New Yorkin maraton lienee maailman maratoneista suurin, kaunein ja halutuin. Maratonille on vaikea päästä ja siinä on kaksi vaihtoehtoa: osallistua arvontaan tai ostaa kallis pakettimatka NYC maratonin suomalaiselta matkanjärjestäjältä.
Itse turvauduin ensimmäiseen vaihtoehtoon. New Yorkin maratonin arvonta on ainoa, jossa jo arvontaan on osallistumismaksu. Osallistumismaksu on 11 $, joten se ei ole edes halpa. Arvontaan osallistujista maratonille paikan saa vuosittain oman kokemuksen mukaan 5-20 % halukkaista. Pääsin arvonnasta läpi kolmannella yrittämällä ja tänä vuonna siitä pääsi läpi 16 % halukkaista. Edellisellä kerralla muistelisin, että luku oli 6 %.
Lisäksi arvonnassa on tiukat ehdot. Jos siitä läpi pääsee, niin luottokortilta veloitetaan välittömästi 355 $ osallistumismaksu. Esimerkiksi Tokion maratonin paikkojen arpajaisissa oli kolme viikkoa aikaa päättää, lunastatko paikkasi maratonilla vai et.
Maratonin fiiliksistä on kirjoitettu muutamien valokuvien kera enemmän maratoniin liittyneessä hyväntekeväisyyskampanjassani. Linkki sinne http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/11/kampanja-nycm-new-york-city-maraton.html.
Maratonilla on huomioitavaa, että starttipaikalle on vaikea päästä. Jo neljä kuukautta ennen pitää valita kuljetustapa sinne. Vaihtoehtoja on kolme: lautta Manhattanin eteläkärjestä Staten Islandille, bussikuljetus keski-Manhattanilta tai bussikuljetus New Jerseystä. Lisäksi samassa yhteydessä valitaan, haluaako vaatesäkin säilytykseen vai ponchon maalissa (poncho oli erinomainen, fleece-vuorellinen ja lämmin). Keski-Manhattanin bussien paikat loppuvat muutamassa tunnissa, joten niiden suhteen pitää olla nopea. Bussien huono puoli on aikainen lähtö, lautalla taas voi tulla kylmä. Minä otin bussikuljetuksen New Jerseystä, koska Hudson-joen sillä puolella hotellit maksoivat alle puolet Manhattanin hinnoista.
Aikaisemmat maratonit (linkit nimessä):
Tokio - kevät 2015
Amsterdam - syksy 2014
Rooma - kevät 2014
Chicago - syksy 2013
Nizza-Cannes - syksy 2012
Turku - kesä 2012
Pariisi - kevät 2012
Berliini - syksy 2011
Tukholma - kevät 2011
Wien - kevät 2009
torstai 19. marraskuuta 2015
torstai 5. marraskuuta 2015
Kampanja NYCM: New York City Maraton
New Yorkin maraton on nyt juostu!
Maratonilla juostiin kaikissa New Yorkin viiden kaupunginosassa (Staten Island, Brooklyn, Queens, Manhattan ja Bronx). Juoksu meni kaikin puolin hienosti ja New Yorkin maraton oli odotetun hieno.
Tosin monta asiaa tehtiin erikoisesti johtuen tapahtuman massiivisuudesta. Luvut New Yorkin maratonilla on kyllä huimia: 55.000 juoksijaa, 12.000 vapaaehtoista ja 1.000.000 katsojaa. Kaksi ensimmäistä pitää kyllä paikkansa, kolmatta kyllä vähän epäilen, vaikka katsojia oli reitillä todella paljon ja kannustus on värikästä. Näihin lukuihin voi vielä lisätä nelinumeroisen luvun poliiseja eikä se luku ala missään tapauksessa ykkösellä. Lisäksi baja-majoja oli jonkin ilmoituksen mukaan 17.000 ja niitä kyllä kieltämättä oli todella paljon.
New Yorkin massiivisten järjestelyjen huonoin puoli oli lähtö. Staten Islandille on vaikea päästä ja virallisia reittejä on kolme (2 bussireittiä ja lauttamatka). Minä menin New Jerseystä bussilla. Lähdin hotellilta taksilla muutaman minuutin matkan stadionille kello 05.15 eli tasan viisi tuntia ennen maratonin starttia. Normaalisti lähden hotellilta kohti maratonin lähtöpaikkaa n. 1-1,5 tuntia ennen lähtöä. Staten Islandille saavuttaessa jouduttiin bussissa (jonotettiin bussin sisällä) suoraan turvatarkastukseen. joka oli kyllä tarkka. Laite piipitti minulla taskun kohdalla ja turvatarkastaja kysyi, mitä siellä on. En muistanut ja kaivoin taskua. Siellä oli puolikas proteiinipatukka, joka siis pisti koneen piipittämään.
Juoksijat oli jaettu kolmeen eri väriin ja omilla väreillä löytyi "omat kylät", joissa oli hyvät tarjoilut. Siellä sai ilmaiseksi mm. bageleita, kahvia, urheilujuomia, -patukoita, -geelejä. Mutta noin neljän tunnin odotus kylmässä aamussa on kyllä ihan järkyttävä aika. Olin kyllä hyvin pukeutunut pois heittettävillä (hyväntekeväisyyskeräykset) fleeseillä, collegehousuilla, pipolla ja hanskoilla, mutta kylmä siellä silti tuli. Monet juoksijat olivat siellä ihan shortseissa. Vaikka olin mielestäni varautunut hyvin odottamiseen, niin olin silti amatööri, sillä minulla ei ollut jätesäkkejä tai pahveja pyllyn alle laitettavaksi maassa istuskellessa/maatessa. Kaikkea sitä pitäisi huomioida...
Vaikka lähdöt oli jaettu neljään eri starttiaaltoon oman aikatavoitteen mukaan (olin toisessa), niin ruuhkat olivat oikeastaan läpi juoksun melkoisia. Staten Islandilta mentiin suoraan Verrazano-Narrowsin massiiviselle sillalle ja siinä ei vauhti ensimmäisellä parilla kilometrilla päätä huimannut. Sen jälkeen saavuttiin Brooklyniin, joka oli juoksun ehkä kivointa aluetta. Maanantaina palasinkin vielä tutustumaan Brooklyniin jalkaisinkin ennen lentokentälle lähtöä.
Brooklynista matka jatkui Queensiin, josta jäi eritysesti mieleen se, että siellä tiet olivat kaikista huonoimmassa kunnossa. Maisemat Manhattanille olivat kuitenkin monin paikoin hienoja.
Queensistä Manhattanille juostiin Queensboron sillan kautta ja se oli ehkä maratonin kovin paikka. Sillalle oli pitkä ja puuduttavan tasainen nousu. Myöskään juoksu aika kapealla, ahtaalla ja puolittain tunnelinomaisella sillalla ei ollut nautinto.
Manhattanilla juostiin 1st Avenueta pohjoiseen ja siinä ei päätepistettä näkynyt pitkään aikaan. Suoraa tietä ja korkeita taloja riitti ja pitkään, mutta väkeä oli kadun varrella paljon kannustamassa Brooklynin tapaan.
Bronxissa maraton teki vain pienen kierroksen, mutta sen perusteella ei tarvitse sinne mennä tutustumiskäynnille sen enempää. Seutu ei tehnyt vaikutusta millään osa-alueella. Parhaiten Bronxista jäi mieleen sinne tultaessa sillalla kannustanut tummaihoinen pappi. Pappi oli liperit kaulassa, nojasi raamattuun ja kannusti kaikki toivottamalla tervetulleeksi Bronxiin.
Loppumatka Manhattanilla oli hienoa seutua. 5th Avenuella ja Central Parkissa oli hieno juosta, mutta väsy oli siinä kohtaa jo päällä. Central Parkissa reitti oli yllättävänkin mäkinen. Central Parkin kaakkoiskulmassa (hotelli Plazan seutu) oli hieno poiketa.
Central Parkin lounaiskulmassa eli viimeisen kilometrin aikana todistin kaikkien aikojen kannustusta. Juoksin kiinni erään sokean juoksijan (heillä oli aina mukana neljän avustajan joukko). Hän oli siinä kohtaa täysin sipissä, mutta avustajat lähtivät tsemppaamaan häntä ihan mielettömällä sykkeellä. Mies hoki, ettei jaksa enää yhtään ja kaksi avustajaa otti hänet kainaloonsa, auttoivat ja tsemppasivat. Kaksi muuta juoksivat edellä ja ottivat yleisön mukaan kannustamaan kaveria. Yleisö lähti ihan täysillä mukaan ja tämä juoksija antoi kaikkensa ja pääsi maaliin. Uskomattoman hieno suoritus juoksijalta sekä myös hänen avustajiltaan.
Oma aika oli 3.58,40 ja juoksuun olin kyllä tyytyväinen. Nuorempi tytär ei toivottanut lähtiessä hyvää matka, vaan sanoi, että juokse hyvin. Ja minä juoksin. Osittain aika oli hienoinen pettymys, sillä olin mielestäni paremmassa kunnossa kuin Amsterdamissa, jossa juoksin noin minuutin kovempaa. New Yorkin reitti oli kuitenkin vaativa ja tasaisesti ei voinut juostaan missään vaiheessa. Aina sai väistellä, jarrutella, pysähdellä ja ottaa spurtteja ohituksissa. New York on maratonilla enemmän paikka nautiskeluun kuin ennätystehtailuun. Kaikki ne kai on lopusta pois. Maratonin voittajakin aika oli päälle 2.10, vaikka hän oli juossut vuoden sisällä kaksi kertaa alle 2.05.
Kaikkineen reissu oli kyllä ikimuistoinen ja oli hienoa huomata pärjäävänsä yksin New Yorkissakin. Kotimatkalla tein päivän pysähdyksen Islantiin ja se oli hieno kruunu reissulle.
Kampanjan puitteissa blogin kirjoittaminen päättyy tähän. Kiitoksia kaikille keräykseen osallistujille, blogin lukijoille ja kannustajille! Tämä oli hieno projekti, vaikka juoksemisesta olikin yllättävän vaikea keksiä jatkuvasti kirjoitettavaa!
Keräys on Kirkon Ulkomaanavun sivuilla auki 15.11.2015 saakka.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Tosin monta asiaa tehtiin erikoisesti johtuen tapahtuman massiivisuudesta. Luvut New Yorkin maratonilla on kyllä huimia: 55.000 juoksijaa, 12.000 vapaaehtoista ja 1.000.000 katsojaa. Kaksi ensimmäistä pitää kyllä paikkansa, kolmatta kyllä vähän epäilen, vaikka katsojia oli reitillä todella paljon ja kannustus on värikästä. Näihin lukuihin voi vielä lisätä nelinumeroisen luvun poliiseja eikä se luku ala missään tapauksessa ykkösellä. Lisäksi baja-majoja oli jonkin ilmoituksen mukaan 17.000 ja niitä kyllä kieltämättä oli todella paljon.
New Yorkin massiivisten järjestelyjen huonoin puoli oli lähtö. Staten Islandille on vaikea päästä ja virallisia reittejä on kolme (2 bussireittiä ja lauttamatka). Minä menin New Jerseystä bussilla. Lähdin hotellilta taksilla muutaman minuutin matkan stadionille kello 05.15 eli tasan viisi tuntia ennen maratonin starttia. Normaalisti lähden hotellilta kohti maratonin lähtöpaikkaa n. 1-1,5 tuntia ennen lähtöä. Staten Islandille saavuttaessa jouduttiin bussissa (jonotettiin bussin sisällä) suoraan turvatarkastukseen. joka oli kyllä tarkka. Laite piipitti minulla taskun kohdalla ja turvatarkastaja kysyi, mitä siellä on. En muistanut ja kaivoin taskua. Siellä oli puolikas proteiinipatukka, joka siis pisti koneen piipittämään.
Juoksijat oli jaettu kolmeen eri väriin ja omilla väreillä löytyi "omat kylät", joissa oli hyvät tarjoilut. Siellä sai ilmaiseksi mm. bageleita, kahvia, urheilujuomia, -patukoita, -geelejä. Mutta noin neljän tunnin odotus kylmässä aamussa on kyllä ihan järkyttävä aika. Olin kyllä hyvin pukeutunut pois heittettävillä (hyväntekeväisyyskeräykset) fleeseillä, collegehousuilla, pipolla ja hanskoilla, mutta kylmä siellä silti tuli. Monet juoksijat olivat siellä ihan shortseissa. Vaikka olin mielestäni varautunut hyvin odottamiseen, niin olin silti amatööri, sillä minulla ei ollut jätesäkkejä tai pahveja pyllyn alle laitettavaksi maassa istuskellessa/maatessa. Kaikkea sitä pitäisi huomioida...
Vaikka lähdöt oli jaettu neljään eri starttiaaltoon oman aikatavoitteen mukaan (olin toisessa), niin ruuhkat olivat oikeastaan läpi juoksun melkoisia. Staten Islandilta mentiin suoraan Verrazano-Narrowsin massiiviselle sillalle ja siinä ei vauhti ensimmäisellä parilla kilometrilla päätä huimannut. Sen jälkeen saavuttiin Brooklyniin, joka oli juoksun ehkä kivointa aluetta. Maanantaina palasinkin vielä tutustumaan Brooklyniin jalkaisinkin ennen lentokentälle lähtöä.
Brooklynista matka jatkui Queensiin, josta jäi eritysesti mieleen se, että siellä tiet olivat kaikista huonoimmassa kunnossa. Maisemat Manhattanille olivat kuitenkin monin paikoin hienoja.
Queensistä Manhattanille juostiin Queensboron sillan kautta ja se oli ehkä maratonin kovin paikka. Sillalle oli pitkä ja puuduttavan tasainen nousu. Myöskään juoksu aika kapealla, ahtaalla ja puolittain tunnelinomaisella sillalla ei ollut nautinto.
Manhattanilla juostiin 1st Avenueta pohjoiseen ja siinä ei päätepistettä näkynyt pitkään aikaan. Suoraa tietä ja korkeita taloja riitti ja pitkään, mutta väkeä oli kadun varrella paljon kannustamassa Brooklynin tapaan.
Bronxissa maraton teki vain pienen kierroksen, mutta sen perusteella ei tarvitse sinne mennä tutustumiskäynnille sen enempää. Seutu ei tehnyt vaikutusta millään osa-alueella. Parhaiten Bronxista jäi mieleen sinne tultaessa sillalla kannustanut tummaihoinen pappi. Pappi oli liperit kaulassa, nojasi raamattuun ja kannusti kaikki toivottamalla tervetulleeksi Bronxiin.
Loppumatka Manhattanilla oli hienoa seutua. 5th Avenuella ja Central Parkissa oli hieno juosta, mutta väsy oli siinä kohtaa jo päällä. Central Parkissa reitti oli yllättävänkin mäkinen. Central Parkin kaakkoiskulmassa (hotelli Plazan seutu) oli hieno poiketa.
Central Parkin lounaiskulmassa eli viimeisen kilometrin aikana todistin kaikkien aikojen kannustusta. Juoksin kiinni erään sokean juoksijan (heillä oli aina mukana neljän avustajan joukko). Hän oli siinä kohtaa täysin sipissä, mutta avustajat lähtivät tsemppaamaan häntä ihan mielettömällä sykkeellä. Mies hoki, ettei jaksa enää yhtään ja kaksi avustajaa otti hänet kainaloonsa, auttoivat ja tsemppasivat. Kaksi muuta juoksivat edellä ja ottivat yleisön mukaan kannustamaan kaveria. Yleisö lähti ihan täysillä mukaan ja tämä juoksija antoi kaikkensa ja pääsi maaliin. Uskomattoman hieno suoritus juoksijalta sekä myös hänen avustajiltaan.
Oma aika oli 3.58,40 ja juoksuun olin kyllä tyytyväinen. Nuorempi tytär ei toivottanut lähtiessä hyvää matka, vaan sanoi, että juokse hyvin. Ja minä juoksin. Osittain aika oli hienoinen pettymys, sillä olin mielestäni paremmassa kunnossa kuin Amsterdamissa, jossa juoksin noin minuutin kovempaa. New Yorkin reitti oli kuitenkin vaativa ja tasaisesti ei voinut juostaan missään vaiheessa. Aina sai väistellä, jarrutella, pysähdellä ja ottaa spurtteja ohituksissa. New York on maratonilla enemmän paikka nautiskeluun kuin ennätystehtailuun. Kaikki ne kai on lopusta pois. Maratonin voittajakin aika oli päälle 2.10, vaikka hän oli juossut vuoden sisällä kaksi kertaa alle 2.05.
Kaikkineen reissu oli kyllä ikimuistoinen ja oli hienoa huomata pärjäävänsä yksin New Yorkissakin. Kotimatkalla tein päivän pysähdyksen Islantiin ja se oli hieno kruunu reissulle.
Kampanjan puitteissa blogin kirjoittaminen päättyy tähän. Kiitoksia kaikille keräykseen osallistujille, blogin lukijoille ja kannustajille! Tämä oli hieno projekti, vaikka juoksemisesta olikin yllättävän vaikea keksiä jatkuvasti kirjoitettavaa!
Keräys on Kirkon Ulkomaanavun sivuilla auki 15.11.2015 saakka.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
tiistai 27. lokakuuta 2015
Kampanja NYCM: Kohta mennään
Vähiin käy odottavan aika. Maratonin starttiin on aikaa viisi päivää ja kolmen päivän päästä pitäisi lähteä kohti New Yorkia.
Valmistelut on nyt tehty ja tällä viikolla ei enää käydä lenkillä. Tai jos käydään, niin ainoastaan hidasvauhtisilla happihyppelyillä. Flunssassa ei ole ollut enää haittaa, mutta hartiat ovat olleet pari viikkoa todella jumissa ja lenkillä olo hartiakivun takia on välillä epämiellyttävä.
Tankkaus sunnuntaille starttaa nyt. Minulle se tarkoittaa lähinnä reilusti lisääntyvää veden juomista sekä hiilihydraattipitoisten ruokien suosimista. Urheilujuomia tai -ravinteita en käytä, koska en käytä niitä muutenkaan.
Lauantaina juoksin prepare-lenkin. Juoksuasioissa itseäni vähintään sata kertaa viisaampi Kiviharjun Pekka joskus suositteli vetämään viikkoa ennen maratonia noin 10 kilometrin lenkki täydellä vauhdilla, jolloin saa hiilarivarastot tyhjäksi ja sen jälkeen syömään hiilarivarastot täyteen. Kokeilin tätä ensimmäistä kertaa viime syksynä ja se toimi hyvin.
Juoksin 9,4 km lenkin täyttä alusta asti. Alkuun Cooperissa meni Sports Trackerin mukaan 2660 metriä (viikolla testijuoksussa 2740) ja ensimmäiset neljä-viisi kilometriä jaksoi vielä hyvin. Loppu olikin sitten tuskaista menoa, mutta yllättävän hyvin vauhti on silti pysynyt, vaikka itsestä meno tuntui 6-8 kilometrin välillä todella raskaalta ja teki mieli lopettaa koko harjoitus. Tällaiseen itsensä kiusaamiseen en ole lenkeilläni tottunut, mutta uskoa se hyvästä kunnosta antoi. http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/562b6b5ce4b0e30be6746e93
Viikon lenkkikuva:
Kotikuntani Hattulan vaakunassakin komeileva Mierolan silta näytti upealta auringon painuessa mailleen ja kuun loistaessa taustalla seesteisenä syyspäivänä.
Mierolan silta ylittää Vanajaveden kapeikon Mierolassa Hattulan uuden kirkon läheisyydessä. Mierolan seutu on muutenkin hieno perushämäläinen kulttuuriympäristö. Sigurd Frosteruksen suunnittelema teräsbetonisilta valmistui 1919 vanhan puusillan paikalle ja se on yksi kuvatuimpia hämäläisiä museosiltoja. Sillan vieressä sijaitsevan Mierolan Silta Cafesta maisemat ovat parasta A-luokkaa, sillä harvan kahvilan terassilta voi ihailla tällaista kulttuurimaisemaa.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Valmistelut on nyt tehty ja tällä viikolla ei enää käydä lenkillä. Tai jos käydään, niin ainoastaan hidasvauhtisilla happihyppelyillä. Flunssassa ei ole ollut enää haittaa, mutta hartiat ovat olleet pari viikkoa todella jumissa ja lenkillä olo hartiakivun takia on välillä epämiellyttävä.
Tankkaus sunnuntaille starttaa nyt. Minulle se tarkoittaa lähinnä reilusti lisääntyvää veden juomista sekä hiilihydraattipitoisten ruokien suosimista. Urheilujuomia tai -ravinteita en käytä, koska en käytä niitä muutenkaan.
Lauantaina juoksin prepare-lenkin. Juoksuasioissa itseäni vähintään sata kertaa viisaampi Kiviharjun Pekka joskus suositteli vetämään viikkoa ennen maratonia noin 10 kilometrin lenkki täydellä vauhdilla, jolloin saa hiilarivarastot tyhjäksi ja sen jälkeen syömään hiilarivarastot täyteen. Kokeilin tätä ensimmäistä kertaa viime syksynä ja se toimi hyvin.
Juoksin 9,4 km lenkin täyttä alusta asti. Alkuun Cooperissa meni Sports Trackerin mukaan 2660 metriä (viikolla testijuoksussa 2740) ja ensimmäiset neljä-viisi kilometriä jaksoi vielä hyvin. Loppu olikin sitten tuskaista menoa, mutta yllättävän hyvin vauhti on silti pysynyt, vaikka itsestä meno tuntui 6-8 kilometrin välillä todella raskaalta ja teki mieli lopettaa koko harjoitus. Tällaiseen itsensä kiusaamiseen en ole lenkeilläni tottunut, mutta uskoa se hyvästä kunnosta antoi. http://www.sports-tracker.com/workout/raffi13/562b6b5ce4b0e30be6746e93
Viikon lenkkikuva:
Mierolan silta ylittää Vanajaveden kapeikon Mierolassa Hattulan uuden kirkon läheisyydessä. Mierolan seutu on muutenkin hieno perushämäläinen kulttuuriympäristö. Sigurd Frosteruksen suunnittelema teräsbetonisilta valmistui 1919 vanhan puusillan paikalle ja se on yksi kuvatuimpia hämäläisiä museosiltoja. Sillan vieressä sijaitsevan Mierolan Silta Cafesta maisemat ovat parasta A-luokkaa, sillä harvan kahvilan terassilta voi ihailla tällaista kulttuurimaisemaa.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
tiistai 20. lokakuuta 2015
Kampanja NYCM: Cooper olympiastadionilla
New Yorkin maratoniin on aikaa 12 päivää ja pitkästä aikaa juoksemisen suhteen on hyvä fiilis!
Flunssa alkaa olla voitettu ja viikonloppuna pystyi jo tekemään pidemmänkin lenkin (19 km). Juoksukilometrit ovat olleet vähissä ja Sports Trackerin kuukausisaldo on tyly: 30 viimeisen päivän juoksukilometrit ovat -63 % pienemmät kuin edellisen 30 päivän saldo. Ilmat ovat kuitenkin ulkoilua suosineet, sillä eihän nyt Suomen syksyssä ole varmaan koskaan ollut näin hienoja ilmoja!
Reissun järjestelyt alkavat olla pulkassa ja hotellikin on varattu New Jerseyn puolelta hyvien yhteyksien varrelta.
Tänään kävin testaamassa kunnon. Kunnon testaamiseen Cooperin testi (12 minuutin juoksu) on hyvä keino. Seitsemän kilometrin alkulenkin jälkeen Cooperissa meni 2740 metriä ja siihen olen oikein tyytyväinen. Ennen syyskuun lopun Tampereen puolimaratonia meni 20 metriä enemmän, mutta viime syksynä ennen Amsterdamin maratonia meni vain 2660 metriä.
Viikon lenkkikuva:
Taas palataan Helsingin olympialaisten maisemiin. Yhdessä aikaisemmassa päivityksessä juostiin Ahvenistolla viisiottelun maastojuoksun lenkki. Tällä kertaa juoksin Cooperin Kaurialan olympiastadionilla, jossa pelattiin olympialaisten maahockey otteluita kahtena päivänä. Maahockeyn loppuottelut pelattiin kuitenkin Helsingin Velodromilla. Lisäksi Kaurialassa pelattiin muutama olympialaisiin osallistuneiden maiden jalkapallon harjoitusottelu.
Kaurialan olympiastadionilla on lisäksi kisattu Kalevan kisat 1960 ja 1988. Jälkimmäisistä kisoista allekirjoittaneelle on jäänyt mieleen Martti Vainio voitto kymppitonnilla ajalla 28.30 (piti tarkistaa tämän kauden kärkitulos. Se on Jarkko Järvenpään 29.35) ja Tapio Korjuksen keihäsvoitto. Tuon jälkeen Korjus voitti keihäskultaa Soulin olympialaisissa. Talonmies Alpo Nyrönen romutti nuoren urheilufanin maailman 1984, mutta harvemmin muistetaan, että Vainio voitti SM-kultaa kymppitonnilla vielä kolme kertaa kilpailukiellosta vapautumisen jälkeen ja viimeinen voitto tuli Kaurialan olympiastadionilta.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Flunssa alkaa olla voitettu ja viikonloppuna pystyi jo tekemään pidemmänkin lenkin (19 km). Juoksukilometrit ovat olleet vähissä ja Sports Trackerin kuukausisaldo on tyly: 30 viimeisen päivän juoksukilometrit ovat -63 % pienemmät kuin edellisen 30 päivän saldo. Ilmat ovat kuitenkin ulkoilua suosineet, sillä eihän nyt Suomen syksyssä ole varmaan koskaan ollut näin hienoja ilmoja!
Tänään kävin testaamassa kunnon. Kunnon testaamiseen Cooperin testi (12 minuutin juoksu) on hyvä keino. Seitsemän kilometrin alkulenkin jälkeen Cooperissa meni 2740 metriä ja siihen olen oikein tyytyväinen. Ennen syyskuun lopun Tampereen puolimaratonia meni 20 metriä enemmän, mutta viime syksynä ennen Amsterdamin maratonia meni vain 2660 metriä.
Viikon lenkkikuva:
Taas palataan Helsingin olympialaisten maisemiin. Yhdessä aikaisemmassa päivityksessä juostiin Ahvenistolla viisiottelun maastojuoksun lenkki. Tällä kertaa juoksin Cooperin Kaurialan olympiastadionilla, jossa pelattiin olympialaisten maahockey otteluita kahtena päivänä. Maahockeyn loppuottelut pelattiin kuitenkin Helsingin Velodromilla. Lisäksi Kaurialassa pelattiin muutama olympialaisiin osallistuneiden maiden jalkapallon harjoitusottelu.
Kaurialan olympiastadionilla on lisäksi kisattu Kalevan kisat 1960 ja 1988. Jälkimmäisistä kisoista allekirjoittaneelle on jäänyt mieleen Martti Vainio voitto kymppitonnilla ajalla 28.30 (piti tarkistaa tämän kauden kärkitulos. Se on Jarkko Järvenpään 29.35) ja Tapio Korjuksen keihäsvoitto. Tuon jälkeen Korjus voitti keihäskultaa Soulin olympialaisissa. Talonmies Alpo Nyrönen romutti nuoren urheilufanin maailman 1984, mutta harvemmin muistetaan, että Vainio voitti SM-kultaa kymppitonnilla vielä kolme kertaa kilpailukiellosta vapautumisen jälkeen ja viimeinen voitto tuli Kaurialan olympiastadionilta.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Kampanja NYCM: Tähtitaivaan alla
Tällä viikolla luonto on näyttänyt parhaimpaansa, kun sateisesta syksystä ei ole tietoakaan. Flunssakin on alkanut hieman hellittämään ja lauantai-iltana uskalsin pitkästä mennä rauhalliselle lenkille.
Parina iltana olen lähtenyt lenkille illalla auringonlaskun jälkeen, kun alkaa jo olemaan pimeää. Meillä maaseudulla ei ole katuvaloja, mutta pilvettömällä säällä otsalampun voi jättää kotiin ja keskittyä ihailemaan tähtitaivasta.
Alkuun on hienoa juosta auringonlaskua kohti, jossa taivaanranta hohtaa vielä hieman punertavana. Takaisin kotiin juostessa onkin jo täysin pimeää, ainoastaan selkeässä pikkupakkasessa tähdet loistavat kirkkaana. On uskomattoman hieno tunne juosta, kun jopa tähtipöly erottuu taivaalta. Se on niitä maalla asuminen pieniä iloja. Muutenkin taivas viime aikoina ollut tavallista kirkkaampi, vaikka edellisen keskiviikon tapaisia revontulia ei enää viime päivinä olekaan enää näkynytkään.
On tämä ihan toista kuin New Yorkissa...
Viikon lenkkikuva:
Tähtitaivaasta ei meikäläisen kännykkäkameralla kuvaa saa, joten kuva on viikon ainoalta valoisan ajan lenkiltä.
Lähistöllämme juoksen usein Hattulan Kosken kylän kosken ohitse. Vaikka Alajoen koski ei ihmeellinen olekaan, veden pauhua on aina upea kuunnella ohi juostessa. Kuvassa oleva talo on vanha mylly, jonka katon kylätoimikunta muutaman vuosi sitten kunnosti.
Tällä paikalla on ollut mylly 1400-luvulta lähtien, joka on todella uskomatonta. Kosken myllypaikka mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1411 eli reilut 80 vuotta ennen kuin Amerikka löydettiin!
Myllyssä on ollut yksiraaminen kehäsaha, joka sai käyttövoimansa koskesta. Myllytoiminta loppui 1950-luvulla. Alajoen (Alajoki kulkee Takajärvestä Alajärveen) uittoreitti on ollut yhteydessä Vanajaveden ja Kokemäenjoen vesistön kautta Poriin asti.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Parina iltana olen lähtenyt lenkille illalla auringonlaskun jälkeen, kun alkaa jo olemaan pimeää. Meillä maaseudulla ei ole katuvaloja, mutta pilvettömällä säällä otsalampun voi jättää kotiin ja keskittyä ihailemaan tähtitaivasta.
Alkuun on hienoa juosta auringonlaskua kohti, jossa taivaanranta hohtaa vielä hieman punertavana. Takaisin kotiin juostessa onkin jo täysin pimeää, ainoastaan selkeässä pikkupakkasessa tähdet loistavat kirkkaana. On uskomattoman hieno tunne juosta, kun jopa tähtipöly erottuu taivaalta. Se on niitä maalla asuminen pieniä iloja. Muutenkin taivas viime aikoina ollut tavallista kirkkaampi, vaikka edellisen keskiviikon tapaisia revontulia ei enää viime päivinä olekaan enää näkynytkään.
On tämä ihan toista kuin New Yorkissa...
Viikon lenkkikuva:
Lähistöllämme juoksen usein Hattulan Kosken kylän kosken ohitse. Vaikka Alajoen koski ei ihmeellinen olekaan, veden pauhua on aina upea kuunnella ohi juostessa. Kuvassa oleva talo on vanha mylly, jonka katon kylätoimikunta muutaman vuosi sitten kunnosti.
Tällä paikalla on ollut mylly 1400-luvulta lähtien, joka on todella uskomatonta. Kosken myllypaikka mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1411 eli reilut 80 vuotta ennen kuin Amerikka löydettiin!
Myllyssä on ollut yksiraaminen kehäsaha, joka sai käyttövoimansa koskesta. Myllytoiminta loppui 1950-luvulla. Alajoen (Alajoki kulkee Takajärvestä Alajärveen) uittoreitti on ollut yhteydessä Vanajaveden ja Kokemäenjoen vesistön kautta Poriin asti.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
perjantai 9. lokakuuta 2015
Kampanja NYCM: Matkasuunnitelma
Flunssa on pitänyt 11 päivää miehen poissa lenkkipoluilta, joten nyt on aika avata toiveiden mukaisesti matkasuunnitelmia, vaikka majoituspuoli on vielä vähän auki.
Aikataulu on taas tiivis eikä hommassa ole taaskaan mitään järkeä, mutta sehän allekirjoittaneen matkoilla tuppaa olemaan tapana.
PE 30.10. lähtö Helsingistä Iceland Airilla klo 14.00. Välilasku Reykjavikissa ja Nykissä perillä n. klo 19.00 paikallista aikaa. Siitä siirtyminen hotellille (todennäköisesti New Jerseyn puolelle)
LA 31.10. Aamusta maratonin messuille rekisteröitymään ja hakemaan juoksunumero. Klo 13.00 alkaa Newarkissa NHL-matsi New Jersey - NY Islanders. Sen jälkeen kaupungille pyörimään.
SU 1.11. Bussikuljetukset Meadowlandsista lähtöpaikalle lähtee 05.00-06.00 välillä. Startti on starting wavesta riippuen n. klo 10 aikoihin, eli "notkumisaikaa" lähtöalueella riittää. Juoksu alta pois ja hotelliin suihkuun. Siitä syömään ja juoksussa kaiken mennessä ok illalla klo 19.30 Brooklynissa alkavaan NHL-matsiin NY Islanders - Buffalo.
MA 2.11. Päivä pyörimistä Nykissä ja illalla n. klo 20.00 lento kohti Reykjavikia.
TI 3.11. Laskeutuminen Reykjavikiin n. 05.30 ja päivän Stopover Islannissa. Vuokra-auto alle ja sillä kultaisen kolmion (Geysir-Gullfors-Thingvellir) kierros. Yöpyminen Reykjavikissa.
KE 4.11. Aamusta aikaisin ajo lentokentälle, josta lento lähtee n. 06.30 ja Helsingissä ollaan puolen päivän jälkeen.
Majoitus New Yorkissa on tosiaan vielä auki, sillä tähän aikaan vuodesta hotellit Nykissä ovat todella kalliita. Keskitason hotellit ovat minimissään 250 $/yö ja se on meikäläiselle aivan liikaa. New Jerseyn puolelta minulla oli Hilton Garden Innistä jo kohtuuhintainen varaus, mutta peruutin sen ja uuden etsiminen on käynnissä. New Jersey on maratonin kuljetusten takia kätevin paikka, mutta muuten siellä joutuu vähän bussien kanssa säätämään. YMCA-majoitus Central Parkin ja maratonin maalin vierestäkin on harkinnassa. Se olisi logistisesti oiva valinta, mutta omat vessat/suihkut siitä puuttuu. Pari Airbnb kyselyäkin olen Brooklynista tehnyt, vaikka kokemusta Airbnb:n kotimajoituksista ei minulla ole. Toisesta tuli kyselystä pakit, mutta työkseen nukketeatteria pyörittävälle herrasmiehelle pääsisi majoittumaan.
Maratonin logistiikka New Yorkissa on uskomattoman haastava. Lähtöpaikalle ei pääse millään julkisilla, varmistin asian järjestäjiltä Twitterin kautta (Twitter on muuten erinomainen väline yhteydenpitoon ja sitä kautta saa moneen asiaan hyvää palvelua, Suomessa esimerkiksi Finnairilta). Suomalaisittain kuulostaa uskomattomalta, että Verrazano-Narrows sillalla ei ole mahdollisuutta jalankulkuun. Sen kautta olisi päässyt metrolta noin 3 kilometrin kävelyllä starttialueelle ja kartalla se näyttää ainoalta oikealta reitiltä lähtöpaikalle. Kuljetusvaihtoehtoja starttialueelle ovat NJ:n bussit (aikainen lähtö) tai lautta (juoksuvaatteissa kylmä, mutta maisemiltaan varmaan hieno vaihtoehto) Manhattanin eteläkulmasta Staten Islandille.
Päätin käyttää stopover-mahdollisuuden Islannissa, kun olen yksin reissussa eikä se maksa mitään. Iceland Airin lennot sai alle 500 euron ja stopover on hieno lisä siihen. Islanti tunnetaan kalliina paikkana, mutta hyvä hotelli (keskustan Radisson Blu Saga) ja auton vuokra oli päiväksi yhteensä 105 euroa. Sillä rahalla tekee New Yorkissa tiukkaa saada minkään tason majoitusta. En ole aikaisemmin Islannissa käynyt. Nyt tulee sekin koettua, vaikka marraskuun alku ei varmastikaan ole optimistisin aika Islannin kokemiselle.
Kommentteja, vihjeitä ja ideoita otetaan mielihyvin vastaan!
Viikon matkakuva:
Flunssan takia en ole lenkille päässyt, joten viikon lenkkikuvan paikalla on viikon matkakuva.
Tiistaina pääsin käymään Virossa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan ystävyysseurakunta Kuusalussa. Kuusalun seurakuntaa kohtasi viime vuonna suru, kun yli 200 vuotta vanha ja perinteikäs pappila paloi. Pappilassa asui Viron kielen "isänä" tunnettu Eduard Ahrensi, jonka vieraana pappilassa vieraili mm. Elias Lönnröt. Pienelle seurakunnalle pappilan entisöinti on suuri urakka ja vuoden aikana seurakunta oli saanut rakennettua pappilaan uuden katon yhteistyössä Viron valtion ja Kuusalun kunnan kanssa.
Kuusalun sijaitsee noin 40 kilometriä itään aivan Narvan maantien vieressä. Kuusalussa asukkaita on noin 4.000 ja seurakuntaan kuuluu asukkaista noin 10%. Kuvassa oleva Kuusalun barokkitorninen kirkko on rakennettu 1760-luvulla gotlantilaisten munkkien toimesta. Pyhien lähteiden äärellä sijaitsevaa kirkkoa laajennettiin 1800-luvun lopulla.
Lahjoituksia kampanjaanhan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Aikataulu on taas tiivis eikä hommassa ole taaskaan mitään järkeä, mutta sehän allekirjoittaneen matkoilla tuppaa olemaan tapana.
PE 30.10. lähtö Helsingistä Iceland Airilla klo 14.00. Välilasku Reykjavikissa ja Nykissä perillä n. klo 19.00 paikallista aikaa. Siitä siirtyminen hotellille (todennäköisesti New Jerseyn puolelle)
LA 31.10. Aamusta maratonin messuille rekisteröitymään ja hakemaan juoksunumero. Klo 13.00 alkaa Newarkissa NHL-matsi New Jersey - NY Islanders. Sen jälkeen kaupungille pyörimään.
SU 1.11. Bussikuljetukset Meadowlandsista lähtöpaikalle lähtee 05.00-06.00 välillä. Startti on starting wavesta riippuen n. klo 10 aikoihin, eli "notkumisaikaa" lähtöalueella riittää. Juoksu alta pois ja hotelliin suihkuun. Siitä syömään ja juoksussa kaiken mennessä ok illalla klo 19.30 Brooklynissa alkavaan NHL-matsiin NY Islanders - Buffalo.
MA 2.11. Päivä pyörimistä Nykissä ja illalla n. klo 20.00 lento kohti Reykjavikia.
TI 3.11. Laskeutuminen Reykjavikiin n. 05.30 ja päivän Stopover Islannissa. Vuokra-auto alle ja sillä kultaisen kolmion (Geysir-Gullfors-Thingvellir) kierros. Yöpyminen Reykjavikissa.
KE 4.11. Aamusta aikaisin ajo lentokentälle, josta lento lähtee n. 06.30 ja Helsingissä ollaan puolen päivän jälkeen.
Majoitus New Yorkissa on tosiaan vielä auki, sillä tähän aikaan vuodesta hotellit Nykissä ovat todella kalliita. Keskitason hotellit ovat minimissään 250 $/yö ja se on meikäläiselle aivan liikaa. New Jerseyn puolelta minulla oli Hilton Garden Innistä jo kohtuuhintainen varaus, mutta peruutin sen ja uuden etsiminen on käynnissä. New Jersey on maratonin kuljetusten takia kätevin paikka, mutta muuten siellä joutuu vähän bussien kanssa säätämään. YMCA-majoitus Central Parkin ja maratonin maalin vierestäkin on harkinnassa. Se olisi logistisesti oiva valinta, mutta omat vessat/suihkut siitä puuttuu. Pari Airbnb kyselyäkin olen Brooklynista tehnyt, vaikka kokemusta Airbnb:n kotimajoituksista ei minulla ole. Toisesta tuli kyselystä pakit, mutta työkseen nukketeatteria pyörittävälle herrasmiehelle pääsisi majoittumaan.
Maratonin logistiikka New Yorkissa on uskomattoman haastava. Lähtöpaikalle ei pääse millään julkisilla, varmistin asian järjestäjiltä Twitterin kautta (Twitter on muuten erinomainen väline yhteydenpitoon ja sitä kautta saa moneen asiaan hyvää palvelua, Suomessa esimerkiksi Finnairilta). Suomalaisittain kuulostaa uskomattomalta, että Verrazano-Narrows sillalla ei ole mahdollisuutta jalankulkuun. Sen kautta olisi päässyt metrolta noin 3 kilometrin kävelyllä starttialueelle ja kartalla se näyttää ainoalta oikealta reitiltä lähtöpaikalle. Kuljetusvaihtoehtoja starttialueelle ovat NJ:n bussit (aikainen lähtö) tai lautta (juoksuvaatteissa kylmä, mutta maisemiltaan varmaan hieno vaihtoehto) Manhattanin eteläkulmasta Staten Islandille.
Päätin käyttää stopover-mahdollisuuden Islannissa, kun olen yksin reissussa eikä se maksa mitään. Iceland Airin lennot sai alle 500 euron ja stopover on hieno lisä siihen. Islanti tunnetaan kalliina paikkana, mutta hyvä hotelli (keskustan Radisson Blu Saga) ja auton vuokra oli päiväksi yhteensä 105 euroa. Sillä rahalla tekee New Yorkissa tiukkaa saada minkään tason majoitusta. En ole aikaisemmin Islannissa käynyt. Nyt tulee sekin koettua, vaikka marraskuun alku ei varmastikaan ole optimistisin aika Islannin kokemiselle.
Kommentteja, vihjeitä ja ideoita otetaan mielihyvin vastaan!
Viikon matkakuva:
Tiistaina pääsin käymään Virossa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan ystävyysseurakunta Kuusalussa. Kuusalun seurakuntaa kohtasi viime vuonna suru, kun yli 200 vuotta vanha ja perinteikäs pappila paloi. Pappilassa asui Viron kielen "isänä" tunnettu Eduard Ahrensi, jonka vieraana pappilassa vieraili mm. Elias Lönnröt. Pienelle seurakunnalle pappilan entisöinti on suuri urakka ja vuoden aikana seurakunta oli saanut rakennettua pappilaan uuden katon yhteistyössä Viron valtion ja Kuusalun kunnan kanssa.
Kuusalun sijaitsee noin 40 kilometriä itään aivan Narvan maantien vieressä. Kuusalussa asukkaita on noin 4.000 ja seurakuntaan kuuluu asukkaista noin 10%. Kuvassa oleva Kuusalun barokkitorninen kirkko on rakennettu 1760-luvulla gotlantilaisten munkkien toimesta. Pyhien lähteiden äärellä sijaitsevaa kirkkoa laajennettiin 1800-luvun lopulla.
Lahjoituksia kampanjaanhan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
torstai 1. lokakuuta 2015
Kampanja NYCM: Olympiamaastoissa Ahvenistolla
Yllättävän moni ei tiedä, että Hämeenlinna on Helsingin lisäksi toinen suomalainen olympiakaupunki. Hämeenlinnan Ahvenistolla kilpailtiin 1952 nykyaikaisen viisiottelun mitaleista.
Kisat kestivät viisi päivää 21.-25.7.1952. Nykyaikainen viisiottelun lajeinahan on ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja juoksu. Suomen joukkue (Lauri Vilkko, Olavi Mannonen, Olavi Rokka) saavutti Ahvenistolla joukkuekilpailusta pronssiset mitalit Unkarin ja Ruotsin takana.
Hämeenlinnalainen Hannu Lähteenmäki teki todellisen kulttuurityön selvittäessään useamman vuoden aikana viisiottelun ratkaisseen maastojuoksureitin. Lähteenmäki vietti paljon aikaa arkistoissa ja haastatteli kisoihin osallistuneita urheilijoita, toimitsijoita ja jopa katsojia, sillä reittikarttaa ei löytynyt edes olympiamuseosta.
Reitti raivattiin maastoon viime vuonna ja reitti merkittiin opasteilla, josta iso kiitos Hämeenlinnan kaupungille ja Hämeenlinnan Tarmolle. Viime viikonloppuna kävin juoksemassa reitin ensimmäistä kertaa.
Maastojuoksun noin neljän kilometrin reitti on erittäin vaativa ja siinä jyvät erottuivat akanoista reilut 60 vuotta sitten. Korkeuseroja on paljon ja juoksu maastossa on oikeasti juoksua maastossa. Nykypäivänä maastojuoksukisoissa reitit ovat usein hyväkuntoisia pururatoja tms. Reittiä pystyi seuraamaan opasteilla oikein hyvin, ainoastaan Matin saunan "risteyksessä" mietin, kumpaan suuntaan pitää lähteä, mutta alakautta mennessä osui oikeaan.
Ahvenistolla juoksu menee kapeita polkuja pitkin ja reitti oli haastava juostava rauhallisellakin vauhdilla. Olympialaisten kisapäivänä satoi vettä ja siihen nähden reilun 14 minuutin voittoaika oli todella kova.
Muutama hauskakin paikka reitiltä löytyi. Yllättäviä käänteitäkin saattaa luonnossa tapahtua, mutta reitti on "huollettu".
Viikon lenkkikuva:
Viikon lenkkikuva on tietysti Ahvenistolta. Ahvenisto on yksi Hämeenlinnan helmistä ja erinomainen paikka kesäpäivien viettoon. Ahvenisto on Aulangon tapaan kokonaan luonnonsuojelualuetta. Olympialaisten maauimala kunnostettiin pitkän poliittisen väännön jälkeen ja se valmistui viime kesänä. Tänä kesänä Ahvenistolle on lisäksi tullut erinomainen Flow Park, jossa pääsee harrastamaan nykypäivän puussakiipeilyä.
Lenkkimaastoiltaan Ahvenisto on vaativa, sillä mäkiä on paljon. Hämeenlinnan lenkkimaastojen korkeasta tasosta kertoo se, että Hämeenlinnan lenkkimaastojen päivityksessä en edes maininnut Ahvenistoa, vaikka monessa muussa kaupungissa luonnonrauhaa keskellä kaupunkia tarjoava Ahvenisto olisi todellinen juoksijan unelma.
Lahjoituksia kampanjaanhan pystyy tekemään täällä:
Lahjoituksia kampanjaanhan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)