Tehdään poikkeus blogiteksteihin hiihtopäivityksellä. Erinomainen Sjusjöen hiihtoalue on jäänyt itselle vieraaksi, mutta se tarjosi aivan mielettömän upeat puitteet maastohiihtoon. Lisäksi muutamasta etukäteen huomiosta olisi itselle ollut apua, vaikka verkosta tietoa yritti etukäteen etsiä.
Vuoden 1994 talviolympialaisten isäntäkaupunki Lillehammer on Suomesta hyvin saavutettava, sillä lentoja Osloon menee tiiviisti ja lentokentältä menee vähintään kerran tunnissa juna Lillehammeriin. Juna kestää noin 1,5 tuntia. Lennot Osloon ja hotellit Lillehammerissa oli ainakin hiihtoloman 2025 aikaan huomattavasti Lappia edullisempia.
Ensimmäinen virheluulo itsellä oli, että Lillehammerista pääsisi suoraan ladulle. Tämä tuli itselle siitä, kun katsoi päivittyviä latukarttoja erinomaisesta SkisporetMobile-sovelluksesta. Ladulle kyllä pääsee kaupungista, mutta parin kilometrin matkalla Birkebeinerin hiihtostadionille nousua tulee lähes 400 metriä.
Kaupungista kannattaakin ottaa bussi suoraan Sjusjöniin (bussi 501, liput saa Entur appista, jossa maksu onnistuu MobilePayllä. Matka kestää noin 20 minuuttia). Takaisin kaupunkiin tullessa kannattaa hiihtää Birkebeinerin hiihtostadionille (Sjusjöenistä reilut 10 kilometriä ja korkeuseroa noin 400 metriä alamäkeen), josta busseja (B6 ja 500) menee tiiviimmin tai jos latu on kunnossa, niin voi hiihtää myös suoraan kaupunkiin. Ladut tosin päättyy olympiahalleille ja siitä joutuu vähän alamäkeen kävelemään keskustan hotelleille.
Sjusjöenin hiihtoalue mielettömän hieno. Maisemat kuin Lapissa parhaimmillaan, lunta on paljon ja ladut on käsittämättömän hyvin hoidettuja. Latuja meni myös ristiin rastiin todella tiiviisti. Kaikkiaan hoidettuja latuja on yli 350 kilometriä.
Maastot Sjusjöenissä on kohtuulisen haastavat, mutta tasaisempiakin maastoja löytyy. Latukartta hieman vaikeasti hahmotettava, koska latuja menee niin tiiviisti. Hyvää kuitenkin on, että joka risteyksessä on kartta ja siinä on ruuvi, missä kohdassa ollaan. Jos kuitenkin tuntureiden nousuja ja laskuja haluaa välttää, korkeuseroja saa kartoista kyllä tosissaan kytätä. Skisporet-appissa reitin nousu ja lasku on merkitty, mutta pätkät ovat usein aika lyhyitä ja sitä on turhan työlästä katsoa. Esimerkiksi Skisporetin olevia eri reittejä ei ole kyltitetty maastossa, joten etujäteen reittien miettiminen on myös haastavampaa kuin Lapissa, jossa reittivaihtoehtoja on vähemmän.
Birkenbeiner-hiihdon väylä aika lailla jakaa hiihtoalueen keskeltä ja se on monesti hyvä maamerkki. Se on aina hyvin kyltitetty ja nelilatuisena leveänä baanana sen kyllä erottaa siihen tullessa.
Birkebeinerin hiihtostadionilla lyhyitä hiihtoreittejä menee paljon, mutta maasto on kilpatasoista eli haastavaa. 17 kilometrin olympialatua en hiihtänyt läpi. Harrastajahiihtäjälle Sjusjöen on huomattavasti parempi vaihtoehto.
Lillehammerin kaupunki on aika pieni ja ihan sympaattisen Storgatanin varrelle osuu lähes kaikki liikkeet. Norjan liigan jääkiekkoa pelataan kaupungissa, joten hiihdon jälkeen voi mennä katsomaan Lillehammer I.K:n matsia, jos pelipäivä sattuu kohdalle.
