tiistai 15. heinäkuuta 2014

Chicago marathon - syksy 2013

Aikaisemmin olin kerran osallistunut New Yorkin maratonin arvontaan ja keväällä laitoin Chicagon maratonille arpaliput vetämään. Voitin arvonnasta paikan ja lopulta lähdin yksin maratonreissulle toiselle puolelle isoa merta. Reissu oli hieno eikä pitkät lennot tai kahdeksan tunnin aikaero vaikuttanut yllättäen mitenkään kuuden päivän reissulla.

Juoksijoita Chicagossa oli paljon, kuten World Marathon Majoreissa on aina. Reitti kulki hienosti eri kaupunginosissa ympäri Chicagoa, tosin viimeinen kymppi oli hieman muuta juoksua tylsempi maisemallisesti. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että eurooppalaisissa kaupungeissa on paljon enemmän nähtävää, vaikka oma taikansa on pilvenpiirtäjienkin välissä juosta. Reitin sijaan ihmiset jäivät paremmin mieleen. Kannustajia oli lähes koko reitti täynnä ja meno muistutti monin paikoin karnevaalia. Pitkin viikkoa uutisissa oli kannustettu ihmisiä tulemaan reitin varteen ja tekemään juoksijoiden matkasta ikimuistoista. Ja tätä ihmiset toden totta tekivät. Järjestelyt olivat parasta A-luokkaa, mutta Bostonin maratonin jälkimainingeissa turvatarkastukset olivat liioitellut. Tosin metallinpaljastimistakin pääsi nopeasti läpi toisin kuin vaikka Suomen jalkapallomaajoukkueen peleissä. Järjestelyjen osalta ainoastaan alussa oli toivomisen varaa. Jos haluaa aikaa lähteä juoksemaan, niin Chicagossa ja New Yorkissa on ollut ahtain alku niiltä maratoneilta, joissa olen ollut mukana. Siinä on melkein mentävä massan mukana Lincoln Parkiin asti (noin 7 km).



Valmistautuminen juoksuun oli erikoinen. Hotelli oli Chicagon esikaupungissa ja startti oli kahdeksalta. Tiesin, että hotelliaamiainen ei ala ennen lähtöäni hotellilta. Yritin tankata edellisenä iltana mahdollisimman paljon ja Blackhawksien lätkämatsin jälkeen menin pastabaariin syömään jenkkityylisen todella ison pasta-aterian. Ei siinä muuta aamupalaa tarvittu kuin Starbucksista pieni leipä, mutta ei tämä tankkaus taida ihan suositusten mukainen olla.

Lähdin varovaisesti liikkeelle, koska olin liikkeellä ilman tukijoukkoja toisella puolella maapalloa. Juoksussa ensimmäinen kymppi oli vaikea. Heti tuli mm. hiertymää, mutta onneksi olin varustautunut poikkeuksellisesti vyölaukulla ja laastareita oli omasta takaa. 15 kilometrin jälkeen lähti juoksu rullaamaan hyvin. Kaikissa aikaisemmissa maratoneissani toinen puolikas on ollut noin kymmenen minuuttia ensimmäistä puolikasta hitaampi. Nyt toinen puolikas oli kolme minuuttia ensimmäistä nopeampi ja maalissa olo ei edes ollut kaikkensa antanut. Neljän tunnin alituksesta ei haaveiltu ennen starttia eikä juoksun aikanakaan, kun alku oli hidas. Lähelle sitä kuitenkin päästiin ja oma ennätys syntyi.

Aika 4.03,07
Sports Tracker: http://www.sports-tracker.com/#/workout/raffi13/2acui8j0clfjmkiv


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti