Lenkkimusiikki, top10

Viimeisen parin viikon aikana minulta on kolmeen kertaan kysytty vihjeitä lenkkimusiikiksi. Tämä ei ole omaa vahvuusaluetta, sillä en musiikista ihmeemmin ymmärrä ja soittolistatkin on ihan laidasta laitaan, joten vedetään tämäkin listaus samalla tavalla. Spotifystä löytyy soittolista Matkailevan maratoonarin nimisenä.

En tykkää juostessa kuulokkeista, joten kaupungissa juostessa en musiikkia kuuntele. Maalla juostessa musiikki tulee kuunneltua, jos siitä ei tule turvallisuusriskiä, kuten esimerkiksi kapealla maantiellä pimeässä juostessa.

Omia suosikkilenkkibiisejäsi otetaan mielihyvin vastaan...

1. Faster - Within Temptation
Juoksubiisien ykkönen. Vaikutus juoksemiseen on ylivertainen, sillä vauhtia vain tulee aina automaattisesti lisää, kun Faster pärähtää soimaan.
https://www.youtube.com/watch?v=uy_UmgjXGk8

2. Thunderstruck - AC/DC
Hämeenlinna, maailman metallipääkaupunki. Hämeenlinnassa soittaneista bändeistä saisi jo itsessään loistavan soittolistan lenkeille. Ei ole monessa pikkukaupungissa esiintynyt AC/DC, Mötley Crue, Guns N' Roses, Dio, Sepeltura, Anthrax, Motörhead ja moni muu... Ja parin kuukauden päästä listaan lisätään Metallica.
https://www.youtube.com/watch?v=v2AC41dglnM

3. No Easy Way Out - Robert Tapper
Kaikista kovimmalta soundtrackiltä (Rocky IV) nostetaan esiin Robert Tapper, vaikka yhtä hyvin se voisi olla kumpi tahansa Survivorin biiseistä (Eye of the Tiger / Burning Heart). Jäätävän kova levy itsessäänkin lenkkimusiikiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=MwPb7g_BlXQ

4. The Winner Takes It All - Abba
Maailmanhistorian täydellisin pop-biisi istuu erinomaisesti myös juoksulenkeille. Voittajan olo tulee aina maratonilla maalissa ja silloin sitä ottaa kaiken. Toki myös muistuttaa Mamma Mia -musikaalista.
https://www.youtube.com/watch?v=92cwKCU8Z5c

5. Bye Bye Beautiful - Nightwish
Nightwishin Storytime tai The Phamtom Of The Opera on myös hyviä lenkkibiisejä, mutta myöskään tästä tykityksestä ei voi olla pitämättä. Tuomas Holopainen toki ampuu aseetonta naista (Tarja Turusta yhtyeestä eron jälkeen) tykillä, mutta jos purkaa v-tuksen hitiksi ja teet sillä vielä pirusti hilloa, niin pakkohan sitä on osaltaan arvostaa.
https://www.youtube.com/watch?v=hTdhXxxWREo

6. A Million Dreams - Pink / Ziv Zaifman, Hugh Jackman, Michelle Williams
Erinomaisen musikaalileffa The Greatest Showmanin yksi ydinbiiseistä. Hidastempoiset kappaleet ei aina lenkkimusaksi istu, mutta kun vetää lenkkiä Etelä-Hattulan teillä syksyllä umpipimeässä otsalampun varassa ja vettä tulee vaakasuoraan, niin kyllä siinä miljoonaa unelmaa pitää miettiä. Oli se sitten seuraavan maratonin maalisuora, Boston, Lontoo tai ihan mitä tahansa.
https://www.youtube.com/watch?v=L7TN0hyONjw

7. Sandstorm - Darude
Syke nousee heti kun hiekkamyrsky lähtee liikkeelle, on se sitten lenkkipolulla, Valioliigan matsissa, NHL-pelissä tai yliopistokoripallon matsissa. We don't even have sandstorms in Finland and still we made the best song about sandstorms, todettiin Noin Seitsemän Uutisten erinomaisessa America First, Finland second pätkässä. Ollaan me hyviä :)
https://www.youtube.com/watch?v=y6120QOlsfU
https://www.youtube.com/watch?v=yP9Qt-bSz40

8. Shotgun Rider - Tim McGraw
Country-biiseistä listalle otetaan Shotgun Rider, vaikka lajityypin alta enemmän tulee lenkeillä kuunneltua Taylor Swiftiä tai Jouni Käteisen (Johnny Cash) ja kumppaneiden The Highwaymen on myös suosikkeja. Tämä on kuin suoraan sovitettu meikäläisen askeltiheydelle. Vasen, vasen, vasen kaks kolme...
https://www.youtube.com/watch?v=4zrFgiSZnfg

9. Say Yay! - Barei
Euroviisujen ystävänä listalle nostetaan yllätysnimi. Espanjan muutaman vuoden takainen, täysin menestymätön euroviisu, jota tytär meillä kuunteli. Sitä kautta soittolistalle on tullut otettua ja tästä tulee hyvä fiilis lenkillä, kun biisi pärähtää soimaan. Kotimainen euroviisunosto olisi tietysti Suomen kovin Euroviisu vuodelta 1985, Sonja "Jyrki" Lumpeen Eläköön elämä.
https://www.youtube.com/watch?v=k0I37W3RN_U

10+. Se On Siellä - Kai Hyttinen
Oman kylän pojat Kuju Hyttinen ja Vexi Salmi täydennettynä maesto Kassu Halosella painoivat 80-luvun alussa maailmanhistorian täydellisimmän joukkueurheilubiisin. Täydellisyydessään se on myös riittävän ärsyttävä vastustajien mielestä. Den Glider In on köyhän miehen halpa kopio tästä. Suomessa vain TPS:n Hunajata pääsee edes samalla sivulle, mutta sekin on vain uudelleen sanoitettu Erkki Liikasen rakkauslaulu. Joskus 80-luvun loppupuolella nousin varmaan elämäni ensimmäistä kertaa barrikadeille, kun HPK poisti tämän maalilauluna ja tilalle tuli joku Final Countdown tai vastaava. Onneksi järki lopulta voitti, vaikka siihen muutama vuosi taisi mennäkin. Kaksi miinusta tähänkin tulee: Se On Siellä ei löydy Spotifysta ja ep-single on tainut monien muiden lp-levyjen tapaan vuosien varrella hukkunut muuttoissa tai jossain.
https://www.youtube.com/watch?v=KInoIPsG9K0

Lenkkeily / Sydney, Blue Mountains ja Forster

Sydney
Sydney osoittautui varsin mukavaksi lenkkikaupungiksi, vaikkakaan vaihtoehtoisia lenkkipaikkoja ei niin paljon olekaan. Lenkkeilijän ja lomailijankin kannattaa kaupungissa majoittautua keskustaan, vaikka majoitukselle hintaa hieman enemmän tuleekin.

Heti ensimmäisen aamun lenkki Sydneyssä räjäytti pankin. Kierros auringon nousun aikoihin Hyde Parkin, Royal Botanic Parkin (varsinaiseen puistoon portit aukeavat vasta klo 07.00), oopperatalon, sataman, Barangaroo Reserven ja Darling Harbourin kautta oli ikimuistoinen. Reilun kymmenen kilometrin kierroksella sai kaupungin nähtävyyksistä hyvän kuvan ja maisemat oli upeita.

Oopperatalo ja Sydney Bridge

Skyline Mrs Macquaries Pointilta 

 Koukkaus oopperatalon ympäri

 Barangaroo reserve

Darling Harbour

Muuten lenkkimaastot Sydneyssä ei ihmeitä tarjonneet. Centennial Park on ihan ok, mutta ei riittävän sytyttävä. Haaveena oli myös lenkki keskustasta Bondi Beachille, mutta onneksi jäi toteuttamatta. Bussilla Bondille mennessä huomasi, että juosten hommassa ei olisi ollut mitään järkeä.

Lentokenttähotelleita ei voi lenkkeilijälle voi missään nimessä suositella, vaikka vähän halvemmalla huoneita saisi. Juoksumahdollisuudet vilkkaalla alueella ovat heikot. Olympiapuistossa jäi käymättä, joten siitä en osaa sanoa. 

Blue Mountains

Noin tunnin päässä Sydneystä sijaitseva Unescon perintökohde Blue Mountains (isoin kaupunkikeskus Katoomba) tarjoaa polkujuoksuun ja patikointiin huikeita maisemia ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka muutenkin. Ei olisi yhtään huonompi idea viettää Blue Mountainsilla muutama päivä juosten tai patikoiden.

Reittejä risteilee alueella paljon eri vaikeustasoilla. Mielenkiintoisimmalta reitiltä tuntui Wentworth Fallsista lähtevä National Passin kierros (noin 5 km, patikoituna n. 3h), mutta vierailun aikaan se oli kivivyöryjen takia suljettuna. Katoomba puolella patikoinnin voi yhdistää myös köysirata-ajeluun, kun kävelee alas laaksoon ja tulee Scenic Skyway köysiradalla ylös.

Forster
Matkailevan maratoonarin yllätysnosto listalle on Forster. Nimestä tulee mieleen vain famous australian beer (jota ei Australiassa näe ollenkaan), mutta Sydneystä kolmisensataa kilometriä pohjoiseen oleva paikallinen kesäkaupunki tarjosi yllättäen unohtumattomia aamulenkkejä.

Kahdeksan kilometrin aamulenkillä sai paikalliset nähtävyydet koluttua läpi. Lenkki kesti vain paljon normaalia pitempään, kun kameraa piti kaivaa koko ajan taskusta. Main Beachiltä lähtenyt Bicentennial Walk tarjosi huikeita maisemia Forsterin pohjoisrannalla aina ylös Bennett Headsiin asti

Main Beach Forster Breakwaterilta päin

 Pebbly Beach park

Bennett Heads Lookout

Bicentennial Walk 

 One Mile Beach Bennett Headsiltä

Hiekkarantajuoksusta tykkääville löytyy Forsterista todellinen aarre, Autolla ajaa ensin kymmenen minuuttia keskustasta etelään Booti Bootin kansallispuistoon, jossa sijaitsee Eight Mile Beach. Aivan jäätävän hieno ranta. Siellä ei näkynyt yhtään ihmistä, joten siellä sai aivan rauhassa hyräillä Katri Helenan klassikkoa Katson autiota hiekkarantaa.

Kevätmaratonin valinta

Talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeys painaa päälle iltaisin ja lenkille lähtö on entistä haastavampaa. Syksyn maraton on takana ja on aika suunnata kevääseen, jotta motivaatiota saa lenkkeilyyn nostettua.

Keväisistä maratoneista on koettu Wien (huhtikuu), Tukholma (toukokuu), Pariisi (huhtikuu), Rooma (huhtikuu), Madrid (huhtikuu), Praha (toukokuu) ja Helsinki (toukokuu). Isot eurooppalaiset kevätmaratonit alkaa olemaan koluttu ja nyt puntaroidaan pienempiä. Jos näistä koetuista kevätmaratoneista yhtä pitäisi suositella, niin se olisi ehkä Madrid. 

Maaliskuun kiinnostavimmat:

Barcelona

Reitiltään Barcelona olisi mielenkiintoinen ja aika lailla koko kaupungin keskusta-alueen kattava, mutta ajankohta (10.3.) on turhan aikainen. IAAF:n pronssimitali takaa tietyn tason järjestelyissä. Kaupunkina Barcelona ei vain kuulu allekirjoittaneen suosikkeihin.

Jerusalem

Amsterdamin maratonin aamun hotelliaamiaisella samassa pöydässä istui Jerusalemin maratonin myyntihenkilö, jonka kanssa tästä puhuttiin. Jerusalem olisi varmasti erikoinen kokemus. Maratonin kartta on niin sekava, että ei siitä selvää oikein saa ja juoksupäiväkin on perjantai. Kaupunkina siitä jäi 90-luvulla yhden päivän retkellä erikoinen kuva ja toki maraton olisi hyvä tapa tutustua kaupunkiin paremmin. Tosin reitti ei kulje vanhassa kaupungissa. 

Soul

Jokerikortti pidemmälle reissulle. Ei kokemuksia kaupungista. Maratonilla IAAF:n kultamitali, joten järjestelyt on kunnossa. Nettisivuilta vaikea vain hahmottaa reittiä, mutta lienee sama kuin Tokiossakin, että lähtö on toiselta puolelta kaupunkia kuin maali. Olisi mielenkiintoinen vaihtoehto, jos olisi aikaa ja rahaa. 

Huhtikuun kiinnostavimmat:

Bratislava

Bratislavan maraton järjestetään erikoisesti samana viikonloppuna (7.4.) kuin 70 kilometrin päässä oleva Wien. Bratislava ei kaupunkina kyllä hurmaa ja näistä Wien on varmasti järkevämpi valinta. 

Rotterdam
Legendaarisen maraton. Todella tasainen ja nopea reitti. Rotterdamissa tehtiin aikoinaan useampi maailmanennätys, nykyään ne on tehty Berliinissä. Iso maraton kaupungin kokoon (noin Helsinki) nähden ja maraton näkyy kaupunkikuvassa. Tänä keväänä pitkittynyt flunssa esti juoksemisen, mutta paidan kävin hakemassa. Joskus tarvitsee ottaa toinen yritys. Helppo päästä junalla suoraan ja nopeasti Amsterdamin lentokentältä ja lähikaupungit (Haag, Leiden) myös mielenkiintoisia.

Big Sur International marathon
Tämä on ehdottamasti yksi kevätmaratoneja, jotka tulee vielä joskus kokea. Maraton juostaan San Franciscon eteläpuolella juostaan huikeissa Big Surin maisemissa, legendaarisen upeaa highway 1:stä pitkin kohti Monterayn kaupunkia. Ennätyksiä täällä ei mäkisellä maratonilla tehdä, mutta autollakin ajaessa maisemat olivat todella mahtavat. Maratoniin pääsee vain arvonnan kautta ja arvonta suoritetaan jo edellisenä kesänä. 

Hampuri ja Dusseldorf
Aina varma Saksa pettää harvoin. Molemmat puoli-isoja maratoneja, Hampuri toki isompi ja maineeltaan kovempi. Myös reittinä Hampuri ehkä mielenkiintoisempi kuin neljään looppiin jaettu Dusseldorf. Dusseldorfissa olin kerran käymässä maratonin aikaan ja keskustassa oli kyllä hieno tunnelma kannustuksen osalta.

Lontoo 
Kevään ylivoimainen ykkönen. World Marathon Majors-osakilpailu. Äärimmäisen vaikeaa vain päästä mukaan. Olen ollut arvonnassa seitsemänä vuonna, mutta sisään en ole päässyt. Ensi kevään 18.000 arvottavaa paikkaa haki 414.000 henkilöä, joten prosentit on aika pienet. Rahalla toki sisään pääsee (Vetikko Travelsin reissu noin 2.000 euroa / hyväntekeväisyyspaikat alkaen 1.000 euroa). Arvontaan pitää ilmoittautua edeltävän vuoden toukokuussa.

Toukokuun kiinnostavimmat:

Kööpenhamina 
Tanskan suurimman maratonin reitti kulkee kiitettävän paljon kaupungin keskustassa (joitakin vuosia sitten ei tainut ihan näin olla) ja kiertää kyllä hyvin nähtävyydet. Osallistumismaksu hintava 95 euroa, mutta mielenkiintoinen vaihtoehto lyhyen lentomatkan päässä.

Riika 
Reitti näyttää kartalla aika toistavalta, josta tulee miinusta. Riika on saanut IAAF pronssimitalin, joten järjestelyjen pitää olla ihan hyvällä tasolla. Riika on edullinen vaihtoehto, kun lentoja ja hotellit ovat usein halpoja kuten myös osallistumismaksu.

Mont-Saint Michel
Mont-Saint Michel on reitiltään upea, monesti rankattu kauneimpien maratonien joukkoon. Maraton juostaan Normandian Cancalesta merenrantaa pitkin Mont-Saint Michelin upealle, maailmanperintökohteena olevalle Mont-Saint Michelin luostarille. Must-see maratoneja, vaikka juoksijoita ei olekaan kuin reilut 5000.

Kesäkuun jokeri:

Torshav
Torshavin maraton ei massoja kokoa. Maraton on varmasti ainoita syitä vierailla Färsaarilla, jossa muuten ei tulisi käytyä. 

Maratoneja maailmalta on koottu kalenteriin aika kattavasti täällä  

Tallinna marathon / syksy 2018

Tallinnan maratonille suuntasin kaksijakoisin miettein. Tallinnaan on helppo mennä ja se on ihan mukava lenkkikaupunki (linkki lenkkipäivitykseen Tallinnasta).

Aikaisemmin Tallinnan maraton ei ole kiehtonut, kun maraton on juostu kahtena lenkkinä Piritaan eli Piritan suoraa olisi pitänyt taivaltaa neljä kertaa. Viime vuonna reittiä taidettiin muuttaa ja ilmeisesti tänä vuonnakin se oli hieman erilainen kuin 2017. Myös osallistuminen Viron 100v.-juhlamaratonille antoi valintaan pienen lisäsäväyksen.

Maratonin reitti kartalla ei ihmeitä lupaillut, mutta se osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi. Toki on myös myönnettävä, että Tallinnan länsipuoleinen osa ei ollut itselle tuttua seutua Rocca Al Maren ostoskeskusta lukuunottamatta.

Lähtö ja maali oli Vapaudenaukiolla, joka toimi ihan hyvin. Varsinkin lähdössä oli oikein mukava lähteä juoksemaan loivaa alamäkeä satamaa kohti.

Reitin ehdoton suosikkipätkä osui 15-20 kilometrin välimaastoon. En edes tiennyt, että Tallinnassa  on Viron ulkoilmamuseo (eli "paikallinen seurasaari") Rocca al Maren lähistöllä.

Ulkoilmamuseossa oli upea juosta ja sen jälkeen tuli oikein mukava muutaman kilometrin matka pyörätietä merenrannalla keskustaan päin.

Reitin ylivoimaisesti tylsin osuus oli iski lopussa, kun 32-37 kilometrin välissä juostiin huonokuntoista Paljassaarentietä edestakaisin Katariinan laiturille. Siinä olisi ollut mielenkiintoisemmassakin maisemassa kestämistä, kun askel alkaa painaa ja ajatukset ei enää lennä...

Erikoisen Tallinnan maratonista teki puolimaratonin lähettäminen matkaan kaksi tuntia maratonin jälkeen. Puolimaratonin kärkijoukko nappasi allekirjoittaneen kiinni Pelgurannalla, kun maratonia oli takana noin 25 kilometriä. Poliisimoottoripyörä teki kärjelle tilaa. Mahtoi siinä kärkijuoksijoilla olla normaalista poikkeavaa mestaruustaistoa, kun maratoonareiden seassa juoksivat. Vauhti oli kyllä huimaa, kun sitä pääsi näin läheltä todistamaan.

Tallinnan maratonin järjestelyt olivat ihan toimivat. Maratoonilla juoksijoita oli vajaat 3.000 ja kaikkiaan juoksijoita taisi olla 12.500. Juomapisteitä oli riittävästi ja bajamajojakin jopa reitin varrella. Isoin puute oli kilometritaulut. Allekirjoittaneen mielestä 5 km välein olevat kilometritaulut ovat aivan liian harvassa, vähintään joka toinen kilometri pitäisi olla merkattu. Edes puolimaratonin kohtaa ei oltu merkitty.

Erityismaininta annetaan juoksupaidasta ja Gerd Kanterille. Maratonilta sai Viron väreihin tehdyn juoksupaidan, jonka käyttöön 100v. juhlien takia kannustettiin sähköposteilla. Itsekin jopa juoksin sillä, vaikka normaalisti en uutta paitaa käytä. Silmämääräisesti maratonilla lähes joka toinen juoksija käytti sitä ja se oli kyllä hienon näköistä. Virolainen kiekon olympiavoittaja ja monikertainen arvokisamitalisti Kanter saa myös isot plussat erittäin ystävällisestä esiintymisestä, selfien ottamisesta ja nimmareiden jakamisesta messuilla.

Oma juoksu sujui vähän liiankin vauhdikkaasti ja lopussa askel alkoi vähän painamaan. Loppuaika oli kuitenkin neljännen kerran alle neljän tunnin. Tallinnan reitti on ennätyksen tekoon varsin toimiva, isompia mäkiä ei ole, tosin tiet ei aina ole ihan priimakuntoisia. Toki samaan hengenvetoon on sanottava, että reittinä Helsinki City Maraton oli kyllä hienompi.

Aika 3.57.10
Sports Tracker 

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Helsinki - kevät 2018
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Tukholma

Tukholma on erinomainen lenkkeilykaupunki, onhan kaupunki rakentunut yli kymmenelle saarelle. Myös pyöräilyn puolella Tukholma tuntuu nostaneen profiiliaan melkoisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pyöriä näkee nykyään liikenteessä melkein kuin Kööpenhaminassa, mutta juoksijoille pyöräilijät tuntuvat olevan vihaisia, jos pyörätielle eksyy.

Tukholmassa pääsee meren rannalla juoksemaan enemmän kuin kiitettävästi. Hyviä juoksureittejä löytyy niin keskustasta kuin lähiöistä.

Tukholman keskustahotelleissa yöpyessä normaali aamulenkki sen enempää ajattelematta on ollut kierros Västerbron sillan kautta eli Mälärstrandin kierros. Siinä on hienot maisemat juosta kaupungintalolta Kungsholmenin etelärantaa (Norr Mälärstrand), kavuta ylös Tukholman maratonilla tutulle Västerbron sillalle ja juosta Södermalmin pohjoisrannan (Södra Mälärstrand) ja vanhan kaupungin kautta takaisin hotellille.

Toinen mukava tunnin lenkki keskustahotellista on vähemmän tunnettu Kungsholmenin kierros. Kungsholmenia on muutenkin vaikea edes mieltää saareksi. Kungsholmenin pystyy lähes kokonaan kiertämään aivan rantaviivaa pitkin, ainoastaan länsipuolella noustaa merenpinnalta hieman korkeammalle.

Mukava noin tunnin lenkki keskustasta on myös Djurgårdenin saaren kierros, kun siinä hieman oikaisee itäpuolella Manillavägeniä juosten. Meren rannalla Djurgårdenissa ei niin pääse juoksemaan, mutta upeaa seutua Djurgården ehdottomasti on ja lenkkeilijälle Djurgården tarjoaa leveät tiet.

Lyhyemmän lenkin voi keskustan hotelleista tehdä Skeppholmenin ja Kastellholmenin saarilla, joita voi lähes kokonaan kiertää rantaviivaa pitkin. Skeppholmin itäpuolelta aukeaa komeat näkymät vanhaan kaupunkiin ja ohi juostessa voi samalla ihailla 1800-luvun lopulla rakennettua HMS af Chapman laivaa. 

Puistossa juoksemiseen myös Hagapark tarjoaa hyvät mahdollisuudet, mutta ainakin Matkaileva maratoonari suosii mieluummin Djurgårdenia. Sinne meno ja paluu on mukavampi juoksupätkä rantaa (Strandvägen) tai Östermalmia pitkin kuin Vasastadenin läpijuoksu.

Kista

Tukholman lähiöistä mainittakoon erikseen Kista, sillä Kistaan saattaa suuntautua monen messukävijän matkat. Toki Kistasta saa myös edullista majoitusta viikonloppuisin, kun toimistokompleksien keskellä hotelli on aika tyhjinä. 

Kistan hotelleista alle kilometrin päässä on Igelbackenin metsässä/puistoalueella hyvin juoksureittejä. 2,5 ja 5,0 kilometrin reitit on valaistuja. Lisäksi on erinomaisen hyvin merkittyjä 7,5 km, 10,0 km ja Extreme-reittejä. Valaistut reitit ovat hyvää pururataa, muissa juostaan leveillä poluilla, mutta vähän voi myös juurakkoa matkalle mahtua. 

Helsinki City Marathon - kevät 2018

Helsinki City Maraton tuli ohjelmistoon hiukan yllättäen, kun huhtikuussa Rotterdamissa jäi flunssan takia kevätmaraton juoksematta. Helsinki oli sen jälkeen helppo valinta paikoksi.

HCM:n mielenkiintoa lisäsi Hämeenlinnan matkailuseminaarissa kuultu puheenvuoro Helsingin matkailun keihäänkärki-tapahtumista, joihin HCR oli nostettu mukaan mm. Flow-festivaalin kanssa.

Reitti oli Helsingissä oikein kaunis. Normaalisti saman reitin juokseminen kahteen kertaa (17 km kierros) saa miinusta, mutta nyt se ei tuntunut niin pahalta. Ilma oli hieno ja näin keväällä, kun luonto on heräämässä kukoistukseensa, oli upeaa juosta Lehtisaaressa lintujen laulua kuunnellen. Ennätyksen metsästykseen HCR:n reitti ei ole ehkä kaikkein optimaalisin.

Tein jälki-ilmoittautumisen noin 1,5 tuntia ennen lähtöä ja kaikki sujui hyvin. Tosin jälki-ilmoittautuneena paitaa en saanut. Kisahallilla ja Telia Areenalla oli mukava pöhinä, kun puolimaratonilta (HCR) juoksijat saapuivat maaliin. Juomapisteitä reitillä oli riittävästi ja vapaaehtoiset olivat oikein iloisia. Myös maaliin tulon jälkeen palvelut olivat hyviä.

Negatiiviselle puolelle menee reittijärjestelyt. On lähes juoksijoiden pilkkaa, että Suomen ykkösmaratonilla autot ajaa toista kaistaa ja toisella kaistalla on autoja parkissa. Vaikka juoksijoita ei ollut kuin pari tuhatta, niin ahdasta välillä oli.

Lähdön jälkeen Mannerheimintiellä oman kaupungin HKL:n bussi tuli väkisin juoksijoiden sekaan Töölöntullilta. OK, toinen kaista vain oli varattu juoksijoille, mutta ei millään väki noin alkuvaiheessa juokse ahtaasti. Myös bändit puuttui Helsingistä kokonaan, mikä tuntui kieltämättä oudolle.

Omia maratoneja kartoittaessa ensimmäisenä kalenterina käytän IAAF:n Label Road Races -kalenteria. Se on takuu sille, että hommat pelaa maratonilla kunnolla. Tälle listalle pääseminen olisi turismin kasvattamisen kannalta oleellista, mutta se vaatii kyllä katujen "sulkemista ja siivoamista" ja sitä ei Pohjoismaissa tehdä (vain Kööpenhaminen puolimaraton on listoilla). Nyt SUL:lla voisi olla paikka yrittää parempaa, kun pormestarina on neljän maratonin Jan Vapaavuori...

Turistina en myöskään tykkäisi klo 15.00 alkamisajasta, koska päivä olisi maratonin jälkeen pulkassa. Näin kotimaassa juostuna se oli ihan ok ja toki suurin osa juoksijoista on suomalaisia. Tosin ilahduttavan paljon juoksijoiden joukossa oli matkailevia maratoonareita ja kaikkiaan 63 kansallisuutta mainittiin olleen edustettuna.

Juoksun aikana keskustelua herätti HCR:n siirto elokuusta toukokuulle. Itse pidin sitä hyvänä, mutta joku sanoi, että juoksijamäärä oli pudonnut 5.000:sta puolella. Se on kyllä huolestuttavaa, sillä lahden toisella puolella Tallinnan maratonin suunta on ollut täysin päinvastainen. Tallinna kerää syyskuussa jo yli 10.000 osallistujaa. Sinne Matkaileva Maratoonarikin seuraavaksi suuntaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi syyskuussa.

Oma juoksu oli harvinaisen vaikea. Kunto ei ollut priima kevään flunssien jäljiltä ja ensimmäistä kertaa tuli varusteongelmia, kun 28 kilometrin kohdalla jalkapohjaan oli hiertynyt vesikelloa. Hetken aikaa pidin taukoa, revin sukan pois ja pistin huulirasvaa jalkapohjaan, kun ei muutakaan ollut mukana. Harkinnassa oli myös keskeyttäminen, mutta onneksi tuli taisteltua maaliin. 

Aika 4.29.45
Sports Tracker 

Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Toronto - syksy 2017
Praha - kevät 2017
Budapest - syksy 2016
Madrid - kevät 2016
New York - syksy 2015
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009

Lenkkeily / Bangkok ja Hua Hin

Ensimmäisen kerran Thaimaassa vierailutta Matkailevaa maratoonaria yllätti eniten se, että lämpötila ei laskenut pahemmin edes yöllä. Hiihtolomien aikaan aamulenkkiäkin sai jo juosta +30 asteen lämpötiloissa.

Bangkok

Bangkok ei tarjonnut lenkkeilijälle suuria elämyksiä. Suurkaupungiksi lenkkeilymahdollisuudet ovat aika olemattomat. Keskustassa ei pahemmin puistoja tai muita rauhallisempia ulkoilualueita ole. Lumpini-puisto lienee ainoa isompi vapaassa käytössä oleva puistoalue keskustassa alueella

Lumpini-puistossa on muutama pieni järvi, mutta puisto itsessään on aika vaatimattoman kokoinen. Puiston ympäri kiertävä reitti oli mitaltaan n. 2,5 km. Lisäksi siellä risteileen teitä poikittaisuunnissa. Aamuisin lenkkeilijöitä, kävelijöitä ja Taiji-harrastajia puistossa riitti ihan mukavasti. Pyöräilijöille oli omat aikansa iltapäivästä kiertää 2,5 km reittiä.

Kaupungilla juostessa isoimmilla teillä löytyi hyvin kävelyteitä, joita pitkin sai ainakin aamuisin ihan rauhassa juoksennella. Toki isompien risteyksien ylitykset oli ongelmallisia, mutta myös ylikulkusiltoja oli aika paljon. Skytrainiä vierustavat tiet (kuva) olivat omalla tavallaan mukavia juosta; sen minkä maisemassa hävisi, varjossa voitti.  

Hotellisuosituksena lenkkeilijöille annetaan Hotel Pathumwan Princess. Hotellin majoittujana sporttiklubille pääsee ilmaiseksi ja siellä hotellin kahdeksannessa kerroksessa löytyy erittäin monipuolisen kuntosalin lisäksi myös 500 metrin juoksurata (250 metriä suuntaansa). Iltaisin lenkkeily Bangkokin yövaloissa oli mukava kokemus. Hotellin sijainti oli myös erinomainen, jos haluaa uudessa keskustassa ostoskeskuksien lähellä asua (kiinni MBK-ostoskeskuksessa) ja aamupala oli erittäin hyvä.

Hua Hin

Jos Bangkokissa oli parempi käydä lenkillä aamusta, Hua Hinissä parempi aika on ilta. Paras lenkkipaikka oli ranta ja nimenomaan illasta viiden jälkeen. Ainakin hiihtoloman aikaan itään päin oleva ranta oli varjossa ja laskuveden myötä alusta oli kova. Aamulla rannalla joutuu juoksemaan pehmeämmällä hiekalla ja auringossa.

Hua Hinin pääkadulla vielä oli kapeat jalkakäytävät, mutta siitä sivuun mentäessä ei ollut. Skoottereita/mopoja liikenteessä oli paljon ja välillä meno oli aika huimaa. Tiet oli ahtaita ja monesti parkissa olevaa autoa tai mopoa väistäessä tuli katseltua tarkasti eteen ja taakse. Pari kertaa skootteri meinasi tulla ihan väkisin päälle eikä kyllä yhtä turvaton olo ole lenkillä ollessa ennen ollut.

Hieman rauhallisemman ja vaihtelevamman lenkin saa kiipeämällä Khao Hin Lek Fain näköalapaikalle. Khao Hin Lek Fai on ihan keskustan tuntumassa rautatieaseman tasolla, mutta näköalapaikalle kierretään Royal Hua Hin golfkentän "takakautta". Näköalapaikalta on hienot maisemat Hua Hinin yli. Nousu vuorelle oli ajoittain varsin jyrkkä, joten ihan helpolla sinne ei pääse. Paikalla oli kahvila, josta sai jo aamutuimaan ostettua pullon vettä. Matkaa 94-kadulla olleesta hotellista tuli noin yhdeksän kilometriä edestakaisin.

Toinen vaihtoehto on kiivetä apinavuorelle (Wat Khao Takiap), mutta sinne matkaa tulee hieman enemmän keskustahotelleista. Liikennettä apinavuorelle oli enemmän kuin Khao Hin Lek Faille mentäessä. Molemmissa paikoissa sai apinoita juoksuseuraksi.