.

Nyt täytyy alkaa jo treenaamaan, sillä Rooman jälkeen on laiskoteltu. Kesäkuussa kilometrejä ei tullut edes viittäkymmentä, tosin kesäflunssa ei hellittänyt millään. Toukokuussakin jäätiin reippaasti alle sadan.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rooma marathon - kevät 2014

Rooman maratonilla reitti on hieno, sillä maraton kiertää suurimman osan nähtävyyksiä. Reitti menee jopa Piazza Navonan läpi ja lähtö/maali on aivan Colosseumin tuntumassa. Silti suurin osa reittiä kiertelee Tiberin rannoilla lainakaupungilla. 

Suosikkikohta reitillä osui siihen, kun käännyttiin kohti Vatikaania Via Della Concillazionea pitkin. Näkymä on vaikuttava ja samaan aikaan osui vielä melkoinen sadekuuro eli taivas repesi, kun Pietarin kirkon sai näkyviin. 

Lähtöalueena Via Fori Imperiali oli ahdas, vaikka juoksimäärältään (noin 20.000) Rooman marathon ei ole isoimpia. Mielikuvallisesti Rooman katuja pitää ahtaina, mutta siellä oli hyvin tilaa juosta, tosin mukulakivikatuja reitin varrella oli jonkin verran.



Järjestelyt Roomassa toimi kohtuullisen hyvin. Numeroiden haku oli hieman kaupungin ulkopuolelta EURin kaupunginosasta, johon tosin pääsi metrolla kohtuullisen lähelle. Vessoista oli lähtöpaikalla eteläeurooppalaiseen tapaan pulaa. Juomapaikkoja oli riittävästi ja monet juomapaikat oli maisemallisesti kivalla paikalla.

Sää ei Rooman maratonilla suosinut. Parikymmentä minuuttia ennen lähtöä alkoi kaatosade. Se loppui, kun jälkijoukko pääsi liikkeelle, mutta vaatteet kastuivat ja märät mukulakivikadut eivät olleet juokseminen kannalta mitään herkkua. Kaatosade alkoi uudestaan juuri, kun 18 kilometrin kohdalla käännyin Pietarin kirkkoa kohti. Siinä jo uskoa kyseltiin.



Oma juoksu kulki alkumatkasta kosteasta kelistä huolimatta ihan hyvin, mutta loppu oli oman juoksuhistorian vaikein. 27 kilometrin juoksun jälkeen märät lenkkarit ja märät sukat hiersivät jalkapohjaan pystysuuntaisen "uran", joka vaikeutti juoksua. Reiluun 35 kilometriin asti kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten alkoi puutumaan. Ilmeisesti tuo hiertymä muutti osaltaan juoksutekniikkaakin eikä kuntoakaan ollut paras mahdollinen. Espanjalaisten portaiden (40 km) jälkeen mentiin pitkään tunneliin, jossa oli viimeinen huoltopiste. Siellä tuli huono olo ja alkoi heikottamaan. Ensimmäistä kertaa maratoneillani jouduin hetken lataamaan voimia ja kävelemään noin kilometrin. Viimeisen kilometrin juoksin hyvin hiljaa.



Aika 4.14,27
Sports Tracker http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/8jsice7f63fcftd5

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Chicago marathon - syksy 2013

Aikaisemmin olin kerran osallistunut New Yorkin maratonin arvontaan ja keväällä laitoin Chicagon maratonille arpaliput vetämään. Voitin arvonnasta paikan ja lopulta lähdin yksin maratonreissulle toiselle puolelle isoa merta. Reissu oli hieno eikä pitkät lennot tai kahdeksan tunnin aikaero vaikuttanut yllättäen mitenkään kuuden päivän reissulla.

Juoksijoita Chicagossa oli paljon, kuten World Marathon Majoreissa on aina. Reitti kulki hienosti eri kaupunginosissa ympäri Chicagoa, tosin viimeinen kymppi oli hieman muuta juoksua tylsempi maisemallisesti. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että eurooppalaisissa kaupungeissa on paljon enemmän nähtävää, vaikka oma taikansa on pilvenpiirtäjienkin välissä juosta. Reitin sijaan ihmiset jäivät paremmin mieleen. Kannustajia oli lähes koko reitti täynnä ja meno muistutti monin paikoin karnevaalia. Pitkin viikkoa uutisissa oli kannustettu ihmisiä tulemaan reitin varteen ja tekemään juoksijoiden matkasta ikimuistoista. Ja tätä ihmiset toden totta tekivät. Järjestelyt olivat parasta A-luokkaa, mutta Bostonin maratonin jälkimainingeissa turvatarkastukset olivat liioitellut. Tosin metallinpaljastimistakin pääsi nopeasti läpi toisin kuin vaikka Suomen jalkapallomaajoukkueen peleissä. Järjestelyjen osalta ainoastaan alussa oli toivomisen varaa. Jos haluaa aikaa lähteä juoksemaan, niin Chicagossa ja New Yorkissa on ollut ahtain alku niiltä maratoneilta, joissa olen ollut mukana. Siinä on melkein mentävä massan mukana Lincoln Parkiin asti (noin 7 km).



Valmistautuminen juoksuun oli erikoinen. Hotelli oli Chicagon esikaupungissa ja startti oli kahdeksalta. Tiesin, että hotelliaamiainen ei ala ennen lähtöäni hotellilta. Yritin tankata edellisenä iltana mahdollisimman paljon ja Blackhawksien lätkämatsin jälkeen menin pastabaariin syömään jenkkityylisen todella ison pasta-aterian. Ei siinä muuta aamupalaa tarvittu kuin Starbucksista pieni leipä, mutta ei tämä tankkaus taida ihan suositusten mukainen olla.

Lähdin varovaisesti liikkeelle, koska olin liikkeellä ilman tukijoukkoja toisella puolella maapalloa. Juoksussa ensimmäinen kymppi oli vaikea. Heti tuli mm. hiertymää, mutta onneksi olin varustautunut poikkeuksellisesti vyölaukulla ja laastareita oli omasta takaa. 15 kilometrin jälkeen lähti juoksu rullaamaan hyvin. Kaikissa aikaisemmissa maratoneissani toinen puolikas on ollut noin kymmenen minuuttia ensimmäistä puolikasta hitaampi. Nyt toinen puolikas oli kolme minuuttia ensimmäistä nopeampi ja maalissa olo ei edes ollut kaikkensa antanut. Neljän tunnin alituksesta ei haaveiltu ennen starttia eikä juoksun aikanakaan, kun alku oli hidas. Lähelle sitä kuitenkin päästiin ja oma ennätys syntyi.

Aika 4.03,07
Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/2acui8j0clfjmkiv


Maraton des Alpes Maritimes (Nizza-Cannes) - syksy 2012

Vuoden kolmannen maratonin - Maraton des Alpes Maritimes - juoksin Nizzasta Cannesiin. En ollut koskaan seudulla käynyt ja tämä tuntui kiehtovalta maratonilta, vaikka se on aika uusi juoksutapahtuma ja osallistujamäärät ovat eurooppalaisessa tasossa pieniä (n. 10.000 osallistujaa). Tosin vuosi vuodelta se on paisunut ja nykyään se taitaa olla jo Ranskan toiseksi suosituin maraton.

Reittiä ei voi olla hehkuttamatta. Jos haluaa juosta upeissa maisemissa, niin tämä maraton on maisemiltaan minun juoksemista maratoneista hienoin. Matkan varrella juostaan useamman kylän/kaupungin läpi ja esimerkiksi Antibes näytti läpijuostessa niin upealta paikalta, että seuraavana päivänä piti ajella autolla sinne lounaalle. Reitti seuraa pitkälti meren rantaa ja kulkee rantabulevardeja pitkin. Ja taustalla horisontissa näkyvät Alpit. Kolmenkympin tietämissä oli yksi pitkä nousu, mutta muuten reitti oli kohtuullisen tasainen. Järjestelyt toimi hyvin. Ainoa ongelma oli, että lähtö ja maali ovat eri paikassa. Asuimme edellisen yön hotellissa Cannesista ja sieltä lähti aamulla bussit Nizzaan. Bussit toimivat ihan hyvin, mutta ne vain lähtivät todella aikaisin ja Nizzassa oltiin ennen auringonnousua odottelemassa parin tunnin päästä olevaa lähtöä. Siinä sai "nauttia" Nizzan rannasta ihan yksin vilpoisessa aamussa. Onneksi vaatteita oli riittävästi mukana.

Juoksukilometrejä oli alla minun mittakaavassa aika paljon ja nyt lähdettiin ensimmäisen jo vähän kelloakin vastaan juoksemaan. Tavoitteena oli neljän tunnin raja. Alku rullasi mukavasti ja taas vauhti alkoi kolmenkympin tienoilla vähän hiipumaan. Neljän tunnin jänis ajoi nyt kiinni 33 kilometrin kohdalla ja nyt ryhmässä pysyttiin pari-kolme kilometriä. Viimeiset kaksi kilometriä Cannesin rantabulevardilla oli vähän tuskaista, kun neljänkympin tienoilla astuin pieneen monttuun ja nilkka vähän vääntyi. Kokonaisuutena juoksu sujui hyvin ja oma ennätyskin parani pari minuuttia.

Aika 4.04,51

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/fkg6m8nku4o6gauq

Paavo Nurmi maraton (Turku) - kesä 2012

Paavo Nurmi Maratonin aikaan sattui vapaa viikonloppu, sillä vaimo oli lasten kanssa matkalla. Ja eihän sitä keski-ikäinen harrastejuoksija enää baariin lähde, hän lähtee ex-tempore maratonille Turkuun.

Pariisin marathonista oli vain reilut kaksi kuukautta aikaa. Se saattoi auttaa siinä, että juoksukunto oli hyvä viime hetken ilmoittautumiselle. Sääennusteet lupasi rankkaa sadetta. Ajattelin vain juosta puolikkaan, kun Turussa on sama lenkki kahteen kertaa. Järjestelyjä pitää ilman muuta hehkuttaa, ne olivat todella hyvät Pariisin flopin jälkeen. Turussa juostaan kaksi kertaa sama lenkki, jossa käydään Ruissalossa ihan Aura Golfin golfkentän tuntumassa. Etukäteen jossain peloteltiin Ruissalon "tappavasta ylämäestä", mutta en sitä niin kokenut kummallakaan lenkillä. Toki satama-alueelta Ruissaloon juostaan pitkää loivaa nousua, mutta ei se nyt niin erikoiselle tuntunut.

Puolikkaan juoksin jotain 1.57 ja kun sadepilviä ei näkynyt ja tuntui hyvälle, niin jatkoin juoksemista. Ruissalossa noin 30 km kohdalla neljän tunnin jänis otti joukkoineen minut kiinni. Yritin pysyä perässä, mutta en kestänyt edes puolta kilometriä. Silloin päätin, että koskaan en arvostele enää suomalaista urheilijaa tyyliin "eiks se nyt tossakaan mukana pysy". Loppu oli puolinahkeeta, mutta oma ennätys parani yli kymmenen minuuttia.

Aika 4.07,09

Sport Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/1a3b6106ubcemdmf

Pariisi marathon - kevät 2012

Pariisin marathon oli reitiltään jo etukäteen oikein houkutteleva. Lähtö Champs-Elyseeltä ja reitti kiertää nähtävyydet keskustasta ja menee pitkään Seinen rantaa. Maali vain oli mitäänsanomattomasti jonkin tien varressa lähellä Riemukaarta, jota ei kuitenkaan nähnyt. Kokonaisuutena reitti antaa kyllä hienon kuvan Pariisista eikä esimerkiksi hienossa Vincennesin puistossa ole tullut muuten käytyä.

Järjestelyiltään Pariisi ei häikäissyt. Jo numeroa hakiessa jonot olivat aivan järjettömät ja jonotukseen meni aikaa reilusti toista tuntia. Lääkärintodistusten kanssa siellä myös säädettiin, koska sellainen oli harvinaislaatuisesti pakollinen kaikilta juoksijoilta. Lähtöalueella Champs-Elyseellä ei ollut vessoja kuin muutama. Ja kun tankanneita juoksijoita oli kymmeniä tuhansia, ei yhtälö ollut alkuunkaan toimiva. Oma lähtöslotti oli Luois Vuittonin liikkeen kohdalla ja 364 muuna päivänä pissaamisesta Luois Vuittonin liikkeen seinään olisi varmasti saanut sakot ja selkään vartijalta. Nyt se näytti olevan aika yleisenä miesten käymälänä. Miehillähän tämä käy vielä helposti, mutta naisia ei käynyt kateeksi. Lisäksi porukka päästettiin matkaan pienissä ryhmissä ja lähtölinjan ylitys kesti käsittämättömästi yli 40 minuuttia siitä, kun kärki oli startannut. Viileässä aamussa odottelu vähissä vaatteissa ei ollut mukavaa, vaikka minulla poisheitettävä collage-paita olikin mukana. Kadut reitillä olivat välillä aika kapeita eikä autoja oltu siirtokehoituksista huolimatta siirretty pois, joten välillä reitillä oli oikeinkin ahdasta. Yleisöä reitin varrella ei ihmeemmin ollut, mutta itseni kaltaisille "turistijuoksijoille" katuja sulkeneiden palomiesten taputtaminen jäi mieleen.

Oma juoksu ei meinannut lähteä millään rullaamaan ja ensimmäiset seitsemän kilometriä oli todella väkinäistä. Sen jälkeen ei pahemmin ongelmia ollut ja omaa vauhtia juoksin. En pahemmin kelloa vilkuillut ja omasta silloisesta ennätysajasta jäin parikymmentä sekuntia.

Aika 4.18,15

Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/e8hbk3hlkh6n4e25

Berliini marathon - syksy 2011

Berliinin legendaariselle maratonille oli paikka lunastettu jo edellisenä syksynä.

Berliinissä kaikki olikin suurta, sillä juoksijoita Berliinissä on 45.000. Jo numeronhaku Tempelhofin vanhalta lentokentältä oli melkoinen kokemus, kun väkeä oli messuilla ihan mielettömät määrät.

Lähtöpaikalla Tiergartenissa oli positiivista sykettä ilmassa. Jälkikäteen osaa arvostaa sitä, kuinka hyvin saksalaisella täsmällisyydellä Berliinissä pääsi liikkeelle. Kärkiryhmän startin jälkeen vartin päästä oltiin liikkeellä ja juosta sai rauhassa, koska kadut oli todella leveitä.

Reitti oli Berliinissä hieno ja oli hienoa kiertää eri kaupunginosissa, joihin ei tule muuten mentyä. Mahtipontiselle Karl-Marx Alleelle kääntyminen ja siinä keskellä tietä juokseminen oli upea kokemus, melkein siinä tunsi DDR:n ajan paraatit. Itä- ja länsipuolen erot oli kyllä hyvin nähtävissä väsyneenäkin. Maaliintulo oli Brandenburgin portin jälkeen. Se oli pieni pettymys, sillä olin ajatellut maalin olevan heti siinä portilla. Ne viimeiset parisataa metriä tuntui pitkältä matkalta.

Berliinissä oma juoksu oli vaikea. Penikkatauti oli vaivannut ja kuukauteen ei ollut päässyt oikein yhtään juoksemaan. Edellisen illan tankkaus sisälsi tulehduskipulääkeiden ja Buranan syöntiä, mikä on tietysti vähemmän järkevää. Hotellilta lähtiessäkin vielä syötiin Buranaa. Lähtökohtiin nähden ensimmäinen kymppi oli liian kova. Siitä vauhti hiipui ja puolikkaan kohdalla tajusin, että Tukholman aikaan en pääse vauhdin näin hiipuessa. Tästä seurasi pettymys ja seuraavat viisi kilometriä mietin, että koska keskeytän. Miten ihmismieli voi olla näin hölmö? Tiedostin, että en ole ennätyskunnossa enkä muutenkaan kelloa vastaan juokse, mutta siitä huolimatta sitä kuvittelee jotain muuta. Vaikka omaksi iloksi juokseekin, niin ilo juoksemisesta oli sillä kertaa kaukana. Vaimo oli 30 kilometrin kohdalla kannustamassa ja onneksi sitä jaksoi tsempata sinne asti. Siinä vaimon kanssa hetken aikaa kävellessä tajusi, että keskeyttämistä en antaisi itselleni anteeksi. Tsemppasin juosten maaliin ja hyvä niin.

Aika 4.28,00

Sport Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/4drv63u4r35o1eoh

Tukholman maraton - kevät 2011

Toisena maratonina piti juosta Helsinki City Marathon elokuussa 2010. Olin silloin ollut vähän kipeänä ja aamulla kokeilin pientä testijuoksua kotona. Sydämessä ei tuntunut normaalilta ja jätin juoksun väliin.

Seuraava yritys oli toukokuussa 2011 Tukholmassa, kun Tukholman marathon sattui olemaan samana viikonloppuna Elitloppet-ravien kanssa. Siinä sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lauantaina maratonin ja sunnuntaina ravit.

Tukholman reitti on hieno. Meren lähellä juostaan paljon ja Tukholma on muutenkin kaunis kaupunki, ainakin minun mielestä Pohjoismaiden hienoin. Miinusta tulee vähän siitä, että samaa reitti juostaan osittain kaksi kertaa. Järjestelyt toimivat yleisesti ottaen hyvin. Vessoja/bajamajoja olisi voinut reitillä enemmän. Olympiastadionille oli hienoa juoksu päättää. Suomalaisia paikan päällä juoksemassa ja kannustamassa on ihan mielettömän paljon, tuolloin taisi olla lähes 5.000 suomalaista juoksijaa. Se taisi olla lähes neljäsosa kaikista juoksijoista.
Sää Tukholmassa oli hyvin epämiellyttävä. Tuuli oli voimakas ja oli kylmä. Tosin 2012 taisi olla vielä huonompi ilma Tukholman maratonilla. Nyt pohjia oli alla jo lähes kaksi vuotta ja juoksusta tiesi mitä odottaa. Aika paranikin reilut puoli tuntia.

Erityisesti juoksusta on jäänyt mieleen mummo, joka istui Djurgårdenissa jonkun bussipysäkin edessä kannustamassa kaikkia. Rouvan kuski- ja tukijoukot istuivat kylmällä autossa, mutta rouva istui retkituolissa kannusti kaikkia. Tippa linssissä siitä ohi juostiin, kun väkisin jäi mielikuva, että oma mies on tainut aikaisemmin harrastaa maratoneja. Ikää rouvalla oli jo sen verran, että ei millään usko, että aviomies voisi enää olla juoksussa mukana.

Monilla on Tukholmassa ollut koetinkivi Västerbron sillalle kipuaminen noin 35 kilometrin kohdalla. Minulla se ei tuottanut hankaluuksia, mutta sillalla alastulo tuntui reisissä kaamealta molemmilla kerroilla. Pari viimeistä kilometriä oli vähän taistelua, mutta kokonaisuutena juoksu oli paljon helpompi kuin ensimmäinen.

Aika 4.17,59

Sport Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/c0u1s4us63dvl9ut

Wienin maraton - kevät 2009

Ensimmäinen maratonin juoksin Wienissä.

Järjestelyiltään maraton Wienissä toimi hyvin, ei mitään moittimista. Numerojen haku oli jopa täysin ruuhkatonta ja juomapisteitä oli riittävästi. Reitti menee kahtena lenkkinä, mutta identtisiä kierrokset eivät ole. Tasainen reitti kulkee mukavasti nähtävyyksien ohi ja Ringillä ja Praternin puistossa pääsee juoksemaan pariinkin otteeseen. Juoksijoita varsinaisella maratonilla oli kuitenkin isoksi eurooppalaiseksi maratoniksi yllättävän vähän.

Valmistautuminen oli ollut lähtökohtaisesti liian heikkoa. Aika lähelle nollilta edellisenä syksynä aloitin juoksemisen ja kilometrejä oli kertynyt vajaat 700 seitsemään kuukauteen. Positiivista oli, että tiedostin itsekin tämän. Jo lähtöpaikalla hakeuduin ihan viimeisten joukkoon ja lähdin rauhassa juoksemaan.

Ensimmäisellä kerralla liika tankkaus yllätti, kun pissalla piti käydä vähän väliä. Muuten ensimmäinen puolikas sujui mukavasti.

Wienissä suurin osa juoksijoista oli puolimaratonilla ja toisen puolikkaan sai juosta aika rauhassa. Lisäksi aurinko alkoi porottamaan lämpimästi. 30 kilometrin kohdalla juoksu oli vielä ihan toimivaa ja vaimo paikkasi yhden hiertymän, kun luomi oli hiertynyt verille.

Maraton alkoi toden teolla vasta 33 kilometrin kohdalta. Sen jälkeen juostiin jossain Praterin puistossa pitkää suoraa kahteen suuntaan ja se oli vaikeaa. 35 kilometrin kohdalla yritin ajatella positiivisesti, että enää on seitsemän kilometriä jäljellä. Heti perään tuli ajatus, että se on lähes 1,5 kertaa normaali 5,5 kilometrin lenkkini ja se taas masensi. Kannustajia ei Wienissä oikein ollut kuin Ringillä ja siinä parin viimeisen kilometrin aikana yritin pitää "juoksua" yllä. Yritin ja taistelin matkan läpi kävelemättä, mutta en ole varma, näyttikö juoksu loppumatkasta ulospäin juoksulta.

Talven lenkeillä oli haaveillut maaliintulosta ja vaimon halaamisesta siinä. Wienissä maali oli upealla paikalla Heldenplatzilla Habsburgien linnan edessä. Maalisuoralle käännyttäessä vaimo kannustamassa oli ulkokurvissa. Olin niin väsynyt, että en sinne enää palannut hänet huomattuani ja se vieläkin harmittaa, kun jäi siinä kohtaa halaamatta. Maaliin pääsy oli niin hienoa, että kyyneleet tuli silmiin. Silti suurempi palo juoksemiseen ei vielä juoksun jälkeenkään syttynyt.

Aika 4.50:15

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Taustaa

Urheilu on vahvasti ollut lapsesta asti elämässäni mukana. Aikuisiällä urheilu ja liikunta väheni koko ajan ja loppukesästä 2008 oli painoakin tullut jo sen verran, että vaihtoehdot olivat mennä hakemaan kaupasta uusi housusarja tai ruveta laihduttamaan. Tajusin, että en harrastanut juurikaan liikuntaa. Sohvan pohjalle oli jymähdytty.

Aloitin mietinnän, mitä liikuntaa haluaisin ruveta harrastamaan. Asumme maalla ja pienten lasten isänä halusi maksimoida kotonaoloajan. Täten juokseminen alkoi tuntumaan hyvälle vaihtoehdolle, koska sitä varten ei tarvitse erikseen lähteä kaupunkiin (15 km suuntaansa), vaan harrastamisen voi aloittaa kotiovelta. Lisäksi juokseminen on tehokasta. Ongelma vain oli se, että en tykännyt juoksemista. Suorastaan lähes vihasin sitä. Miten motivoisin itseni juoksemaan?

Tarvittiin riittävä motivaatio. Se löytyi maratonista. Vaimo yritti puhua puolimarathonista. En kokenut sitä riittävänä motivaattorina, koska tiesin, että sen pystyn vanhan urheilutaustan ansiosta jonkinlaisella harjoittelulla läpäisemään. Täyspitkässä maratonissa oli heti jotain viehätystä.

Aloin tutkimaan, missä järjestettäisiin keväällä maratoneja, sillä en halunnut pilata kesääni juoksemiseen. Wienistä löytyi ja elokuun lopussa ostin lennot huhtikuuksi Wieniin, varasin hotellit ja ilmoittauduin maratonille. Kaveri vihjasi Sports Tracker sovelluksesta Nokian puhelimeen ja se lisäsi omalta osaltaan motivaatiota juoksemiseen.

Alku oli vaikeaa eikä painokaan pudonnut yhtään. Kahden-kolmen kuukauden kuluttua paino alkoi putoamaan ja se tuli aika nopeasti alaspäin. Se lisäsi motivaatiota, mutta juoksukilometrejä oli huhtikuussa silti liian vähän alla maratonille. Tiedostin sen jopa itse.

Matkaan kuitenkin lähdettiin ja ajattelin lähteä rauhassa juoksemaan viimeisten joukossa juoksua läpi. Läpi se meni, mutta vaikeaa oli. Pari viikkoa maratonin jälkeen lähdin lenkille. Juoksin läheisen mäen päälle ja mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Lopetin ja kävelin kotiin. Aikaa kului ehkä kuukausi ja rupesin kaipaamaan juoksemista. Varsinkin lenkin jälkeen oli mukava olo ja tunsi ansainneensa yhden lenkkioluen. Siitä se sitten lähti ja sillä tiellä ollaan...