Koronaviruksen aiheuttaminen toimien ja rajoitusten kanssa tulee elää hieman erilaista elämää kuin mihin on tottunut. Ja tämä koskee lenkkeilyä siinä missä muutakin elämää. Ja koska koronalle ei saa periksi antaa, Matkaileva maratoonari osaltaan rikkoi kaikkia juoksemiseen liittyviä periaatteitaan ja juoksi maratonin kotiseudulla samana päivänä ja samaan kellonaikaan kuin maraton Bratislavassa olisi juostu.
Maratonin reitin suunnittelu oli yllättävän nopea prosessi. Siihen aikaa meni alle puoli tuntia ja siitäkin suurin osa meni googlemapsissa reitin "asetteluun", koska ajateltu reitti ei kulkenut ainoastaan autoteitä pitkin, vaan se myötäili myös Vanajaveden rantojen ulkoilureittejä. Juomapisteiden (perhe toimitti autolla juomaa) suunnittelukin meni näppärästi, kun asiaa saa miettiä tuttujen paikkojen kautta.
Suuri ero normaaliin maratontapahtumiin oli heti lähdössä. Lähtöalue Hattulassa, Hyrvälän kylän keskustassa oli täysin hiljainen, vaikka keväinen aamu oli upea. Paikalla oli vain allekirjoittanut. Yleisö loisti poissaolollaan eikä paikalla ollut muita juoksijoita, huoltojoukkoja, tv-kameroita tai bajamajoja.
En ollut kertonut juoksusta kenelläkään, perhettä varoittelin edellisenä iltana juomahuoltotarpeesta. Lähtöpaikalla tein päivityksen Facebookiin ja se johti juoksun aikana useampaan kohtaamiseen. Toinen tytär tuli juoma-auton kyydissä mukaan juoksemaan yhden juoma-aseman välin, yksi ystävä tuli pyöräilemään rinnalle muutaman kilometrin ja muutama ystävä tuli reitille kannustamaan. Useampikin henkilö yritti löytää maratoonaria reitin varrelta, mutta "ohjeet" (kuva reittikartasta päivityksessä) oli todella puutteelliset. Olen äärimmäisen kiitollinen ja otettu kaikista näistä, kuten myös kannustuksesta Facebookissa ja muissa kohtaamisissa!
Mitä maratonin juoksemisesta yksin kotimaisemissa jäi mieleen? Hulluinta tässä on se, että en oikein osaa edes vastata. Minä vain juoksin. Vaimo kysyi juoksun jälkeen, mitä ajattelin matkalla. En oikein osannut vastata siihenkään. En edes kuunnellut yhtään musiikkia eikä tullut oikein mietittyä työjuttuakaan. Ympäristöä tuli kyllä huomioitua ihan eri tavalla kuin muuten autolla ohi ajellessa ja lasten nallebongauksen nallet ikkunoilla ja parvekkeilla ilahduttivat myös juoksijaa.
Juoksisinko maratonin uudestaan? En, koska en juokse muitakaan maratoneja uudestaan. Enkä olisi tätäkään juossut, jos sää olisi ollut huono. Mutta jos Koronakriisi on jotain opettanut, niin enää ei voi olla täysin varma edes itsestäänselvyyksistä.
Omaa reittiäkään on vaikea arvioida, mutta vaikka kotiseuturakkaudenkin ottaa pois, niin kyllä Hämeenlinnan reittimaastot (linkki päivitykseen) juoksemiseen ovat parasta A-luokkaa. Kansallinen kaupunkipuisto on kyllä lenkkeilijän paratiisi. Ja kyllä reitin maaseutupätkillekin nättiä kylätietä riitti, kuten historiallinen Hämeen Härkätie.
Ja loppuun vielä kuva (yllä) maalilinjasta. Näettehän tekin maalinauhan roikkumassa tuossa suosikkimännyssäni?
Aika 4.19,12
Sports Tracker
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018
Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti