Oslon maratoniin oli helppo ilmoittautua, sillä sen tiesi katsojan näkökulmasta toimivaksi. Urheilukulttuuri Norjassa on ainutlaatuista ja neljä vuotta sitten olin katujen varsilla juoksua seuraamassa, mutta sairastelujen takia juoksu jäi väliin. Lenkkeilijälle Oslo on huiman hieno paikka, kuten kesän päivityksessä jo hehkutin.
Välillä maratonin järjestäjillekin tulee eteen yllättäviä haasteita. Expon järjestämisestä pitää nostaa hattua, sillä järjestäjien pelikirja meni nopeassa aikataulussa uusiksi. Expon piti olla lähdön ja maalin tapaan Raatihuoneen torilla, mutta Kuningas Haraldin hautajaiset maratonviikon keskiviikkona muuttivat suunnitelmia yllättäen. Juoksunumerot haettiin lopulta hieman keskustan ulkopuolelta Töyenista ja vaikka sateen takia telttojen edusta oli mutavelliä, niin tässä tapauksessa se oli helppo antaa anteeksi.
Lähtöalue Raatihuoneen torilla oli erittäin toimiva. Sinne oli helppo tulla ja tilaa oli riittävästi. Lähtöjä oli jaksotettu viiden minuutin välein, joka on aina hyvä. Juoksupussien jättö oli yksinkertaisen toimiva. Kangaspusseja oli jaettu numeroa hakiessa ja ne sai itse jättää koukkuihin, jotka oli numeroitu ryhmittäin. Näin ollen jonoja ei ollut. Yksittäistä vartiointia ei tietty ole, mutta harvalla varastettavan arvoista tavaraa pusseihin jäänee.
Erityismaininta annetaan bajamajoista, joita oli keskustan kortteleihin tuotu kerrankin riittävästi. Näky oli jopa hämmentävä, kun lähtöpaikan läheiset korttelit oli täyteen tuupattu bajamajoja. Maratonin startti oli aamusta yhdeksältä ja puolimaraton sekä 10 kilometrin juoksu myöhemmin päivällä, joten käyttöä näillä riitti koko päiväksi.
Maratonilla osallistujia oli vajaat neljä tuhatta ja se myytiin loppuun keväällä, joten ajoissa kannattaa olla liikkeellä. Juoksijoiden määrä reitille oli varsin sopiva eikä ensimmäistä kilometriä lukuun ottamatta ruuhkia ollut.
Maratonin juostiin kahtena puolikkaan lenkkinä ja periaatteessa puolikas jakautui kahteen osaan. Ensimmäiset 13 kilometriä suunnattiin länteen, jossa kierrettiin veistoksistaan kuuluisa Vigelandin puisto.
Vigalandin puistolta tiputettiin Bygdöyn kupeeseen, josta juostiin rantaa pitkin Aker Bryggen kautta takaisin Raatihuoneen torille. Jotenkin tämän koki mukavana osuutena, kun merellisessä maisemassa riittää veneitä katseltavaksi.
Toinen kahdeksan kilometrin lenkki kulki Akerhusin linnan ohi ydinkeskustaan, josta noustiin Bislettin olympiastadionille. Urheiluromantikkona arvostan suunnattomasti sitä, että reittiin oli saatu mukaan kierros Bislettin legendaarisella stadionilla. Se oli aivan mahtavaa päästä kaksi kertaa juoksemaan stadionin portista sisään ja kiertää kierros olympiastadionilla! Ylämäkeen nousu Bislettille toisella kierroksella 38 kilometrin jälkeen on vaativaa, mutta palkinto siitä on upea.
Joku varmasti alkoi miettimään, että ei Bislettillä ole kesäolympialaisia järjestetty. Ei ole, mutta vuoden 1952 talviolympialaisten avajaiset ja päättäjäiset sekä pika- ja taitoluistelut järjestettiin siellä. Ja toki aina kesäkuussa Bislettillä järjestetään yksi Timanttiliigan ikonisimmista kilpailuista.
Erikoisena lisänä Bislettillä oli nopeimman kierroksen kilpailu, jollaiseen en ole aikaisemmin törmännyt. Stadionille saavuttaessa ja poistuttuessa oli ajanottokennot, joka kellotti kierrosajan. Voittajan kierros näytti olleen 51 sekuntia ja hän varmaan oli tullut tätä varten juoksemaan, koska loppuaika puolimaratonilla oli 2.41.
Maalialue Raatihuoneen torilla oli tilava, mutta maalitulo nyt ei erityisen ikimuistoinen ole. Tarjoilut maalialueella oli oikein hyvät.
Reitillä juomapisteitä oli riittävästi ja kaikilla pisteillä oli taisi olla tarjolla vettä, urheilu- ja virvoitusjuomaa sekä banaania.
Oslo on mäkinen kaupunki ja maratonilla nousua kertyi juoksukellon mukaan vajaat 400 metriä. Vigelandin puistoon mentäessä nousu oli loivempi ja pidempi (noin 3 km), kun taas Bislettille mentäessä se oli jyrkempi ja lyhyempi (noin 1 km).
Osallistumismaksu oli Norjan yleisen hintatason tapaan hintava. Omalla hintaportaalla se oli noin 130 euroa eikä se pitänyt mitään ihmeitä sisällään. Juoksupaita oli ostettavissa erikseen, mutta se oli kyllä erittäin laadukas Adidaksen paita. Mitali oli hieman omalaatuinen.
Erityiskiitokset annetaan tulospalvelusta ja tällä kertaa nostetaan sponsoriakin esiin. Erityismaininta ansaitsee se, joka on keksinyt tämän yllä olevan sponsorointi-idean. Tulokset tuli heti maalilinjan ylittämisen jälkeen tekstiviestillä ja sähköpostiin tuli samaan aikaan oma lopputulos sponsorin toimesta.
Kokonaisuutena Oslon maraton oli oikein positiivinen kokemus. Kaikki toimii erinomaisesti, mutta jos ennätystä haluaa tavoitella, niin Oslo ei ole optimaalisin valinta mäkisyydestä johtuen. Kokoluokkansa parhaimmistoa Oslo ilman muuta on, mutta tapahtumana Pohjoismaissa esimerkiksi Tukholman maraton on huomattavasti suurempi.
Aika 4.06,33
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Ateena - syksy 2019
Vilna - syksy 2019
Kööpenhamina - kevät 2019
Tallinna - syksy 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti